Mitä sanoa kun lapsi törmää somessa pornoon? – Uusi digialusta opettajille mediaseksin lukutaitoa varten

Lapset ja nuoret muovaavat käsitystään omasta sukupuoli-identiteetistään ja seksuaalisuudestaan kouluiässä. Kuitenkin useat tutkimukset paljastavat, että esimerkiksi seksuaalisuudesta ja sukupuolista puhuminen jää kouluissa hyvin vähäiseksi, yleensä vain biologian ja terveystiedon tuntien varaan. 

Lisäksi nuoret ja jopa alle 10-vuotiaat lapset törmäävät nykyisin lähes poikkeuksetta sosiaalisessa mediassa erilaisiin seksisisältöihin – ja teini-iän lähestyessä kyseiset sisällöt alkavat kiinnostaa jo luonnolliseen kehitykseenkin liittyen. 

– Tämä kaikki tiedostetaan, ja perusopetuksen opetussuunnitelmassakin seksuaalikasvatus on otettu huomioon arvoperustana. Missään ei kuitenkaan mainita, missä yhteydessä ja miten seksuaalikasvatusta tai siihen liittyvää medialukutaitoa opettajan tulisi käydä oppilaiden kanssa läpi, kertoo luokanopettajaopiskelija Kristiina Poutiainen. 

Opettajille ei myöskään anneta keskitetysti välineitä käsitellä kaikkea sitä, mitä oppilaat somessa näkevät ja mikä heitä askarruttaa. 

– Mediaseksi ja porno ovat usein myös sellaisia aiheita, joista opettajan on itsekin kiusallista ja hankalaa puhua.

Aihe josta on ollut helppo vaieta

Ajan tasalla olevan materiaalin puute selvisi Poutiaiselle tieto- ja viestintäteknologian pedagogiikan sivuaineopintoja tehdessä, jolloin hän selaili Mediaseksin lukutaitoa nuorille -opasta ja havaitsi siinä todella monta puutetta peruskoulun opettajia ajatellen. 

Mitä enemmän hän paneutui asiaan, sitä vahvemmin hän tiedosti valtavan tiedon tarpeen aiheen ympärillä. 

– Asiaa tarkemmin selvitettyäni kuulin, ettei kouluissa ole olemassa mitään yhteistä materiaalia tai annettua tukea, jonka avulla opettajat voisivat käydä näitä asioita läpi oppilaidensa kanssa. 

Poutiainen epäilee, että aihe itsessään on jo sen verran tabu, että se on ollut helpompi ohittaa – etenkin kun opetussuunnitelma on jo muutenkin hyvin täynnä.

– Joka tapauksessa mediaseksi ja porno ovat lastemme saatavilla ”yhden klikkauksen päässä”, halusimme sitä tai emme. Eikö juuri siksi olisi tärkeää, että kouluissa voitaisiin käsitellä aihetta turvallisesti omassa luokassa neutraalissa ilmapiirissä?

– Toinen vaihtoehto valitettavasti on, että lapset etsivät tietoa itse sellaisista paikoista, joissa se on ehkä vääristynyttä tai suunnattu aikuisille. 

Some sanelee tiedon tarpeen

Poutiainen selvitti myös, että opettajaopiskelijoille järjestetään yliopistoissa lähinnä vain valinnaisia tai vapaaehtoisia kursseja ja luentoja seksuaalisen ja sukupuolisen monimuotoisuuden käsittelemisestä opetuksessa ja opettajatyössä. 

– Niitä tosin seuraavat yleensä ne opiskelijat, jotka ovat jo muutenkin kiinnostuneita sukupuoli- ja seksuaalisuusasioista ja -oikeuksista. 

Yliopistonlehtori Susanna Pöntinen kannusti Poutiaista penkomaan asiaa lisää. Koska opintojakso oli osa tieto- ja viestintäteknologian pedagogiikan sivuainekokonaisuutta, tarjoutui Poutiaiselle mahdollisuus lähteä valmistelemaan asian ympärille digitaalista opetusalustaa.

– Alusta vaikutti kuitenkin sen verran suuritöiseltä, että halusin rakentaa alustan parityönä. 

Kaveriksi ilmoittautui opintojaksolla mukana ollut opettaja Thomas Viik Tulliportin normaalikoulusta. Hän ohjaa työssään opettajaopiskelijoita ja tiedosti alustan tarpeen sekä opettajan työssä että ohjaajan arjessa. 

– Pidin tärkeänä, että aiheeseen liittyvän tiedon voisivat löytää niin opettajat kuin opiskelijat jo opintojensa aikana helposti yhdestä paikasta. 

– Silloin oppilaatkin olisivat tasa-arvoisessa asemassa, kun kaikilla Suomen opettajilla olisi ajantasainen tieto aiheesta käytettävissään, Viik lisää.

Opettajan kyettävä toimimaan avoimin mielin

Mediaseksin lukutaito -alusta on nyt testivaiheessa ja sen julkaisuvaihtoehdoista keskustellaan parhaillaan. Alustalle on koottu hurjan laaja infopaketti, joka käsittelee mediaseksinlukutaitoa todella monesta eri näkökulmasta. 

Myös vanhempi yliopistolehtori Sirpa Kärkkäinen on kannustanut ja opastanut alustan teossa, ja ilmaissut kiinnostuksensa ottaa sen osaksi luokanopettajan monialaisten opintojen Tutkiva oppiminen luonnontieteissä -opintojaksoa, jolloin luokanopettajat eivät voi sitä ohittaa. 

Ennen asiaan perehtymistä opettajaa kehotetaan kuitenkin tekemään asennetesti. Sen avulla voi kukin reflektoida ajatuksiaan mediaseksistä ja pornosta sekä niiden medialukutaidon opettamisesta.

– Pidämme sitä tärkeänä. Jokaisen opettajan olisi hyvä käydä aluksi läpi se, mitä aiheesta miettii itse ja mitä siitä ylipäätään tietää. Näin taataan, että opettaja pystyy tekemään asian parissa töitä avoimin mielin. Kun itse perehtyy asiaan ja omiin asenteisiinsa, voidaan vähentää ennakkoluuloja, ja samalla vältytään väärän tiedon jakamiselta, Poutiainen sanoo.

Alustalla käydään läpi myös opetusmenetelmiä eli miten mediaseksiä voidaan käsitellä esimerkiksi ilmiöoppimisen tai tutkivan oppimisen avulla.  

– Alustalla on otettu huomioon myös erilaiset vähemmistöt, erilaiset kehot sekä erityislapset. Myös tietoa erilaisten uskontojen suhtautumisesta seksiin ja seksuaalisuuteen on koottu yhteen. Tällekin on suuri tarve Suomen muuttuessa monikulttuurisemmaksi, Poutiainen kertoo. 

Aihe esiin ilman syyllistämistä

Sekä Poutiainen ja Viik sanovat, että lapsia kiinnostavat seksissä yleensä ihan muut asiat kuin mitä aikuiset olettavat. Siksikin olisi hyvä, että koulussa oppilaita voitaisiin kannustaa kysymään askarruttavia asioita ääneen tai etsimään itse tietoa luotettavista lähteistä. 

– Meillähän on lähtökohtaisesti tapana puhua tästä aiheesta hyvin negatiivisesti. Sanomme esimerkiksi, että joku ”jäi kiinni pornon katselusta”. Jo tapa puhua viestittää siis lapsille, että kyseessä on hyvin kielletty asia, Poutiainen huomauttaa.

Vaikka siis opettaja itse olisi asiasta mitä tahansa mieltä, täytyy hänen pystyä pitämään mielipiteet ominaan ja toimia tilanteessa kasvattajana.

– Mediaseksistä ja pornosta mediagenrenä pitäisi kyetä keskustelemaan turvallisessa ympäristössä ilman syyllistämistä ja riisumaan mystiikkaa sen ympäriltä. Arvolatautuneen kasvatuksen sijaan koulussa pitäisi pystyä pornon laajempaan analysointiin sekä tasavertaiseen ja opettavaiseen keskusteluun nuorten kanssa, Poutiainen sanoo.

– Lasten kysymykset loppuvat hyvin pian, jos heidän annetaan ymmärtää, että kyseessä on aikuisen mielestä negatiivinen ja ahdistava asia, Viik lisää.

Tavoitteena hyvä ja terve suhde seksuaalisuuteen ja mediaan

Alustan materiaalien kokoamisessa apuna on ollut Väestöliitto, jossa on oltu innoissaan alustan syntymisestä. Yhteistyötä on tehty myös Mediakasvatusseuran kanssa. 

– Lisäksi olemme koonneet alustalle lasten ja nuorten tekemiä kysymyksiä. Niitä on kerätty koululuokissa tehtyjen havaintojen kautta sekä Väestöliiton, Mannerheimin lastensuojeluliiton ja eri tutkimusten materiaaleista. Väestöliiton Poikien puhelimesta saimme taas listausta erityisesti siitä, mikä poikia askarruttaa ja millaisiin kysymyksiin he kaipaavat vastauksia, Poutiainen iloitsee.

Apua on saatu myös somen kautta – Vantaan Tyttöjen tila käyttää Tiktokia seksuaalikasvatuksen välineenä, ja alustalla on lupa käyttää myös näitä julkaisuja hyväksi.

Ylipäätään kiinnostus alustaa kohtaan on ollut joka puolella suurta. 

– Yksinkertaisesti sanottuna kaikkien tahojen tavoitteena on, että lapset ja nuoret oppisivat tekemään vastuullisia valintoja median seksisisältöihin törmätessään, Viik summaa.

Siksi Poutiainen ja Viik haluavat lisätä ymmärrystä aiheen ympärillä ja esitellä kasvattajille mahdollisuuksia tarttua asiaan oikealla tavalla. 

– Jos jo nuorella iällä opitaan tarkastelemaan ja tulkitsemaan median seksuaalisia sisältöjä, luodaan hyvä pohja seksuaalisen toimijuuden ja terveen mediasuhteen kehittymiselle.
 

Lisätietoja:
Kristiina Poutiainen, kripouti@uef.fi 
Thomas Viik, thomas.viik@uef.fi