Jokainen kieli on korvaamaton
Miltä tuntuisi, jos sinulta kiellettäisiin yhtäkkiä äidinkielesi puhuminen? Joutuisit muotoilemaan sanomasi ja ajatuksesi loppuelämäsi ajan toisella kielellä. Paljon jäisi ehkä oikeiden sanojen puutteessa sanomatta ja tietoa siirtämättä.
– Kieli ei ole pelkästään vuorovaikutusväline, vaan se kantaa myös paljon tietoa ja monikerroksista historiaa mukanaan, tiivistää tuore suomen kielen professori Helka Riionheimo.
Riionheimo on tehnyt uraauurtavaa, tutkimussuuntausten rajat ylittävää kielikontaktien tutkimusta yhteistyössä muiden alojen tutkijoiden kanssa. Viime aikoina hänen tutkimuksensa on suuntautunut uhanalaiseen karjalan kieleen ja sen elvyttämiseen kääntämisen ja kääntäjänkoulutuksen avulla. Hän myöntää, että muutkin vähemmistökielet kiinnostavat.
– Puhun mielelläni ”enemmistön vastuusta”. Meillä virallisia kansalliskieliä puhuvilla on mielestäni velvollisuus pitää huolta myös pienemmistämme eli vähemmistökielistä.
Joidenkin arvioiden mukaan maailmasta katoaa yksi kieli joka toinen viikko.
– Meille läheisimmät vähemmistökielet ovat sukukielemme saame ja karjala. Suomenkielinen koulujärjestelmä on valitettavasti edistänyt menneinä vuosikymmeninä näiden kielten katoamista, kun lapsia on kielletty puhumasta koulussa omaa kieltään. Lisäksi kouluikäiset ovat usein kohdanneet kiusaamista kielensä vuoksi.
Tutkimukset osoittavat, että äidinkielen puhumisen estäminen voi aiheuttaa psyykkisiä ongelmia ja traumoja, varsinkin jos kielen vaihtamiseen liittyy muita raskaita kokemuksia. Tällainen tilanne on esimerkiksi kolttasaamelaisilla, jotka evakuoitiin Petsamosta ja sijoitettiin asumaan Inariin.
Kielen katoaminen on surullista myös laajemmasta näkökulmasta.
– Kielen kadottua katoaa myös tieto sen sanastosta ja kieliopillisesta rakenteesta. Samalla menetämme siis ainutlaatuista tietoa siitä, mihin ihmiskieli kykenee ja taipuu. Pienet kielet kun ovat usein hyvin monimutkaisia.
Lisäksi perimätieto siirtyy sukupolvelta toiselle äidinkielen turvin. Jos sanoja ei enää löydy, katoaa esimerkiksi alkuperäiskansojen arvokas luontoon liittyvä perimätietous.
Monipuolinen kielen tutkimus
Riionheimo kertoo oman tutkimuksensa liittyvän pääosin kielten kontaktien tutkimukseen.
– Tutkimukseni koskevat sitä, mikä on kielten asema yhteiskunnassa, miten kieliä käytetään ja millaista on esimerkiksi monikielisen ihmisen kielenkäyttö.
Riionheimo on ollut mukana suunnittelemassa ainutlaatuista karjalan kielen ja kulttuurin oppiaineen opetussuunnitelmaa Itä-Suomen yliopistossa. Hän osallistui myös suomen kielen professori Marjatta Palanderin johtamaan Akatemia-hankkeeseen ”Suomen ja karjalan rajalla”. Hankkeen järjestämän symposiumin pohjalta syntyi juuri julkaistu teos On the Border of Language and Dialect.
Tällä hetkellä Riionheimo johtaa Kiännä-nimistä Koneen Säätiön rahoittamaa hanketta, jossa tuetaan karjalan kielen elvytystä kääntäjänkoulutuksen avulla.
– Kiännän tavoitteena on olla tukena karjalan kielen elvyttämiselle itärajamme molemmin puolin sekä innostaa ja kouluttaa ihmisiä kääntämään karjalaksi. Hanke toimii samalla eräänlaisena koulutusvientinä rajan taa, jossa karjalan kielen puhujia on enemmänkin.
Riionheimon mukaan kielen tutkimus inspiroi häntä jatkuvasti. Omien tutkimusten lisäksi myös ohjattavien opiskelijoiden työt jaksavat pitää mielenkiintoa kieleen yllä.
– Kieltä voi tutkia niin monelta eri kantilta – esimerkiksi kielen rakenteen, vuorovaikutuksen ja tekstin tutkimuksen näkökulmista. Tai vaikkapa siitä, mitä eri kielistä ajatellaan ja miten niihin suhtaudutaan.
Riionheimo pitää 14. toukokuuta Joensuun kampuksella professuuriesitelmän aiheesta Matkalla suomen kielen tutkimuskentällä.
Helka Riionheimo
Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori 1.1.2018–
S. 1967, Kajaanin mlk
FT Joensuun yliopisto 2007
Tärkeimmät tehtävät
• Suomen kielen yliopistonlehtori, UEF, 1.8.2012–31.12.2017
• Yliopistotutkija, Suomen Akatemia, 1.1.–31.10.2014
• Tutkijatohtori, Suomen Akatemia, 1.1.2010–31.12.2012
• Tutkijatohtori, UEF, 1.8.–31.12.2009
• Kielitieteen metodologian yliassistentti, UEF, 1.9.2008–31.7.2009
