Luken tiedote 1.3.2018
Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimassa uudessa SOMPA-hankkeessa etsitään kustannustehokkaita ja kestäviä menetelmiä, joiden avulla voidaan vähentää turvepeltojen viljelyn ja suometsätalouden kasvihuonekaasupäästöjä. Yksi mahdollinen ratkaisu on pohjaveden pinnan säätely.
Suomessa on noin 250 000 hehtaaria turvepeltoja, mikä on noin kymmenen prosenttia kokonaispeltoalasta. Vuosina 2000–2014 turvepeltojen pinta-ala lisääntyi 42 700 hehtaarilla suurimmaksi osaksi metsistä raivaamalla.
– Peltoja on raivattu paljon, sillä karjatilat ovat tarvinneet lannanlevitys- ja rehualaa. Ojitettuja suometsiä taas on Suomessa lähes viisi miljoonaa hehtaaria, ja näistä lähes viidennes on metsätalouden kannalta kannattamattomia tai huonosti kannattavia. Käyttämätöntä potentiaalia ilmastonmuutoksen hillintätoimille siis löytyy, taustoittaa SOMPA-hanketta johtava Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää.
Hiiltä hukkaavan turvekerroksen paksuuden määrää pohjavesi
Turvepeltojen ja rehevien suometsien maaperästä häviää jatkuvasti hiiltä maan orgaanisen aineen hajoamisen kautta hiilidioksidina ilmaan.
– Hapellisen turvekerroksen paksuuden määrää pohjaveden pinnan taso. Hiilen kato on sitä suurempi, mitä syvemmällä pohjaveden pinta on. Veden pinnan tason säätelyllä voitaisiin siis vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, selvittää tutkimusprofessori Raija Laiho Lukesta.
Laiho kuitenkin painottaa optimoinnin tärkeyttä, sillä vedenpintaa ei saa nostaa liikaa. Jos kuiva hapellinen kerros jää alle 25–30 cm:n, maaperästä alkaa syntyä metaanipäästöjä. Tällöin myös puuston kasvu heikkenee oleellisesti.
Perinteisessä tasaikäisrakenteisessa metsätaloudessa pohjavedenpinnan taso vaihtelee suuresti eri kehitysvaiheissa haihduttavan puuston määrän sekä avohakkuiden vaikutuksesta. Jatkuvapeitteisessä metsätaloudessa pohjavedenpinnan tason vaihtelu puolestaan on pienempää, koska haihduttavan puuston määrän muutokset ovat pienempiä.
– Tutkimukset antavat viitteitä siitä, että jatkuvapeitteistä metsätaloutta voitaisiin käyttää suometsätalouden aiheuttamien ilmastopäästöjen hillinnässä. Tietoa tarvitaan kuitenkin lisää, ja laskelmia menetelmän taloudellisista vaikutuksista metsänomistajille, pohtii Laiho.
Pohjaveden säätely vaikuttaa myös maatalousmailla
Myös turvepohjaisilla maatalousmailla pohjavedenpinnan tason nostaminen olisi tehokkain tapa vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Se, kuinka realistinen vaihtoehto se olisi maatiloille, on tutkimuksen alla.
– On selvitettävä, millaisilla ehdoilla tilat olisivat halukkaita vedenpinnan tason nostamiseen. Säätösalaojitus olisi yksi mahdollinen keino peltojen vedenpinnan optimointiin. Ilmastopäästöjä voidaan vähentää myös esimerkiksi maan muokkausta vähentämällä tai välttämällä sitä kokonaan, kertoo tutkimusprofessori Kristiina Regina Lukesta.
– Tämä tarkoittaisi myös kokonaisvaltaisia muutoksia esimerkiksi käsiteltyjen alueiden viljelytekniikoihin ja viljeltäviin kasvilajeihin, sanoo Regina.
Viljelijät ja metsänomistajat mukana hankkeessa
SOMPA-hankkeessa tutkitaan sekä tuotantoketjujen muutoksien ympäristövaikutuksia että sosio-ekonomisia vaikutuksia. Tutkimustuloksia ei saada käyttöön ilman viljelijöiden ja metsänomistajien sitoutumista.
– Jotta hillintätoimien hyötyjä tai kustannuksia voidaan paremmin arvioida, keskustelemme metsänomistajien, viljelijöiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Näin löydämme käytännössä toimivimmat ratkaisut, painottaa SOMPA-hankkeen vuorovaikutuksesta vastaava Kati Berninger Tyrsky-Konsultoinnista.
Ilmastokestäviä menetelmiä turvemaiden hoitoon -tilaisuuden tallenne on katsottavissa verkossa https://youtu.be/q6tn2Il4pAU
SOMPA-tutkimuskonsortiossa ovat mukana Luonnonvarakeskus (Luke), Suomen ympäristökeskus (SYKE), Itä-Suomen yliopisto, Helsingin yliopisto, ja Tyrsky-Konsultointi. Hanketta rahoittaa strategisen tutkimuksen neuvosto.
Lisätietoja:
tutkimusprofessori Raisa Mäkipää, Luke, puh. 029 532 2197, raisa.makipaa (a) luke.fi
