Asiakkaalle lääkevaihdossa tarjottava lääke riippuu apteekin varastotilanteesta ja usein myös asiakkaan aiemmin käyttämästä valmisteesta, osoittaa Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimus.
Lääkevaihto otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2003. Lain mukaan apteekit ovat velvoitettuja vaihtamaan asiakkaan reseptilääke edullisimpaan tai lähes edullisimpaan vaihtokelpoiseen valmisteeseen, jos asiakas tai lääkäri eivät kiellä vaihtoa. Lääkevaihtoa täydennettiin viitehintajärjestelmällä vuonna 2009. Viitehintajärjestelmään kuuluvissa lääkkeissä lääkevaihdon periaatteet säilyivät samoina, mutta sairausvakuutuskorvaus maksetaan asiakkaalle enintään viitehinnasta. Viitehinta määritellään lisäämällä keskenään vaihtokelpoisista lääkepakkauksista edullisimman hintaan 0,5 euroa. Tähän vaihteluväliin hinnoitellut lääkkeet muodostavat viitehintaputken.
Vain pienessä osassa apteekeista varastoon pystytään valitsemaan viitehintaputken edullisin valmiste, käy ilmi Itä-Suomen yliopiston farmasian laitoksen apteekkifarmaseuteille tekemästä kyselytutkimuksesta. Tämä johtuu siitä, että edullisimman valmisteen varastossa pitämiseen liittyy ongelmia, joista yleisimpiä ovat valmisteen saatavuusongelmat, vaihtuvuus ja varastoon vanhenemisen riski. Farmaseutit raportoivat, että hintaputken edullisin valmiste loppuu usein nopeasti tukkuliikkeestä hintojen päivittymisen jälkeen. Edullisin valmiste saattaa myös poistua kokonaan markkinoilta.
Farmaseuttien mukaan apteekin varastoon valitaan yleisimmin hyvin saatavilla olevia valmisteita, minkä mainitsi 93 prosenttia vastaajista, ja viitehintaputkeen kuuluvia vaihtokelpoisia valmisteita, minkä mainitsi 90 prosenttia. Vastaajista 76 prosentin mukaan merkitystä on myös sillä, että lääkevalmiste on luotettavan lääkeyrityksen tuote ja 72 prosentin mukaan sillä, että lääkeyritys hyvittää vanhenevan lääkevalmisteen.
Yleisin peruste, jolla farmaseutti valitsee asiakkaalle ensisijaisesti tarjottavan valmisteen, on apteekin varastotilanne. Tämän mainitsi 65 prosenttia vastaajista. 40 prosenttia mainitsi valintaperusteeksi myös asiakkaan aiemmin käyttämän valmisteen ja 31 prosenttia lääkevalmisteen hinnan. Valmisteen tarjoamista asiakkaalle aiemman käytön perusteella perusteltiin sillä, että valmiste on asiakkaalle tuttu, todettu sopivaksi ja asiakkaalla on hyviä kokemuksia valmisteesta. Osa farmaseuteista piti tutun valmisteen tarjoamista tärkeänä erityisesti tietyille ryhmille, kuten iäkkäille.
Kyselytutkimus toteutettiin apteekeissa työskenteleville farmaseuteille kevättalvella 2018 ja siihen vastasi 498 farmaseuttia eri puolilta Suomea eli 51 prosenttia kyselyyn kutsutuista. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, millä perusteilla farmaseutti valitsee asiakkaalle ensisijaisesti tarjottavan vaihtokelpoisen lääkevalmisteen viitehintaryhmän sisältä. Lisäksi tutkittiin, millä perusteella keskenään vaihtokelpoiset valmisteet valitaan apteekin varastoon ja liittyykö viitehintaryhmän edullisimman valmisteen varastossa pitämiseen ongelmia. Tutkimuksen rahoitti Kela.
Lääkevaihto on siirtänyt vastuuta lääkevalmisteen valinnasta lääkäriltä apteekille ja asiakkaille. Lääkevaihdon piirissä on noin 5500 lääkevalmistetta eli lähes 60 prosenttia kaikista myyntiluvallisista ihmisille tarkoitetuista lääkevalmisteista.
Lisätietoja:
Dosentti, yliopistotutkija Johanna Timonen, puh. 040 355 3881, johanna.timonen (a) uef.fi
Professori Riitta Ahonen, puh. 050 3637902, riitta.ahonen (a) uef.fi
Alkuperäisjulkaisu:
Väyrynen H, Ahonen R, Timonen J: Vaihtokelpoisten lääkevalmisteiden valintaan vaikuttavat tekijät apteekissa – kyselytutkimus farmaseuteille. DOSIS 4:322-336, 2019