– Ravitsemustiede on vetovoimainen ja tunteita herättävä ala. Alan asiantuntijoita kuunnellaan ja tutkimustulokset saavat näkyvyyttä, totesi dekaani Jussi Pihlajamäki ravitsemustieteen opetuksen 40-vuotisjuhlassa Kuopiossa.
Pihlajamäen mukaan ravitsemustieteilijöillä on tärkeä, toisinaan haasteellinenkin rooli tutkitun tiedon jalkauttamisessa yhteiskuntaan ja ihmisten arkeen.
– Ravitsemustiede on ollut todellinen edelläkävijä myös koulutuksen työelämärelevanssissa. Ravitsemusterapeuttikoulutus on matkan varrella täydentynyt elintarviketieteillä, ja nykyisillä koulutusmoduuleilla vastataan työelämän erilaisiin tarpeisiin.
Kuopiosta maailmankartalle
Ensimmäiset 20 ravitsemustieteen opiskelijaa aloittivat Kuopiossa syksyllä 1984. – Tutkintoa pidettiin kansainvälisestikin korkeatasoisena, kertoi emeritusprofessori Matti Uusitupa.
Hän oli itse mukana viemässä myös kuopiolaista ravitsemustieteen tutkimusta maailmankartalle. Esimerkiksi uraauurtava DPS-tutkimus osoitti elintapojen tehon tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä, ja SYSDIET-huippuyksikkö valotti terveellisen pohjoismaisen ruokavalion vaikutuksia sydänterveyteen.
Uusitupa mainitsi vuosien varrelta keskeisinä tutkimusalueina muun muassa nutrigenetiikan ja -genomiikan, ravitsemusepidemiologian, metabolomiikan, elintarvikebiotekniikan sekä elintarvikkeiden terveysvaikutusten, lihavuuden ja syömiskäyttäytymisen tutkimuksen.
Kansanperinteestä tieteeksi
Emeritusprofessori Atte von Wright tarkasteli esityksessään elintarvikebiotekniikan alan käänteitä viime vuosikymmeninä. Vuosituhannen vaiheessa alan puheenaiheisiin kuuluivat muuntogeeniset viljelykasvit, joita päädyttiin Euroopassa ruotimaan ja sääntelemään tiukasti. – Terveysvaikutteiset elintarvikkeet taas olivat kova sana, ja probiooteista alkoi tulla kansanperinteen sijaan tutkittua tietoa.
Jatkossa kehitys mahdollistaa von Wrightin mukaan muun muassa kasvien ravitsemuksellisten ominaisuuksien täsmäjalostuksen, samoin kuin eläintuotannon päästöjen vähentämisen. – Jännittävä uusi alue ovat mikrobi- ja soluviljelmissä tuotetut valkuaisaineet.
Ravitsemustiedettä opiskelemaan voi päästä myös avoimen väylältä
Nykyisin ravitsemustieteen koulutusohjelmaan otetaan 35 opiskelijaa vuosittain. – Ensi vuonna avautuu uutena avoimen väylä, jonka kautta valitaan näistä kahdeksan, ravitsemusterapian professori Ursula Schwab kertoi.
Koulutusohjelmassa painottuu ravitsemusterapeuttien koulutus, josta Itä-Suomen yliopisto vastaa valtakunnallisesti. Ravitsemusterapian sijaan voi suuntautua myös esimerkiksi elintarvike- ja lääketeollisuuden asiantuntijatehtäviin.
Opetusta on Schwabin mukaan kehitetty yhä käytännönläheisemmäksi. Opetuksessa käsitellään oikeita potilastapauksia, puheviestinnässä harjoitellaan potilaiden kanssa viestimistä ja käytännön osaamista kartutetaan yliopistollisen sairaalan potilastapaamisten lisäksi sekä perusterveydenhuollon opetuspoliklinikalla että KYSin uudessa monialaisessa oppimisyksikössä. Ravitsemusterapeutin osaaminen osoitetaan potilastenteissä ja opinnot päättävällä itsenäisellä terveydenhuollon ravitsemusterapiajaksolla.
– Alalla riittää nyt töitä, ja yhä useampi ryhtyy yrittäjäksi – osa jo opintojen aikana.
Asiantuntijana mediassa ja somessa
– Jos yhteiskunnallista vaikuttavuutta mitattaisiin pelkästään lööppien lukumäärällä, niin ravitsemustiede olisi kärkipaikoilla yliopiston kolmannen tehtävän toteuttamisessa, vitsaili apulaisprofessori Jyrki Virtanen.
Yliopistojen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu tutkimuksen ja opetuksen lisäksi yhteiskunnallinen vuorovaikutus, jota ravitsemustieteilijät Virtasen mukaan toteuttavat muun muassa viestimällä tutkimustuloksista, osallistumalla ravitsemussuositusten laadintaan, toimimalla asiantuntijoina työssään ja sosiaalisessa mediassa sekä ”tulkkaamalla” ravitsemusaiheita medialle.
– Mediassa haasteena usein on, että meiltä toivotaan helppoja ratkaisuja asioihin, jotka ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia.
Virtasen mukaan ravitsemusasiantuntijoiden on kuitenkin tärkeää olla esillä sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa – tuomassa tutkittua tietoa aiheista, joista joka tapauksessa keskustellaan.
Somessa toimimista voi myös opiskella. – Ravitsemus- ja terveysinformaatio sosiaalisessa mediassa -opintojakso on nykyisin yksi yksikkömme suosituimpia.
Ruoka vaikuttaa myös mielenterveyteen
– Ravitsemus linkittyy kaikkiin terveyden osa-alueisiin – niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin terveyteen. Ravitsemusterapeuteilla onkin paljon mahdollisuuksia kokonaisvaltaiseen terveyden edistämiseen, totesi kliininen opettaja Anu Ruusunen.
Ruokavalion vaikutusta fyysiseen terveyteen on tutkittu paljon, mutta jonkin verran tutkimustietoa alkaa olla myös siitä, että samoilla ravitsemustekijöillä on yhteys myös mielenterveyteen. – Esimerkiksi masennuksen Käypä hoito -suosituksessa jo lyhyesti mainitaan terveellisen ruokavalion merkitys masennuksen ehkäisyssä.
Kokonaisvaltainen terveyden edistäminen on Ruususen mukaan kantava ajatus ravitsemustieteen opinnoissa, ja tarkemmin syvennytään esimerkiksi syömiskäyttäytymis- ja ruokasuhdeteemoihin ja ravitsemuspsykologiaan. Psykiatrisista sairauksista ja syömiskäyttäytymisen häiriöistä on maisterivaiheessa erillinen opintojakso.
Ruoansulatuskanavaa pitkin työelämään
Ravitsemustieteen opiskelijayhdistys Retikan puheenjohtaja Sara Koskinen ja varapuheenjohtaja Roosa Kärki kiittivät laadukkaasta opetuksesta. Kärki vertasi opintojen etenemistä ruoansulatuskanavaan, jossa opetuksen anti pikkuhiljaa imeytyy ja vaikuttaa. – Työelämään siirrymme suolistomikrobien tavoin, vielä uutta tietoa imien mutta jo itsekin uutta tuottaen ja jakaen.
Retikka palkitsi juhlassa kaksi väitöskirjatutkijoiden posteriesitystä. Moona Partasen systemaattinen katsaus liittyi kasviproteiinien sulavuuteen ja aineenvaihduntaan. Merkittäviä eroja on eri proteiinilähteiden välillä, mutta tutkimusta on vielä niukasti ja menetelmät vaihtelevia. Darren Healy puolestaan kertoi Longitools-tutkimuksesta, jossa on saatu näyttöä siitä, että ruokavalion laatu voi vaikuttaa ilmansaasteille altistumisen haittoihin lapsilla.
Ravitsemusosaamista hyvinvointialueille ja ruokapöytiin
Juhlaseminaarissa kuultiin myös ravitsemustieteeltä vuosien varrella valmistuneiden terveisiä hyvinvointialueilta ja elintarviketeollisuudesta.
HK Foodsin Health and Nutrition Manager Soile Käkönen muistutti, että elintarvikevalmistajat voivat osaltaan vaikuttaa ravitsemussuositusten toteutumiseen sekä viestinnällä että tuotekehityksellä. – Pienikin suolan vähennys kananpojan suikaleista, joita myydään neljä miljoonaa pakkausta vuodessa, merkitsee melkoista suolavuorta pois suomalaisten lautasilta.
Laillistettu ravitsemusterapeutti Amma Antikainen valotti työtään Keski-Suomen hyvinvointialueella lasten, nuorten ja perheiden palveluissa ja kuntien ruokakasvatusyhteistyössä. Hyvinvointialueen johtava ravitsemusterapeutti Anne Pohju puolestaan totesi, että erikoissairaanhoidon ravitsemusterapeutin työ vaatii syvällistä osaamista laajasta skaalasta erityiskysymyksiä ja jatkuvaa ammattitaidon ylläpitoa. Hän toivoikin, että työssä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus erikoistua.
Pohju esitteli tutkimustuloksia, joiden mukaan 30–44 prosentilla suomalaisista vuodeosastopotilaista on vajaaravitsemuksen riski, mutta vain pienestä osasta pyydetään ravitsemusterapeutin konsultaatio. Riskipotilaiden ravitsemushoitointerventio on kuitenkin osoitettu kustannustehokkaaksi. – Tämä säästö on sotessa vielä paljolti käyttämättä.
Päijät-Hämeen hyvinvointialueella pyritään nyt jalkauttamaan myönteistä työotetta ruokaan liittyviin kohtaamisiin, kertoi johtava ravitsemusterapeutti Raisa Valve. – Muidenkin alojen ammattilaiset puhuvat työssään ruoasta ja syömisestä, ja haluamme vahvistaa yhtenäistä, myönteistä lähestymistapaa. Tätä on kehitetty muun muassa Itä-Suomen yliopiston kanssa KEHUVA-hankkeessa.
