Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Rusakot. Kuva Mervi Kunnasranta.

Rusakot. Kuva Mervi Kunnasranta.

Ainutlaatuisen jäniksen ainutlaatuinen perimä kartoitettu

Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitoksen tutkijat ovat yhdessä Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston kollegoiden kanssa kartoittaneet seitsemän jänisgenomia pohjolasta.

Kolme genomeista kuuluu nummijänikselle (Lepus timidus sylvaticus), metsäjäniksen alalajille, jota tavataan Etelä-Ruotsissa ja Länsi-Virossa. Alalaji eroaa metsäjäniksen nimialalajista (Lepus timidus timidus) sillä, että sen talviturkki on harmaansinertävä valkoisen sijaan. Turkinväriä pidetään sopeumana lumipeitteen ennustamattomuuteen lajin levinneisyysalueella. Äskettäin pohjolaan levittäytynyt rusakko on syrjäyttämässä nummijänistä sen elinalueilta, ja alalaji on tällä hetkellä sukupuuttouhan alla.

Lajin perimän tunteminen auttaa ymmärtämään näiden ympäristöön sopeutumista mahdollistavia ominaisuuksia, tarjoten työkaluja myös lajien suojeluun. Samalla se antaa tietoa lajien välisistä evolutiivisista sukulaisuussuhteista ja alkuperästä. Tutkijat selvittivätkin kolmen nummijäniksen, kahden metsäjäniksen ja kahden rusakon koko perimän emäsjärjestyksen. Tutkijoiden yllätykseksi nummijäniksen perimät poikkesivat merkittävästi tavallisista metsäjäniksistä, huolimatta alalajien esiintymisestä samalla maantieteellisellä alueella.

—Tulos osoitti, että alalajiero ei ole pelkkä paikallinen sopeuma, vaan on seurausta kokonaisvaltaisemmasta evolutiivisesta erosta. On mahdollista, että nummijäniksen kehityslinja levittäytyi jääkauden jälkeen pohjolaan etelästä ja metsäjänis koillisesta, sanoo molekyylibiologian ja genetiikan tutkimusjohtaja Jaakko Pohjoismäki.

—Seuraava tutkimus tulee tarjoamaan lisätietoa alalajien alkuperästä. Lisäksi genomitietoa voidaan käyttää jänisten perimien monimuotoisuuden, populaatioiden erilaistumisen ja paikallisen sopeutumisen tutkimuksessa. Nummijäniksen perimän avaaminen tulee toivon mukaan myös tarjoamaan työkaluja sen kohdennetumpaan suojeluun.

Tutkimus julkaistiin Springer Nature Groupin julkaisusarjassa Scientific Data. Tutkimusta rahoitti Ruotsin ympäristönsuojeluvirasto Naturvårdsverket (projektit 802-0216-15 ja NV-05813-21)

Lisätietoja:

Molekyylibiologian ja genetiikan tutkimusjohtaja Jaakko Pohjoismäki, p. 029 445 3052, jaakko.pohjoismaki@uef.fi, https://uefconnect.uef.fi/henkilo/jaakko.pohjoismaki/

Professori Carl-Gustaf Thulin, p. +46 70 564 5358, carl-gustaf.thulin@slu.se

Artikkelin tiedot:

Michell, C.T., Pohjoismäki, J.L.O., Spong, G. et al. Mountain- and brown hare genetic polymorphisms to survey local adaptations and conservation status of the heath hare (Lepus timidus sylvaticus, Nilsson 1831). Sci Data 9, 667 (2022). https://doi.org/10.1038/s41597-022-01794-5

Nummijänis. Kuva © C.-G. Thulin.
Kuvassa: Kesäpukuinen nummijänis. Kuva © C.-G. Thulin.

Avainsanat