Yliopistonlehtori Erkki Pesonen on toiminut opettajana Itä-Suomen yliopistossa jo viidellä vuosikymmenellä. Hän on nähnyt aitiopaikalta tietojenkäsittelytieteen alan ja sen opetuksen kehityksen. Miten vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on muuttunut näinä vuosina? Entä miltä näyttää alan opetuksen tulevaisuus?
Kuuntele haastattelu Akateeminen vartti -podcastista:
Marianne Mustonen: Yliopistonlehtori Erkki Pesonen on toiminut opettajana yliopistossamme jo viidellä vuosikymmenellä. Hän on nähnyt aitiopaikalta tietojenkäsittelytieteen alan ja sen opettamisen kehityksen. Miten vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on muuttunut näinä vuosina? Entä miltä näyttää alan opetuksen tulevaisuus?
Kuuntelet parhaillaan Akateemista varttia. Studiossa tänään Marianne Mustonen ja vieraanamme on Erkki Pesonen Itä-Suomen yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselta.
Marianne Mustonen: Erkki, olet toiminut opettajana yliopistossamme jo viidellä vuosikymmenellä. Se on pitkä aika. Mitä ajatuksia tunteita tämä herättää tällä hetkellä ja mikä on se päällimmäinen fiilis näistä vuosista?
Erkki Pesonen: No toisaalta se herättää sen ajatuksen, että aika paljon asiat on pysynyt samanlaisena tietyllä lailla‚ mutta toisaalta hirveen paljon on muuttunut asioita. Tehdään asioita ihan uudella ja eri tavalla. Et se on aika kiinnostava tässä, että ei kyllästy siihen‚ kun jos voi aina kokeilla jotain uutta ja erilaista tässä opetuksessa.
Marianne Mustonen: Palataanpa sinne ihan alkuun‚ että miten opettajan urasi alkoi silloisessa Kuopion yliopistossa?
Erkki Pesonen: No siinä kävi itse asiassa niin, että olin tietojenkäsittelyn opiskelijana ja sitten lehtori Seppo Lammi tarvitsi opettajan sijaista ja hän värväsi minut sitten opiskelijasta suoraan pitämään kurssia opiskelijoille.
Semmoinen hauska yksityiskohta siihen liittyy se, että kun olin tosiaan opiskelija, niin sitten ne opiskelijat kyselivät, et millä vuosikurssilla sinä olet ja vastasin totuudenmukaisesti opintorekisteriin tiedon mukaan, että olen ensimmäisellä vuosikurssilla pitämässä teille ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille kurssia.
Marianne Mustonen: Ja siitä lähti etenemään. Mitä sitten, minkälaisia opettajahommia alkoi tulla sulle sitten?
Erkki Pesonen: No mä tein näitä sijaisuuksia siinä useamman pätkän sitten, että opetin ihan ensimmäisen vuoden opiskelijoille ohjelmointikursseja ja tällaisia. Sitten vähän vähemmän myöhemmin, kun olin tekemässä sitten omaa väitöskirjaprojektia, mutta koko ajan aina vähän jotain opetusta, ja sitten myöhemmin tuli muuntokoulutusta ja sitten tuli sitten ihan vakituinen lehtorin pesti, missä nyt olen edelleen.
Marianne Mustonen: Eli se tuli silloin 2000-luvulla vai miten se olikaan?
Erkki Pesonen: 2000-luvun puolella tuli sitten tämä vakituinen lehtorin pesti lopulta.
Marianne Mustonen: Ja sitten taisi Taitava opettaja -palkintokin tulla tässä.
Erkki Pesonen: Joo, se tuli tässä nyt sitten ihan viime vuosina.
Marianne Mustonen: Onneksi olkoon.
Erkki Pesonen: Kiitos kiitos.
Marianne Mustonen: Osaisitko arvioida vähän määriä, että montako opiskelija olet opettanut tai montako kurssia olisit vetänyt näiden vuosien mittaan? Ja mitenkä paljon aikaa näiden kurssien valmisteluun on mennyt sinulle?
Erkki Pesonen: No opiskelijamäärää on aika vaikea arvioida, että koska nyt ne tietojenkäsittelyn omat kurssit, siellä nyt pyöri semmoinen alkuvaiheessa parikymmentä opiskelijaa, sitten 50, sitten sata ja nyt siellä pyörii jo 400 opiskelijaa parhaimmillaan. Ja sit jossain vaiheessa taas vedettiin yliopiston kaikille opiskelulle semmoista tietotekniikan perusteet -kurssia, missä sitten siellä kävi kanssa monta sataa opiskelijaa. Et sitten välillä kaupungilla kulkiessaan tuntu siltä, että minä olen se apina, jonka kaikki tuntee, mutta minä en kyllä muista kenenkään nimiä täällä.
Marianne Mustonen: No viimeisen 50 vuoden aikana on tapahtunut myös sitten valtava muutos tässä koko tietojenkäsittelytieteen alalla. Tekniset asiat sun muut. Niin miten esimerkiksi opetusvälineet ovat kehittyneet?
Erkki Pesonen: No silloin kun minä menen itse ensimmäiselle ohjelmointikurssille, niin opettaja kirjoitti liidulla liitutaululle ja kurssin lopussa nähtiin kirjoitinpääte. Silloin kun minä aloitin, meillä oli sentään jo mikroluokka ja mikrotietokoneet, mutta ne oli kytketty vaan sen yhden luokan sisällä toisiinsa. Nyt taas sitten opiskelijoilla on kannettava tietokone tai kännykkä, mikä on 24/7 yhteydessä nettiin mistä tahansa. Että pientä muutosta on ilmassa.
Marianne Mustonen: No mites sitten kurssitehtävien suorittaminen silloin ja nyt taas sitten nykypäivänä?
Erkki Pesonen: No silloin alkuunhan niitä on tehty kynällä ja paperilla hyvin pitkälle ja aika pitkää. Sitten toki tietokoneillakin tehtiin, mutta niitä sitten kumminkin kirjoitettiin alkuun tussilla taululle niitä tehtävien ratkaisuja. No sitten tuli sitten videotykit, et pysty tietokoneeltakin jo jotain näyttämää.
Ja nythän se on mennyt siihen, että voidaan tuonne Moodleen palauttaa tehtäviä ja Moodlessa sitten niitä yhdessä ihmetellään ja katsotaan ja niihin on helppo palautekin sieltä Moodlessa sitten ihan vertailla vaikka eri opiskelijoitten ratkaisuja keskenään paljon näppärämmin.
Marianne Mustonen: Kyllä, näin se on. Mites sitten vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa kursseilla on kehittynyt ja sitten tämä oppimisen arviointi?
Erkki Pesonen: No silloin alkuunhan se oli tämmöistä perinteistä, että opettaja puhuu luennoilla ja opiskelijat kuuntelevat, ja harjoituksissa sitten sieltä aina arvottiin joku opiskelija‚ joka oli merkannut rastin‚ että olen tehnyt tehtäväni esittämään se sinne taululle, piirtämään sitä tussilla ja tälleen.
No toki siitä se vuorovaikutus on vähän alkanut kehittyä, että nyt sitten on näitä keskustelupalstoja netin eri foorumeilla‚ missä opiskelijat voi kysellä ja ihmetellä ja sitten on ihan tämmöisiä ohjaussessioita, vaikka Zoomilla mulla on kursseilla tämmöisiä‚ et siellä sitten opiskelijat voi kysellä ja siellä sitten opettaja vastailee ja laittavat chatilla viestiä ja muuta tämmöistä. Et se on aika moninaista.
Että yksi tähän vuorovaikutukseen liittyvä juttu tuli mieleen tuossa, kun kerran luennoilla oli, mulla jo silloin chatti, kun oli videoluento Joensuuhun menossa, että Joensuusta ja Kuopiossa oli opiskelijat, niin siinä oli sitten chatti, että pysty kysyy helposti opettajalta‚ ettei tarvitse nostaa kättä ja huitoo sieltä videokuvasta. Sitten yhtenä luentokertana Joensuussa oli aika vähän porukkaa‚ niin mä sitten kyselin‚ että onko joku tapahtuma, kun on näin vähän porukkaa siellä‚ niin siellä sitten chattiin rupesi joku opiskelija kirjoittaa, että olen pakollisella luennolla.
Marianne Mustonen: Tuleeko mieleen mitään muita tämmöisiä sattumuksia vuosien varrelta?
Erkki Pesonen: No silloin ihan jo 80-luvulla, kun meillä oli se mikroluokka, niin kerran rehtori tuli sitä katsomaan sitten‚ että onpas täällä hieno mikroluokka ja meillä oli tämmöisiä eteviä nuoria koodareita siellä, joista yksi harrasti haitarinsoittoa. Hän oli ohjelmoinut tietokoneen näppäimistöön haitarin näppäimistön ja hän nosti sen tuohon pystyyn, niin kuin haitarikoskettimet ja soitteli rehtorille vähän polkkaa siitä.
Marianne Mustonen: No miten paljon opetusta sulla on vielä edessäpäin?
Erkki Pesonen: No tarkoitus olisi nyt vetää tässä vielä… nyt on niin kuin yksi kurssin loppumassa ja sitten ensi vuonna olisi vielä pari semmoista pitkää kurssia tarkoitus vetää. Keväällä yksi pitkä ja syksyllä toinen semmoinen isompi kurssia ja vähän muita verkkokurssia siinä sivussa sitten pyöritellä ja ohjauksia ja kaikkea tällaista.
Marianne Mustonen: Joo. Sitten lopuksi vielä, niin, millaisena näet alan ja sen opettamisen tulevaisuuden? Mitä se voisi parhaimmillaan olla sanotaan vaikka 10 vuoden päästä, parinkymmenen vuoden päästä?
Erkki Pesonen: No se on oikeastaan vähän mysteeri tällä hetkellä, koska tuossa silloin kun COVID tuli‚ niin silloin oli tietynlaiset helpot systeemit mulla. Mulla oli flipattu kurssi‚ videoluennot netissä, tehtävät kaikki netissä ja muuta tällaista. Kaikki toimi hyvin. Nyt tuli sitten chat-GPT.
Ja se tavallaan tuhosi nyt te tämän verkkotehtäväsysteemin, koska chat-GPT:ltä voi kysyä mitä vaan ja se vastaa mitä vaan ja sitten sitä on enemmän tai vähemmän ruvettu käyttämään. Että mikä on tämän tekoälyn osuus nyt sitten opetuksessa ja opiskelussa‚ kuinka se saadaan valjastettua oikeaan hyvään käyttöön, niin se on varmaan yksi iso kysymys. Et muutenhan tämä tekniikka mahdollistaisi kaikennäköiseen vuorovaikutukseen monipuoliset materiaalit että muut, mutta mitä on oppiminen, mitä opiskelijat tulevaisuudessa tarvitsevat ja kuinka he sitten parhaiten oppivat.
Marianne Mustonen: Kiitos haastattelusta.
Erkki Pesonen: Kiitos.
Marianne Mustonen: Kuuntelit juuri Akateemista varttia, jonka aiheena oli tietojenkäsittelytieteen alan opettaminen Kuopion yliopiston ajoista Itä-Suomen yliopiston aikoihin.
Minä olen Marianne Mustonen ja vieraanamme oli tänään yliopistonlehtori Erkki Pesonen.