Iso osa rikollisuudesta ja sen mukanaan tuomista hankaluuksista irti pyrkivistä putoaa vankilasta vapauduttuaan yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Millaisia turvaverkostoja vapautuville vangeille on ja miten monitoimijainen sosiaalityö voisi tukea rikostaustaisia asiakkaita vankilastavapautumisen nivelvaiheessa?
Akateeminen vartti -podcastin haastateltavina ovat yliopisto-opettaja Mari Suonio Itä-Suomen yliopistosta ja tutkija, sosiaalityöntekijä Katja Surakka Pohjois-Savon hyvinvointialueelta, jotka etsivät vastauksia näihin kysymyksiin VAPAA-tutkimushankkeessa.
Kuuntele Akateeminen vartti -podcastin jakso
Sari: Iso osa rikollisuudesta ja sen mukanaan tuomista hankaluuksista irti pyrkivistä putoaa vankilasta vapauduttuaan yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Tänään keskustelemme Akateemisessa vartissa siitä, millaisia turvaverkostoja vapautuville vangeille on, ja miten monitoimijainen sosiaalityö voisi tukea rikostaustaisia asiakkaita vankilasta vapautumisen nivelvaiheessa.
Minä olen Sari Eskelinen, ja studiossa kanssani ovat yliopisto-opettaja Mari Suonio Itä-Suomen yliopistosta ja tutkija, sosiaalityöntekijä Katja Surakka Pohjois-Savon hyvinvointialueelta.
[välimusiikki]
Sari: Tervetuloa Akateemisen vartin vieraiksi Mari ja Katja. Tilastojen mukaan Suomessa vapautuu vuosittain noin 6 000 vankia, ja heistä vain noin 40 prosenttia onnistuu pääsemään irti rikollisuudesta. Mikä on valitettavan vähän. Mistä tämä kertoo, Mari Suonio?
Mari: No se kertoo ensinnäkin siitä, että kertaisuus lisää kertaisuutta. Eli tavallaan ensimmäistä kertaa vapautuvista noin 40 prosenttia uusii, ja kaikista vapautuvista viiden vuoden seuranta-ajalla noin 60 prosenttia. Ja se, että se yhteiskuntaan kiinnittymisen tukeminen olis todella tärkeetä sieltä ihan ensimmäisten tuomioiden aikana ja niiden jälkeen välittömästi.
Ja myöskin se, että monella on monenlaista rikostaustaa jo takana ennen sitä ensimmäistä ehdotonta vankeustuomiota. Eli semmonen varhainen puuttuminen olis todella tärkeetä, jotta sais näitä lukuja pienemmäksi.
Sari: Itä-Suomen yliopisto ja Pohjois-Savon hyvinvointialue ovat siis mukana tällaisessa Laurea-ammattikorkeakoulun johtamassa tutkimuksessa, jossa selvitetään muun muassa monitoimijaisen sosiaalityön roolia rikollisuudesta irtautumisessa. Niin mitä tämmönen monitoimijainen sosiaalityö oikein on, Katja Surakka?
Katja: No meidän tutkimussuunnitelman mukaan monitoimijainen sosiaalityö on kokonaisuus, joka kattaa hyvinvointialueitten sosiaalityön lisäks myös vankiloitten sosiaalityön ja kuntoutuksen sekä kolmannen sektorin palveluita ja vertaistoiminnan. Tässä yhteydessä puhutaan paljon myös verkostotyössä, jossa yhteistyössä on mukana asiakkaan ja edellä mainittujen toimijoiden lisäksi myös muita toimijoita, joita kukakin asiakas siihen omaan verkostoonsa tarvitsee.
Sari: Eli aika laajasta kokonaisuudesta on kyse.
Katja: Kyllä.
Sari: No te tutkitte vapaahankkeessa muun muassa erilaisia vapautuvien vankien turvaverkostoja, ni Katja Surakka, mitä tämmöset vapautuvien vankien kannalta keskeiset turvaverkostot sitten on?
Katja: No monitoimijaises verkostotyössä, niin sosiaalityön lisäks tietysti rikosseuraamuslaitos ja vankilahenkilökunta on niitä tärkeitä verkostoja. Lisäks eri terveydenhuollon toimijat. Yleisimmät ehkä yhteistyökumppaneina on päihdepalvelut ja mielenterveyspalvelut. Ja sit erilaiset järjestö- ja yhdistystoimijat on myös hyvin tärkeitä toimijoita. Sieltä tulee sitten vertaistukee ja kokemusasiantuntijuutta myös sitten vapautuville.
Ja tietenkin työllisyyspalvelut, elikkä TE-toimisto tai kuntakokeilu, on yksi tärkeä toimija siinä. Samoin myös sitten oppilaitokset, kun mietitään sitä koulutuksen polkua. Ja Kela-etuuksien ja kuntoutuksen suunnittelun osalta on myös tärkeä osa sitä verkosta.
Sari: No mitä nä verkostot sit konkreettisesti tekee? Eli miten verkostot ja eri tahojen yhteistyö tukee sitten vankia rikollisuudesta irtautumisessa ja tämmösessä yhteiskuntaan kiinnittymisessä?
Katja: Verkoston ja asiakkaan kanssa tavataan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen vapautumista. Niin silloin tällainen ennen vapautumista tehtävä työskentely auttaa parhaiten siihen rikollisuudesta irrottautumiseen. Selvitetään mitä ja missä asioissa asiakas tarttee apua, ja tehdään yhteinen suunnitelma sitten näitten asioita edistämiseksi. Sosiaalityössä me puhutaan palvelutarpeen arvioinnista ja asiakassuunnitelman tekemisestä.
Vapautuva vanki voi tarvita aika vahvaakin tukee asioittensa edistämiseen. Yleensä niitä ensimmäisiä asioita, mitä lähdetään työstämään, ni on tietysti asuminen, asunnon hankkimista, asumiseen saatavaa tukea, kuntoutusta, opiskelua, työllistymistä. Sit selvitetään, mikä jatkotulo on sitten, kun vankilasta vapaudutaan. Monesti tarvitaan selvittää tukee sinne terveydenhuoltoon ohjaamiseksi ja pääsemiseksi. Että yleensäkin ohjausta ja neuvontaa palveluihin ohjautumisesta ja asioinneista.
Monesti tarve on myös semmoseen digitaaliseen asiointiin, että neuvotaan ja ohjataan sitte siinä. Aika paljon myös semmosia ihan arjen hallintaan liittyviä perusasioita. Mut sit tämmönen laaja-alainen sosiaalityö kattaa kaikkien asiakkaidensa elämän osa-alueet, et missä sitä tukee voi tarvita. Tämmönen yhteinen suunnitelma mahdollistaa sen, että se asiakas ja verkosto tietää yhtä aikaisesti, et mitä asioita tulee tehä, ja kuka niitä tekee. Sovitaan sitten verkoston kans siit työnjaosta, ja miten asioissa edetään.
Sari: No Mari Suonio, mitä tämmösen verkostoyhteistyön isommat haasteet sit ovat?
Mari: Joo, niin ku tossa Katja mainitsi, että se on todella tärkeetä tehdä yhteisiä suunnitelmia esimerkiks. Mutta monesti sitten esimerkiksi tämmöset, mitkä on ihan ylipäätään organisaatioissa helposti haasteita, niin tiedonkulkuun liittyvät kysymykset. Eli ei toimijoiden välillä kulje tieto riittävän hyvin.
Sitte voi olla myös tämmösiä yhteensovittamisen haasteita, eritahtisuutta siitä. Eli eri toimijoilla on vähän eri aikaisesti tarpeita yhteistyölle, ja niiden yhteensovittaminen voi olla sen takia haastavaa. Esimerkiks just vaikkapa rikosseuraamuslaitoksen tarve siihen yhteistyöhön ei sitte ikään kun osu samanaikaisesti kun hyvinvointialueella. Omassa suunnitelmassa nähtäisi, että se yhteistyö olisi keskeistä.
Toinen asia on sitten tämmönen ylipäätään toimijoiden keskinäinen tuntemus. Eli ei välttämättä tunneta riittävän hyvin toisten toimintaa, toimintamalleja. Ei välttämättä puhuta samaa kieltä. Sitten ne ikään kuin tuo niitä esteitä myös sitte sille verkostoyhteistyölle. Myös tää palveluiden pirstaloituminen. Eli Katja totesi, että parhaissa tapauksissa on yhteiset suunnitelmat, niin sitten voi olla se haaste, että siellä kullakin palvelulla on omat suunnitelmat asiakkaan kanssa, ja sitten niiden yhteensovittaminen on vaikeeta.
Sari: No teillä täs tutkimushankkeessa on kuitenkin vahva tämmönen kehittämisenkin näkökulma, ni miten tän tutkimuksen näkökulmasta sitten verkostoyhteistyötä Suomessa vois kehittää? Aika paljon siinä varmaan kehittämishaasteita näköjään riittää. Sen perusteella, mitä Mari kerto.
Katja: Kyllä. Tutkimustuloksissa on tullut tätäkin esille, ja tämmöstä vapautuvien vankien kans tehtävää verkostotyötä vois, niin asiakirja-analyysin kuin kyselyvastausten perusteella, ni kehittää sillä tavalla, et tärkeimmäks asiaks on noussu se tarpeeks ajoissa tehty yhteydenotto sieltä rikosseuraamuslaitokselta tai vankilasta sosiaalitoimeen. Jotta ne palvelut ja verkostot ehditään järjestää ajossa.
Sit tietojen vaihdossa, niin lupa-asioita tulis vähän kehittää, tiedonvälitystä helpottaa. Toimitaan eri organisaatioissa, ja kaikilla on erilaiset ohjelmat käytössä. Mut toisaalta tähän se verkostoyhteistyö tuo helpotusta, sillä työskentelyn alussahan selvitetään tietojenvaihtoon liittyviä asioita.
Digitaalisten alustojen ja digitaalisen asioinnin hyödyntämisen verkostoissa, on myös semmonen, mitä ois hyvä kehittää, että miten sitä on mahollistaki kehittää. Liittyy myös aika paljon tuohon tiedonvaihtoon. Tällä hetkellä kuitenkin yhteispalavereja pidetään esimerkiksi digitaalisten välineitten kautta.
Ja samaa, mitä Mari sano tossa, niin yleensäkin se, verkoston toimijoitten toimintaa tulis tehä muille ammattilaisille paljon näkyvämmäksi. Mitä paremmin tunnetaan sitä toisten työtä ja työntekijöitä, ni sitä helpompaa se yhteistyö on.
Sari: Näinpä. Täällä täs tutkimuksessa tehtiin myös tämmönen kansainvälinen kirjallisuuskatsaus, niin millaisia toimivia ja vaikuttavia sosiaalityöinterventioita ja menetelmiä vankilasta vapautuville vangeille sieltä löyty?
Mari: Siellä nousi erityisesti läheisverkostolle annettava tuki, ja ylipäätään myös se, että molemmin suuntasesti. Elikkä mitä tukea voi antaa läheisverkostolle, mutta myös se, että miten tavallaan läheisverkosto voi tukea parhaalla mahdollisella tavalla sitten vapautuvaa siinä tilanteessa.
Ylipäätään tämmönen positiivisten sosiaalisten suhteiden vahvistaminen, ja niihin liittyvät tämmöset työmenetelmät nousi, jotka kiinnittyy tällasiin yhteiskuntaa ankkuroiviin toimintatapoihin. Eli semmosia työmenetelmiä, jotka vahvistaa yhteiskuntaan kiinnittymistä ja ankkuroi yhteiskuntaan, ja erityisesti ankkuroi siihen yhteisöön, johon vapautuu.
Eli ne palvelut mahdollisimman lähellä on todella tärkeitä. Korostu myös psykososiaaliseen tukeen keskittyviä sosiaalityön malleja ja työtapoja. Niissä erityisesti hyvinvoinnin tukeminen. Mut jotenki tälleen tiivistäen, niin se, että ne palvelut vastaa tai keskittyy niihin yksilöllisiin tarpeisiin, ja huomioi sitä hyvin henkilökohtaista kokemusta myös aiemmin palveluista, mutta myös henkilökohtaista kokemusta siitä, että mitä tukea tarvii. Ja ratkaisukeskeisesti voimavaroja tukevasti työskennellen.
Ehkä semmonen lopputulema näistä, jos ajattelee näitä eri interventioita yhteen, niin oli, että mitä räätälöidympiä ja mitä yksilöllisempiä ne palvelut on, ja ne interventiot on, niin sitä tehokkaampia tai sitä toimivampia ne on sitten. Eli niillä pystytään niihin tarpeisiin vastaamaan mahdollisimman hyvin.
Sari: Vangeillakin varmaan on moninaisia taustoja, jotka vaatii sitte hyvin erilaisia toimenpiteitä ja erilaisia läheisverkostoja, kun vapautuu vankilasta.
Mari: Kyllä.
Sari: No mites nää kansainvälisessä kirjallisuudessa esiin tulleet erilaiset menetelmät ja interventiot ois sitte sovellettavissa tänne suomalaiseen yhteiskuntaan?
Mari: Joo, sosiaalityö on siinä mielessä semmonen professio, jossa on vähän just erilaisia painotuksia. Eli meilläkin tässä aineistossa aika paljon oli pohjoisamerikkalaista ja brittiläistä tutkimusta, jossa sitten ehkä enemmän sosiaalityö painottuu tämmöseen terapiatyöhön ja psykososiaaliseen työhön.
Kun sitten, jos ajattelee tämmöstä pohjoiseurooppalaista sosiaalityötä enemmän, niin sitten keskittyy siihen julkisiin palveluihin, ja erityisesti sitten tavallaan vahvoihin julkisiin sosiaalihuoltolainsäädäntöön perustuviin palveluihin. Niin siinä mielessä tietysti se siellä näkyy, että ehkä koulutukset on erilaisia, mutta myös ne sosiaalityön tekemisen painotukset.
Mut siitä huolimatta tavallaan, kun Suomessa tavallaan sitte sosiaalihuoltolainsäädäntö tuo sen pohjan, ja julkiset palvelut tuo sen pohjan ja legimiteetin tehdä sitä työtä. Niin se tekee ikään ku alustan, ja mahdollistaa siihen sen, että siihen semmoseen suunnitelmalliseen strukturoituun työhön työntekijä itse ottaa niitä työmenetelmiä käyttöön ja erilaisia interventiomenetelmiä.
Eli tavallaan just esimerkiks tää psykososiaalisen voimavarakeskeisen työskentelyn perusteita. Myöskin tätä tämmöstä yhteisöihin suuntautuvaa työmallia. Niin ne on kyllä yhteen sovitettavissa siihen suunnitelmalliseen työhön.
Sari: Katja Surakka, mites näitä tutkimuksen tuloksia sit lähdetään jalkauttamaan sinne kentälle, missä sinäkin töitä teet?
Katja: Meillähän hankkeessa tavoitteena on rakentaa tämmönen monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli vankilasta vapautuvan asiakkaan rikollisuudesta irrottautumiseen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen tueksi. Ja samalla myös luoda semmosta tutkimusperustaista työkulttuuria sinne hyvinvointialueille, ja viedä sitä hankkeessa tuotettuu tutkimustietoo hyvinvointialueitten työkäytänteisiin.
Näitä lähetään sitten toteuttamaan ja viemään käytäntöön työpajojen kautta. Nyt Pohjois-Savon hyvinvointialueella ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella, toinen paikka, jossa tätä sitten toteutetaan. Meil on ensi vuonna neljä työpajaa hyvinvointialueen työikäisten sosiaalipalveluitten työntekijöille, ja kolmessa myös mukana on sitte rikosseuraamuslaitokselta ja järjestöiltä ja kokemusasiantuntijoita sitten mukana.
Ensimmäinen työpaja meil on tammikuussa, jolloin molemmat hyvinvointialueet on sitten mukana samaan aikaan. Aiheena on desistanssi, ja yhteiskuntaan kiinnittymisen kysymykset, ja siitä alotellaan. Näis jokaisessa työpajassa tuodaan osallistujille niit tutkimustuloksia tiedoksi ja toimintamallin kehittämisen tueksi. Elokuun työpajoissa, ni meillä on jo jonkinlainen toimintamalli aihiona, ja sitä työstetään sitten lopulliseen malliin. Joulukuussa, kun hanke päättyy, ni ne meillä pitäs olla sitten toimintamalli valmiina.
Sari: Kuulostaa oikein hyvältä. Kiitos haastattelusta Katja ja Mari.
Katja: Kiitos.
Mari: Kiitos.
Sari: Kuuntelitte Akateemista varttia, ja studiossa kanssani olivat siis keskustelemassa Mari Suonio Itä-Suomen yliopistosta ja Katja Surakka Pohjois-Savon hyvinvointialueelta. Lisää Itä-Suomen yliopiston ajankohtaisia uutisia löydät verkosta osoitteesta www.uef.fi.