Science Advances -lehdessä julkaistu tutkimus esittää ensimmäisen kattavan arvioinnin siitä, kuinka alailmakehän kohoava otsoni voi muuttaa maaekosysteemien rakennetta ja toimintaa, ja on siten maailmanlaajuisesti vakava uhka luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemien toiminnalle.
Otsonin määrä alailmakehässä on kasvanut huomattavasti 1900-luvun loppupuolella typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden lisääntyessä. Esimerkiksi nykyiset otsonitasot pohjoisen pallonpuoliskon viljelyalueilla ovat nousseet 30-70 prosenttia esiteolliseen ajanjaksoon verrattuna.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että otsoni tulee sisällyttää ekosysteemien monimuotoisuuteen kohdistuvien uhkien kokonaisarviointiin avaten tietä uuden sukupolven monitieteiselle biodiversiteettitutkimukselle. Suurimmat riskialueet ovat Atlanttisilla saarilla, Välimeren alueella, päiväntasaajan Afrikassa, Intian rannikolla, Himalajan vuoristossa, Etelä-Aasiassa ja Japanissa, missä on suuri endeeminen lajirikkaus.
— Suomessa ja Pohjoismaissa korkeita haitallisia otsonitasoja mitataan lähinnä keväisin ja hellejaksojen aikana, sanoo professori Elina Oksanen.
Julkaisun tiedot: Ozone affects plant, insect, and soil microbial communities: A threat to terrestrial ecosystems and biodiversity. Science Advances 12 Aug 2020:Vol. 6, no. 33, eabc1176, DOI: 10.1126/sciadv.abc1176. https://advances.sciencemag.org/content/6/33/eabc1176
Lisätietoja: Professori Elina Oksanen, p. 050 433 1810, elina.oksanen (a) uef.fi,
Kuvassa: Ylemmässä kuvassa on kuvattu normaalin ekosysteemin toimintaa ja alemmassa kuvassa otsonille altistunutta ekosysteemiä. Kohonnut otsonitaso vähentää kasvien ja eläinten monimuotoisuutta, mutta vaikutukset eri lajeihin ovat kuitenkin vaihtelevia ja monimutkaisia. Lehtipuut ovat yleensä herkempiä muutoksille kuin havupuut. Otsoni heikentää kasvien kestävyyttä tuhohyönteisiä ja tauteja vastaan, mutta toisaalta voi lisätä hyönteisten kuolleisuutta ja heikentää niiden kasvua.
