Jos ei hoidon laatua mitata, sitä on vaikea kehittää. Pohjois-Karjalassa tyypin 2 diabeetikkojen ja sydänpotilaiden hoidon laatua on viime vuosina selvitetty potilastietojärjestelmän ja paikkatiedon avulla. Nyt tutkijat myös mallintavat, miten palvelut kannattaisi järjestää.
– Perusterveydenhuollosta on Suomessa tuotettu niukasti laatutietoa. On työskennelty ikään kuin pussi päässä tietämättä, mitä työllä saavutetaan. Palvelujen kehittäminen vaatii kuitenkin tulosten mittaamista, terveyden edistämisen professori Tiina Laatikainen toteaa.
Laatikainen johtaa vuoden 2018 alussa käynnistynyttä strategisen tutkimuksen STN IMPRO -hanketta, jossa kehitetään analyysimenetelmiä sote-palvelujen arvioinnin ja kehittämisen tueksi. Tutkimus pohjautuu sosiaali- ja terveydenhuollon rekistereihin ja paikkatietoaineistoihin. Pohjois-Karjalan Siun Sote -kuntayhtymä on yksi pilottialueista.
– Yhtenäinen potilastietojärjestelmä antaa täällä hienon mahdollisuuden sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon potilastietojen hyödyntämiseen. Tietojen hakua helpottaa niiden maakunnallinen hallinnointi ja rakenteinen järjestelmä, jossa tiedot löytyvät standardimuotoisina omista kentistään.
Laatikainen valjastikin potilastietojärjestelmän tutkimuskäyttöön pian aloitettuaan professorina Joensuussa vuonna 2012. Alkajaisiksi pureuduttiin tyypin 2 diabeetikkojen hoidon toteutumiseen ja laatuun, joista ei ole valtakunnallisestikaan paljon tietoa. Aineistona käytettiin pitkäaikaisverensokerin HbA1c:n ja LDL-kolesterolin mittaustietoja vuosilta 2011 ja 2012. Käypä hoito -suositusten mukaan ne tulisi mitata vuosittain.
Kuntien väliltä löytyi merkittäviä eroja potilaiden seurannan toteutumisessa ja hoitotuloksissa. HbA1c mitattiin kunnasta riippuen 70–90 prosentilta potilaista. LDL-kolesteroliarvoja mitattiin vähemmän, eri kunnissa 67–85 prosentilta. Hoitotuloksia oli luonnollisesti vain mittauksissa käyneiltä potilailta. Hyvässä sokeritasapainossa oli 71,5 prosenttia, mutta osuus vaihteli paljon kunnittain. Suositeltu LDL-taso oli vain puolella.
– On realistista sanoa, että muutkin kunnat voivat päästä hyvin hoidossa onnistuneiden tasolle. Erot eivät johdu niinkään osaamisesta kuin prosesseista. Joissakin kunnissa oli esimerkiksi käytännöt potilaan takaisinkutsumiseen, jos seurantakäynti jäi väliin, toisissa ei. Tieto oman työn tuloksista lisää jo sinänsä kiinnostusta kehittämiseen, Laatikainen toteaa.
Vielä monipuolisempaa tietoa tuottaa yhteistyö geoinformatiikan tutkijoiden kanssa.
– Potilas- ja paikkatietoja yhdistämällä voidaan havainnoida, miten esimerkiksi sosioekonomiset erot ja etäisyys hoitopaikkaan vaikuttavat hoidon toteutumiseen.
Tutkimusryhmä julkaisi hiljattain ensimmäisiä tuloksia Pohjois-Karjalan sepelvaltimotautipotilaiden sekundaaripreventiosta eli uusien sydäntapahtumien ehkäisystä sydäninfarktin, ohitusleikkauksen, pallolaajennuksen tai useampia näistä läpikäyneillä.
Eroja sairastavuudessa ja hoidon toteutumisessa havaittiin paitsi kuntien, myös erityyppisten asuinalueiden ja potilasryhmien välillä. Esimerkiksi LDL- seurantamittaukset toteutuivat eri kunnissa 72–86 prosentilla potilaista. Heistä LDL-kolesterolin tavoitetason saavutti 21–38 prosenttia kunnasta riippuen. Painon ja verenpaineen hallinta taas vaihteli kuntarajojen sijaan enemmän sen mukaan, asuiko maakunta- tai maaseutukeskuksen alueella vai syrjäseudulla. Monisairastavien seuranta toteutui paremmin kuin niiden, joilla liitännäissairauksia olisi voitu vielä ehkäistä.
On realistista sanoa, että muutkin kunnat voivat päästä hyvin hoidossa onnistuneiden tasolle.
Tiina Laatikainen
Terveyden edistämisen professori
STN IMPRO -hankkeessa on mukana Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen, maantieteen ja tietojenkäsittelytieteen lisäksi THL:n, Aalto-yliopiston ja Oulun yliopiston tutkijoita.
– Ajatuksena on kehittää tietoaineistojen käyttötapoja erityisesti terveydenhuollon saavutettavuustekijöiden, hoidon laatutekijöiden, hoitopolkujen ja hoidon kustannusvaikuttavuuden analysointiin. Parhaillaan kootaan muun muassa valtakunnallista sote-palvelupisteiden tietokantaa ja tietoaineistoa erikoissairaanhoidon palvelutuotannon ja rakenteen arviointiin.
Siun Sotessa tutkitaan nyt myös sote-integraation vaikutusta hoitoprosesseihin käyttäen esimerkkinä päihdepotilaita. Tyypin 2 diabeetikkojen ja sydänpotilaiden hoitoon mallinnetaan optimaalista palvelupisterakennetta ja esimerkiksi mobiiliseurannan hyötyjä.
Laatikaisen tutkimuksissa hoidon laatu on määritelty Käypä hoito -suositusten mukaan.
– Keskeisille kansansairauksille ei ole Suomessa vielä yhtenäisiä hoidon laadun indikaattoreita ja niiden seurantaa. Niistä päätetään kansallisesti, mutta tutkimuksella voimme tuottaa hyviä esimerkkejä.
Yläkuva: Ylilääkäri Hilkka Tirkkosen mukaan lääkärien ja hoitajien yhteispeli tukee diabeteksen hyvää hoitoa.
Julkaistu Saima-lehdessä 2/2018
– Tutkimus teki näkyviksi kuntien väliset erot tyypin 2 diabeteksen toteamisessa ja hoidossa. Se vahvisti ajatusta, että hoitoprosessien kehittämisellä on oikeasti merkitystä, toteaa ylilääkäri Hilkka Tirkkonen.
35 vuotta terveyskeskustyötä tehnyt Tirkkonen on kehittänyt tyypin 2 diabeteksen sekä sydäntautien hoitokäytäntöjä ja laatumittareita Outokummun terveysasemalla ja jalkauttanut niitä maakuntaan myös aluekouluttajana. Nyt hän toimii sekä Outokummun, Juuan että Polvijärven terveysasemien ylilääkärinä.
– Terveyskeskuksissa on tullut vastaan yllättävänkin erilaisia käytäntöjä, joiden yhtenäistäminen on Siun Sotessa yhtenä tavoitteena.
Outokummussa on kunnostauduttu esimerkiksi tyypin 2 diabeetikkojen varhaisessa tunnistamisessa ja tuomisessa hoidon piiriin.
– 2000-luvun alussa koko terveysaseman henkilökunta koulutettiin bongaamaan mahdolliset diabeetikot. Tunnistaminen on nyt parantunut koko maakunnassa, mutta diabeteksen esiasteen tunnistamisessa ja kirjaamisessa on vielä eroja.
Laatutietoa kehittämisen tueksi Siun soteen tuo Prodacapo Region -järjestelmän osaksi luotu laaturaportointijärjestelmä.
– Sieltä saa reaaliajassa koko maakunnan diabeetikkojen hoitotasapainot ja indikaattorit painoindeksejä ja jalkojen riskiluokkia myöten.