Luonnontieteellisten näytteiden massadigitointia kehittänyt Digitarium -hankekokonaisuus päättyi viime vuoden lopussa. Digitointityö ja menetelmien kehitys jatkuvat Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. Hankkeen myötä syntynyt yritys Sertifer Consulting Oy taas jatkaa Digitariumin kaupallista palvelutoimintaa ja digitointilaitteistojen toimittamista asiakkaille maailmanlaajuisesti.
- Digitariumin taru ei onneksi lopu, vain toiminta loppui Joensuussa, kertoo Digitariumin entinen tutkimusjohtaja Hannu Saarenmaa Sertifer Consulting Oy:sta.
- Joensuusta siirtyi keskusmuseoon kaksi työntekijää, ja yrityksessämme meitä on Digitariumista kolme työntekijää.
Digitariumissa digitoitiin vuosien mittaan Joensuussa noin 330 000 näytettä. Tutkimusjulkaisuja on tullut jo noin 40, samoin paljon julkaisuja digitaalisista menetelmistä.
- Yrityksemme on lisensoinut yliopistolta oikeuden innovaatioihin, ja olemme jälleenmyyjä Digitariumin tuotteille. Toimitamme asiakkaille integroituja digitaalisia ympäristöjä, jotka ohjaavat laitteistoja. Yliopistolle tehtiin tästä aikanaan kaksi keksintöilmoitustakin.
- Jos siis vaikkapa joku museo haluaa digitointilinjaston, me rakennamme sen. Viimeistelemme parhaillaan Berliinin luonnontieteelliselle museolle hyönteisten digitointilinjastoa, kertoo Saarenmaa.
- Meillä on myös useita muita kontakteja ympäri maailmaa, kuten Ruotsissa, Tanskassa, Kanadassa ja Etelä-Afrikassa. Tämä on juuri nyt avautuva, nouseva ala, jos vain onnistumme kontaktien viemisessä maaliin saakka. Alankomaissa meillä on kilpailija kasvilinjastojen osalta, mutta teemme heidänkin kanssaan yhteistyötä tutkimuspuolella.
- On todella hyvä, että saamme edelleen linjastoja eteenpäin, eikä Digitariumin työ jäänyt pelkäksi kehitysprojektiksi, sanoo tutkimusteknikko Janne Karppinen, joka siirtyi Digitariumista Sertifer Consultingiin.
- Digitariumin rakentamat linjastot ovat Helsingissä aktiivisessa käytössä, mikä osoittaa, että olemme tehneet hyvää työtä.
- Olemme hyvin ylpeitä kaikesta siitä mitä olemme Digitariumissa saneet aikaan, vahvistaa Saarenmaa.
- Ei tämä kuitenkaan ole tyhjästä tullut. Olin itse aikoinaan mukana perustamassa jo maailman lajitietokeskusta, Global Biodiversity Information Facilitya.
Suomalaisessa tietokannassa yli 27 miljoonaa havaintoa, maailmanlaajuisessa lähes miljardi
Suomen Lajitietokeskuksen Laji.fi -portaaliin on tallennettu jo yli 27 miljoonaa havaintoa ja yli 30 000 lajia. Tietokantaan voi tallentaa havaintojaan jokainen luonnossa liikkuja; huomattava osa havainnoista on peräisin Digitariumista.
- Tutkija voi hyödyntää portaalia monenlaisilla menetelmillä tutkimuksessaan, hän voi esimerkiksi tutkia ilmastonmuutoksen vaikutuksia mallintamalla eliölajien levinneisyyttä, kertoo Saarenmaa.
- Suurten, sadoista lähteistä koottujen aineistojen avulla eliölle voidaan laskea malleja, miten niiden elinolosuhteille käy ilmastonmuutosten myötä. Tutkimuksessa voidaan projisoida eteenpäin, miten levinneisyys ja runsaus muuttuvat. Tähän lajitietokeskusten aineistoja käytetäänkin tällä hetkellä eniten.
- Esimerkiksi metsätuholaiset ovat yksi ekologinen ryhmä, joka hyötyy ilmastonmuutoksesta. Muun muassa havununnien kannat ovat runsastuneet räjähdysmäisesti viime vuosina, toteaa Saarenmaa.
- Perhoslajisto kokonaisuutena on jo siirtynyt Suomessa jopa 500 kilometriä pohjoisempaan 1970-luvun jälkeen. Suomeen on tullut myös paljon uusia perhoslajeja, jotka ovat tavallistuneet varsinkin 2000-luvun vaihteesta alkaen. Sama koskee muutakin liikkuvaa hyönteislajistoa, on olemassa indikaattoreita, jotka osoittavat, mihin asti ne ovat jo edenneet.
Maailman lajitietokeskukseen päätyvät lopulta myös kaikki Suomessa digitoidut näytteet. Tällä hetkellä portaalissa, ja koko maailman tutkijoiden käytössä, on jo lähes miljardi luonnontieteellistä havaintoa.
Digitarium http://digitarium.fi/
Sertifer Consulting Oy http://www.sertifer.fi/
Suomen Lajitietokeskus https://laji.fi/
Maailman lajitietokeskus, Global Biodiversity Information Facility https://www.gbif.org/
Kuvassa: Suomen kansallisperhonen paatsamasinisiipi, kuvattuna Digitariumissa. Kuva (c) Päivi Strandén ja Itä-Suomen yliopisto.
