Opettajien laajempi erityispedagoginen osaaminen hyödyttäisi sekä opetusta että opiskelua myös korkeakouluissa. Parhaimmillaan se voisi vaikuttaa jopa työllisyyteen.
Erkko Sointu on tullut urallaan tunnetuksi flippauksen eli käänteisen opetuksen tutkijana. Muun muassa Itä-Suomen yliopiston flippausprojekti on Soinnun johdolla saanut tunnustusta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Sittemmin hänen tutkimuksensa ovat laajentuneet flippauksen haasteellisempaan lähestymistapaan eli käänteisen oppimisen hyödyntämiseen. Lisäksi mukaan on tullut oppimisanalytiikka, jonka käyttöä on hyödynnetty erityisesti haastavampien opintojaksojen opetuksessa.
Sointu aloitti syyskuun alussa Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan, erityisesti opetusmenetelmien kehittämisen ja oppimisen tukemisen, professorina. Nimike on professuurina täysin uusi, eikä täsmälleen samalla painotuksella olevaa erityispedagogiikan professuuria ole tiettävästi missään muualla maailmassa.
– Professuurin alamääre sopii erittäin hyvin Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen ja opetuksen kehittämisen profiiliin, ja pidän painotusta nykypäivänä hyvin tärkeänä, Sointu muotoilee.
Tällä hän viittaa siihen, että yliopistoissakin on otettava kaikki oppijat entistä paremmin huomioon huolimatta heidän oppimisen tai opiskelun haasteista aiemmilla kouluasteilla tai yliopistossa. Aiemmin on ehkä virheellisesti ajateltu, ettei yliopistoihin valikoituvilla opiskelijoilla olisi oppimisen tai opiskelukyvyn pedagogista tuen tarvetta.
– Kuitenkin aloituspaikkojen lisääntyessä ja tuen tarpeen muuttuessa aiemmilla kouluasteilla olemme sen edessä, että yliopistoissakin on jo paljon erilaisia oppijoita. Ja se, miten opetus on aiemmin toteutettu, ei enää tänä päivänä toimikaan kaikille.
Sointu painottaa, ettei tuen tarve ole millään tapaa oppimisen este. Jos jokin asia tuottaa vaikeuksia, eikä ota toimiakseen, silloin on tuettava niitä vahvuuksia, jotka toimivat.
– Olen itse siitä elävä todiste! Minulla oli vaikeuksia oppia lukemaan, ja silti nyt aloittelen professorina. Koulu- ja koulutuspolullani on ollut mahtavia opettajia ja mentoreita, jotka näin jälkikäteen ajateltuna ovat osanneet tukea vahvuuksiani, hän kiittelee.
Aiemmin on ehkä virheellisesti ajateltu, ettei yliopistoihin valikoituvilla opiskelijoilla olisi oppimisen tai opiskelukyvyn pedagogista tuen tarvetta.
Erkko Sointu
Professori
Oppimisanalytiikka paljastaa opintojen etenemisen
– Tutkimuksissamme on selvinnyt, että tällä hetkellä noin 14 prosentilla yliopisto-opiskelijoista on ollut pedagogisen tuen tarvetta aiemmilla kouluasteilla. Se on suuri määrä, ja selvää on, ettei meillä Suomen kokoisessa maassa ole varaa menettää näin montaa opiskelijaa oppimisen haasteiden takia.
Soinnun erityispedagoginen osaaminen nouseekin tässä kohtaa tärkeään rooliin.
– Ilokseni pääsen siis tässä pestissä yhdistämään erityispedagogisen tietämykseni sekä tutkimustaustani siitä, miten ihminen oppii uusia asioita ja millaisia haasteita siihen voi liittyä.
Sointu käyttää käytännön esimerkkinä ”Mordor-opintojaksoiksi” nimeämiään opintojaksoja, jotka ovat perinteisesti tuottaneet osalle opiskelijoista vaikeuksia. Yksi näistä haastavista jaksoista käsittelee kvantitatiivia tutkimusmenetelmiä. Se pääsi mukaan Soinnun tutkimukseenkin.
– Halusimme kollegoiden kanssa valita tutkimukseemme mukaan nimenomaan sellaisen opintojakson, joka on ollut todella monen opiskelijan kompastuskivi ja usein myös pelätty kokonaisuus etukäteenkin.
Opintojaksoa Sointu lähti lähestymään käänteisen oppimisen ja oppimisanalytiikan keinoilla. Oppimisanalytiikka tarkoittaa, että opintojaksoa sähköisesti suorittaessaan opiskelija jättää opiskelustaan erilaisia sähköisiä jälkiä, joita opettaja pääsee helposti hyödyntämään myös etäopetuksessa.
– Näiden jälkien perusteella opettaja pystyy seuraamaan esimerkiksi sitä, missä kohtaa työskentely sujuu ja missä se taas alkaa vastaavasti hidastua. Hidastuminen tarkoittaa yleensä, että tehtävät tuntuvat haasteellisilta, ja opettajan siinä kohtaa tarjoama apu otetaan kiitollisena vastaan.
Ahdistus helpottuu ja aktiivisuus lisääntyy
– Käytin tällä kyseisellä opintojaksolla opetuksen tukena myös jatkettua oppimisanalytiikkaa, mikä tarkoittaa, että pyysin jokaisen tapaamiskerran alussa jokaista opiskelijaa vastaamaan lyhyeen kyselyyn esimerkiksi heidän tunnelmistaan opintoja kohtaan.
Näitä tunneväittämiä Sointu käytti oppimisanalytiikan rinnalla opiskelijoiden tukemisessa. Jos jo opintojakson alussa tai aikana opiskelija koki opintokokonaisuuden ahdistavana ja tylsänä, ja lisäksi oppimisanalytiikka paljasti tehtävien etenevän myöhemmin tahmeasti, pystyi opettaja helposti rientämään apuun.
– Sellaisessa tilanteessa otin yhteyttä opiskelijaan ja kysyin, miten menee. Yleensä opiskelija sitten vastasikin, että nyt en pärjää yksin, vaan tarvitsen apua. Vastassa saattoi olla hyvinkin vahva tunnereaktio ja jopa itkua ja pelkoa siitä, että tämä vaikea opintojakso tulee estämään valmistumisen.
Osa opiskelijoista kertoi myös aiempien oppimisen haasteiden vaikuttavan juuri tämän opintojakson suorittamiseen.
Silloin Sointu pääsi käyttämään erityisopettajan taitojaan eli kuuntelemaan, keskustelemaan, tarjoamaan tukea ja soveltamaan erilaisia opetuksellisia keinoja. Tarvittaessa hän kävi opiskelijan kanssa läpi kaiken askel askeleelta ja mietti, miten opintojakso saataisiin suoritettua mahdollisimman hyvin läpi.
– Tutkimusaineiston mukaan tällainen toteuttamistapa laski selvästi opiskelijoiden ahdistusta. Se myös vahvisti läpäisyä, ja aiemmin passiiviset opiskelijat muuttuivat aktiivisemmiksi.
Soinnun mukaan negatiiviset tunteet voivatkin olla joko aktivoivia tai passivoivia. Jos opettajalla vain on käytössään oikeanlainen tietotaito, voidaan tunteita ohjailla haluttuun suuntaan. Parhaassa tapauksessa opiskelija sisuuntuu ja ottaa vahvuudet käyttöönsä. Toisin sanoen hän muuttuu passiivisesta oppijasta aktiiviseksi opiskelijaksi.
– Tämä on yksi syy, miksi opintojen kehittämisen ja tukemisen olisi hyvä perustua yliopistoissakin osin erityispedagogiikkaan.
Tietoa oppimisesta tarvitaan läpi elämän
Sointu kertoo monen kollegan havahtuneen kasvaneeseen tuen tarpeeseen yliopistoissa viime vuosien aikana. Opiskelijoilla voi oppimisvaikeuksien lisäksi olla haasteita esimerkiksi myös mielenterveyden kanssa. Silloin opettajilta vaaditaan rajanvetoa työnsä suhteen.
– Opettajat ovat opettajia eivätkä heille kuulu psykologin tehtävät. Opettajia voidaan kuitenkin kouluttaa siihen, että opetustavat tukisivat mahdollisimman monenlaisia oppijoita ja ennaltaehkäisisivät opintoihin liittyvää ahdistusta tai muita pulmia.
Tähän ollaankin nyt Itä-Suomen yliopistossa tarttumassa Soinnun ja kollegoiden uudessa tutkimuksessa sekä pian alkavassa yliopistopedagogisessa koulutuksessa.
Sointu muistuttaa myös, ettei yliopisto ole ainoa paikka, jossa tämänkaltaisia asioita olisi hyvä pohtia. Oppiminen alkaa varhaislapsuudesta ja jatkuu läpi elämän – esimerkiksi työelämässä, harrastuksissa ja jatko-opinnoissa.
– Etenkin perusopetuksessa ja toisella asteella toteutettava näyttöön perustuva tuki – myös erilaisten vahvuuksien tunnistaminen ja tukeminen – on tärkeää tulevaa opiskelupolkua ajatellen.
Erityispedagogisille taidoille ja tiedolle olisikin tarvetta useassa paikassa, ja parhaimmillaan oikeanlainen osaaminen ja ohjaus voisi vaikuttaa myös työllisyyteen.
– Yksin erityispedagogiikka ei tähän silti eväitä anna, vaan moni asia tässä pohjaa tieteidenväliseen yhteistyöhön. Se on ollut omassa työssäni suuri rikkaus, ja toivon sen yhä edelleen uudessa työssäni lisääntyvän.
ERKKO SOINTU
S. 1981, Rovaniemi
Erityispedagogiikan, erityisesti opetusmenetelmien kehittämisen ja oppimisen tukemisen, professori, Itä-Suomen yliopisto, 1.9.2023–
- Kasvatustieteen tohtori (erityispedagogiikka), Itä-Suomen yliopisto, 2014
- Kasvatustieteen maisteri (erityisopettajien koulutus), Joensuun yliopisto, 2008
- Dosentti, Kasvatustieteen kvantitatiiviset menetelmät, Lapin yliopisto, 2020.
TÄRKEIMMÄT TEHTÄVÄT
- Professori (ma), erityispedagogiikka, Itä-Suomen yliopisto (UEF), 2021–2023
- Tenure track tutkijatohtori ja yliopistotukija, UEF, 2016–2021
- Tutkijatohtori (Akatemia PREP21-konsortio ja UEF/LINE-tutkimusalue), UEF, 2014–2016
- UEF Oppiminen, arki ja työ digitalisoituneessa yhteiskunnassa (DIGS) -tutkimusyhteisön (RC) ohjausryhmän jäsen, Oppimisen tuki ja pedagogiikan kehittäminen -alueen johtaja
- YOTUPE-tutkimusryhmän johtaja, 2023–
- OAHOT-tutkimushankkeen korkeakoulutyöpaketin johtaja ja yksi päätutkijoista, 2020
- Flipped Learning -hankkeen akateminen johtaja (osa DigiPeda -konsortiota), 2017–2019
- Fulbright Suomi -säätiön apurahasaaja, kouluttaja (2015–2023) ja Special Project Advisor for Novel Pedagogical Development 2021–2023
- Teknologian ja koulutuksen EDUsummIT-tapahtuman kutsujäsen (2017–2019), teemaryhmäjohtaja (2021–2023) ja kansainvälinen puheenjohtaja (2023–2025)
Erkko Soinnun kuvat: https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/60897?encoding=UTF-8 ja https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/60917?encoding=UTF-8
