Eskari onnistuu myös etänä

– Opiskelijat lähtivät etäharjoitteluun aluksi hyvin epäröiden ja varovasti mukaan, koska eihän kellään meistä ohjaajistakaan ollut aiempaa vertailupintaa siihen, mitä tällainen etäharjoittelu voisi olla, tiivistää harjoittelusta vastaava varhaiskasvatuksen yliopisto-opettaja Titta Kettukangas alun tunnelmia.

Nopeasti mieli kuitenkin muuttui, ja opiskelijat päättivät kääntää haasteet voitoksi. Vaikka harjoittelun paras anti, kasvokkainen lapsiin ja heidän arkeensa tutustuminen, jäikin harjoittelusta pois, onnistui kaikki Kettukankaan mielestä erinomaisesti.

– Pedagoginen osaaminen ei ole harjoittelun ainoa tavoite, vaan tarkoituksena on syventää opiskelijoiden ymmärrystä myös monialaisesta yhteis- ja tiimityöstä. Tässä siihen päästiin kiinni todella hyvin.

Etäharjoittelu toteutettiin Kontiolahden kunnassa. Harjoittelua lähdettiin muotoilemaan niin, että opiskelijat suunnittelivat esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaista toimintaa Kontiolahden kunnan Peda.net-kouluverkkoon. 

– Ilahduttavaa oli, että Kontiolahden esiopetuksesta vastaava Jussi Rytkönen lähti heti mukaan ideoimaan uudenlaista toimintaa. Myös kaksi esiopetuksessa toimivaa varhaiskasvatuksen opettajaa, Minna Savinainen ja Jaana Juutilainen, toimivat harjoittelun loistavina ohjaajina päiväkodissa. Hekin joutuivat tässä aivan uuden eteen.

Vuorovaikutus korostui

Varhaiskasvatuksenopettajaopiskelijoilla on kaksi kuuden viikon pakollista harjoittelua, joista keväällä toteutettu harjoittelu oli jälkimmäinen eli valmistava harjoittelu. Opiskelijat olivat siis opinnoissaan jo loppusuoralla. 

Harjoittelu suunnitellaan aina kullekin lapsiryhmälle sopivaksi. Harjoittelu muokkautuu ja elää sen mukaan, mitä kyseinen lapsiryhmä osaa ja mistä he ovat kiinnostuneita.

– Opiskelijoille kävi etäharjoittelun aikana erittäin hyvin selväksi se, kuinka tärkeää lapsituntemus on ja kuinka vaikeaa sen muodostuminen taas etäopetuksessa oli. Avainroolissa tässä olivatkin taustatietoja antaneet esiopetuksesta vastaavat varhaiskasvatuksen opettajat, Kettukangas summaa.

Myös harjoittelua ohjaava yliopisto-opettaja Nina Heiskanen kertoo, että etäharjoittelu vaati tiivistä dialogia esiopetuksen ja harjoittelutiimin suuntaan, ja yhteyttä pidettiin monta kertaa päivässä.

– Koronatilanteen takia osa lapsista oli etäeskarissa kotonaan, joten opiskelijoiden suunnittelemien tehtävien piti onnistua sekä kotona että koulussa. Vuoropuhelun avulla tehtäväsisällöt lähtivät kuitenkin rakentumaan, ja tehtävät olivat lopulta niin onnistuneita, että niitä vietiin Peda.net-ympäristöön poimittavaksi myös kesäpuuhia varten. 

Oman haasteensa asetti vielä lähiopetukseen palaaminen toukokuussa. Tosin vain lapset ja heidän omat opettajansa pystyivät palaamaan päiväkotiin – opiskelijat tulkittiin vierailijoiksi, joten heidän oli jatkettava etäilyä ja rakennettava lasten ryhmäytyminen uudelleen videoiden kautta.

– Videoiden välityksellä keksittiin lasten kanssa esimerkiksi erilaisia tapoja tervehtiä nyt kun muihin ei voinut koskea. Eskari-ikäisille toimiminen omanikäisten kanssa on erittäin tärkeää, joten sekin otettiin suunnittelussa huomioon, kuvailee Kettukangas.

Mistä kana pissaa?

Heiskasen mukaan opiskelijat löysivät nopeasti ne aiheet, jotka lapsia kiinnostivat ja mietityttivät.

– Videonkin kautta saatiin mahtavaa vuorovaikutusta aikaan. Yksi opiskelija ideoi muun muassa Askarrusarkun, jonne laitettiin lasten mieltä askarruttavia kysymyksiä. Ohjaavat varhaiskasvatuksen opettajat välittivät kysymykset opiskelijalle, joka lähti selvittämään vastauksia ja lähetti ne sitten videona lapsille.

– Näin saatiin esimerkiksi selvitettyä se, miten ja mistä kana pissaa.

Leikkeihin ja tehtäviin saatiin myös hyvin integroitua matematiikan käsitteitä sekä ajan ja paikan ymmärrystä. 

– Lapset soittivat opiskelijoille välillä videopuheluita, ja ohjaavat opettajat lähettivät kuvia ja videoklippejä lasten toiminnasta ja terveisistä. 

Samalla opiskelijat saivat ohjaavilta opettajilta palautetta sekä arviointeja tekemistään suunnitelmista.

– Opiskelijoiden tuotokset ja suunnitelmat olivat erinomaisia ja kekseliäitä. Koska esimerkiksi esiopetuksen tutustumispäivä piti perua, opiskelijat pyysivät lapsia ottamaan kuvia eskarin tiloista ja nauhoittamaan ääniviestejä siitä, mitä tiloissa yleensä tehdään. Materiaaleista yksi opiskelija koosti esittelyvideon, johon lapset valitsivat taustamusiikin. Lapset olivat videosta todella ylpeitä, iloitsevat Kettukangas ja Heiskanen.

Tärkeää ja tavoitteellista työtä

Opiskelijat tekivät harjoittelun jälkeen Kontiolahden kunnan kanssa vielä eskareiden vanhemmille kyselyn siitä, miten vanhemmat kokivat etäeskarin ja sen toteutuksen. Opiskelijoiden mukaan vanhempien vastaukset olivat silmiä avaavia.

– Opiskelijat oivalsivat, miten tärkeää olisi avata esiopetuksen tavoitteita paremmin. Eskari mielletään yhä helposti vain kynä-paperi-taitojen opetteluksi, vaikka se on oikeasti vain kirsikka kakun päällä. Esiopetukseen kuuluu paljon muutakin tärkeää, tiivistää Heiskanen. 

Opiskelijoilta saadun palautteen mukaan etäharjoittelun aikana valkeni, miten tärkeää moniammatillinen yhteistyö on. Digitaalisten laitteiden käyttö opeteltiin nyt pakosta, mutta toisaalta ne toivat hyvän lisän harjoitteluun, ja opiskelijoiden mukaan niitä uskalletaan tämän jälkeen hyödyntää rohkeammin tulevassa työssäkin.

– Etäeskarista saatiin tärkeitä kokemuksia puolin ja toisin. Onnistumisen edellytyksenä oli ehdottomasti se, että opiskelijat olivat niin aktiivisia, motivoituneita ja itseohjautuvia, Kettukangas summaa. 

Heiskanen kertoo kokemuksen olleen mielenkiintoinen, mutta etäharjoittelun aikana läsnäolon tärkeys varhaiskasvatuksessa kirkastui entisestään, sillä ryhmissä esimerkiksi lapsen herkkyyskaudet osataan ottaa oikealla tavalla huomioon. 

– Olisi hienoa, jos lasten hyväksi tehtyä ammattimaista, suunnitelmallista ja tavoitteellista opetustyötä arvostettaisiin valtakunnallisesti jatkossa vieläkin vahvemmin. Lapsi oppii laadukkaassa varhaiskasvatuksessa alle kouluikäisenä valtavasti erilaisia perustietoja ja -taitoja.