Esteetön elinympäristö rohkaisisi ikäihmisiä hakeutumaan kodista muiden ihmisten seuraan. Itä-Suomen yliopiston koordinoimassa PROMEQ-tutkimushankkeessa kuitenkin havaittiin, että kaupunkien yhdyskuntarakenteissa on paljon tekijöitä, jotka lisäävät ikäihmisten yksinäisyyttä.
– Ikäihmisten yksinäisyyden lieventäminen edellyttää heidän toimintamahdollisuuksiensa vahvistamista sekä rakenteellisella että yksilöllisellä tasolla. Tutkimuksessamme esteetön elinympäristö nousi esiin osallistumisen mahdollistajana, sanoo tutkija Hanna Ristolainen.
Yksin asuvien ikäihmisten hyvinvointia tarkasteleva tutkimus on osa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa PROMEQ-hanketta. Tutkimuksessa toteutettiin toiminnallisia interventioita 65-vuotiaille yksin asuville eläkeläisille, joilla oli haasteita jollakin terveyden tai hyvinvoinnin osa-alueella.
Ryhmämuotoisen palveluohjauksen ryhmiä järjestettiin yhteensä 24 kappaletta Jyväskylässä, Joensuussa, Lappeenrannassa, Kuopiossa, Imatralla ja Ruokolahdella. Kuhunkin ryhmään osallistui 6–9 ikäihmistä ja parin tunnin mittaisia tapaamisia oli puolen vuoden aikana viisi. Osallistavalla otteella pyrittiin edistämään interventiossa mukana olleiden ihmisten hyvinvointia.
– Tutkimuksen perusteella ryhmämuotoiseen toimintaan osallistuneet ikäihmiset ovat suhtautuneet tulevaisuuteen luottavaisemmin, kun he ovat saaneet tietoa asioista.
Rakenteellisten tekijöiden ohella tiedonpuute, psykososiaaliset ongelmat ja heikko taloudellinen tilanne ovat yhteydessä ikäihmisten yksinäisyyteen.
– Ikäihmisten palveluissa on tärkeää kehittää yksilökohtaisten palvelujen rinnalla ryhmätoimintaa ja ennaltaehkäisevää palveluohjausta. Tutkimuksessamme nousi esiin, että ikääntyvät tarvitsevat tietoa muun muassa sote-palveluista sekä asumiseen liittyvistä palveluista ja tuesta, Ristolainen sanoo.
Ryhmästä vertaistukea
Kuopiolainen Kyllikki Korhonen lähti mukaan yhteen tutkimushankkeen interventioryhmistä lehti-ilmoituksen perusteella.
– Jotain tämänkaltaista olin odottanut jo pitkään. Sain ryhmästä vahvistusta omille ajatuksilleni ja tukea ajatukselle, etten ollut yksin.
Interventioryhmässä keskusteltiin paljon ja järjestettiin myös muuta toimintaa. Keskeinen lähtökohta ryhmämuotoisen palvelutoiminnan järjestämisessä oli osallistaminen. Tapaamisten sisällöt suunniteltiin yhdessä osallistujien kanssa. Tapaamisissa yhdistyivät toiminnallinen, tiedollinen ja sosiaalinen ulottuvuus.
– Ryhmän vetäjät osasivat nostaa oikeita asioita esiin ja keskustelimme paljon. Toiminta jatkuu jossakin muodossa myös ohjattujen tapaamisten jälkeen ja olemme suunnitelleet muun muassa yhteistä retkeä.
Korhosen mukaan tiedontarve ikäihmisten keskuudessa on valtava. Vaikka monissa kunnissa on vanhusneuvostoja, eivät läheskään kaikki ikäihmiset tiedä niistä. Korhosta huolettaa myös digitalisaation vaikutukset ikäihmisten arkeen.
– On vaarana, että ihmiset jäävät ulkopuolelle, kun verkkopalvelut lisääntyvät. Ja onko ylipäätään varmaa, että yhteydet toimivat esimerkiksi syrjäisellä maaseudulla, Korhonen huomauttaa.
Ryhmätoiminnasta positiivisempia tulevaisuudennäkymiä
Tutkimuksen tulokset ryhmätoiminnan vaikuttavuudesta ovat myönteisiä. Projektitutkija Tuula Joron mukaan jatkossa tarvitaankin lisää kohtaamispaikkoja, joihin on helppo pääsy ja toimiva julkinen liikenne.
– Moni ryhmätoimintaan osallistunut koki, että heterogeenisesta ryhmästä sai vahvistusta sille, että elämästä voi nauttia myös erilaisista esteistä huolimatta. Esimerkkien kautta he saivat positiivisempia tulevaisuudennäkymiä.
Tutkijat monimenetelmällinen ja osallistava interventiotutkimus vei uudenlaisen tutkimuksenteon äärelle. He toivovatkin, että tutkimus avartaisi myös muiden asiantuntijoiden käsityksiä sosiaalipalvelujen vaikuttavuuden tutkimuksesta ja sen mahdollisuuksista.
Lisää PROMEQ-hankkeesta https://www.promeq.fi/FI
Lisää osatutkimuksesta https://www.promeq.fi/FI/PROMEQ/Tutkimusryhma-ja-osahankkeet