Perinteentutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimukseni käsittelee puutarhatiedon leviämistä ja kotipihojen muutosta 1800-luvun lopulta 2000-luvulle. Tutkimuksessa on alueellinen näkökulma ja se paikantuu Kainuuseen, erityisesti maakunnan itäosassa sijaitsevaan Kuhmoon. Tutkimuksen taustalla on havaitsemani aukko aiemmassa menneisyyteen kohdistuvassa tutkimuksessa. Kotipihat ja puutarhakasvit eivät ole puita lukuun ottamatta kuuluneet etnologia- ja perinnetieteiden erityisen kiinnostuksen kohteisiin, eikä pihoja ja kasveja koskevaa tietoa löydy myöskään paikallishistorioista. Puutarhakulttuurin tutkimus on kohdistunut suurelta osin maan etelä- ja länsiosiin sekä julkisiin ja yläluokan puistoihin ja puutarhoihin. Puutarhanhoitoa on harjoitettu näillä Suomen vanhoilla kulttuurialueilla jo satoja vuosia, ja sivistyneistön toiminnasta on tallella tutkimuksissa hyödynnettäviä kirjallisia lähteitä. Köyhemmän ja vähemmän koulutetun väestönosan pihoilla tapahtuneesta toiminnasta ei sen sijaan ole jäänyt juurikaan jälkiä. Siksi aihetta oli mielekästä tutkia nimenomaan nuoren puutarhakulttuurin alueella Kainuussa, jossa puutarhakasvit alkoivat yleistyä vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, ja jossa tutkimuksen aineistona käytetty muistitieto ulottuu aina puutarhaviljelyn alkuaikoihin saakka.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Puutarhaviljelyä haluttiin edistää 1900-luvun taitteen molemmin puolin eri tahojen, kuten Kansanvalistusseuran, Suomen Talousseuran, maanviljelysseurojen sekä Marttajärjestön toimesta. Keskeinen syy pyrkimykselle oli omatoimisen ruoantuotannon tuottama taloudellinen ja terveydellinen hyöty, joka lisäsi väestön hyvinvointia ja siten osaltaan edisti kansakunnan yhtenäisyyden luomista.
Kotipihoja ja kasvimaita tarkastellaan tutkimuksessa toimintakenttänä, jossa kohtasivat perinteiset tavat ja käsitykset sekä kansanvalistuksen ihanteet ja tavoitteet. Tutkimuksen keskeisiä teemoja ovat puutarhanhoitoon liittyvä tieto sekä naisten toiminta kodeissa, puutarha-alan ammattitehtävissä sekä puutarhaviljelyn edistäjinä opetus- ja neuvontatyössä. Tutkimuksesta ilmenee, millaisia reittejä puutarhakulttuuri ja sivistyneistön omaksuma puutarhatieto kulkeutuivat 1900-luvun alussa syrjäseudulle ”tavallisen kansan” ulottuville ja miten nämä vaikutteet muuttuivat kotipihoilla tehdyiksi käytännön teoiksi: koristekasvien istuttamiseksi ja uusien ruokakasvien käyttöön ottamiseksi. Olennainen tekijä puutarhakulttuurin leviämisen taustalla oli tietoinen kansansivistystyö, mutta paikallisesti ja käytännön tasolla muutoksen toteuttivat pääasiassa naiset.
Tutkimuksessa on erityistä sen kohdistuminen arkisiin kotiympäristöihin, aikaisemmasta tutkimuksesta poikkeava alueellinen sijoittuminen, kytkeytyminen käytännön toimintaan sekä kirjoittajan oman puutarha-alan ammatillisen tiedon hyödyntäminen humanistisessa tutkimuksessa. Tutkimus tekee näkyväksi kotipihojen ja kasvien sisältämiä merkityksiä sekä erityisesti naisten työtä ja sen vaikutuksia 1900-luvun aikana. Se monipuolistaa kuvaa suomalaisesta puutarhakulttuurista valaisten puutarhakasvien viljelyn leviämistä syrjäseudulle ja kaikkiin kansankerroksiin. Samalla se nostaa esiin aiemmin tutkimuksen ulkopuolelle jääneen aiheen, syrjäseudun naisten keskeisen roolin paikallisen ympäristökulttuurin muutoksessa.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimus auttaa kiinnittämään huomiota maan sisäisiin kulttuurisiin eroihin sekä niiden syntyyn vaikuttaneisiin tekijöihin, joten sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi syrjäseutuihin suuntautuvassa tai kansansivistystyötä käsittelevässä tutkimuksessa. Se voi myös toimia esimerkkinä eri alojen ammattitiedon käyttämisestä akateemisen tutkimuksen apuvälineenä. Lisäksi toivon tutkimuksen kannustavan lukijoitaan kiinnittämään huomiota oman ympäristönsä kasveihin ja niiden kantamiin merkityksiin ja tarinoihin, vaalimaan vanhoja kasvikantoja ja sitä kautta ylläpitämään puutarhakasvistomme geneettistä monimuotoisuutta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöskirjani koostuu kokoavasta johdanto-osasta sekä neljästä vuosien 2016–2020 aikana julkaistusta tutkimusartikkelista, joissa tarkastelen aihetta eri näkökulmista erilaisia aineistoja hyödyntäen. Artikkelit muodostavat osittain limittyvän kronologisen kokonaisuuden, joka etenee 1860-luvulta aina 2010-luvulle saakka. Samalla artikkelien fokus tarkentuu valtakunnan tasolta paikallisyhteisön kautta yksilötasolle. Tutkimus on aineistolähtöinen ja perustuu 2000-luvulla tekemiini tutkimushaastatteluihin, 1860–1930-luvuilla julkaistuihin puutarhakirjoihin sekä valokuvista, pihasuunnitelmista, yhdistysten pöytäkirjoista ja paikallishistorioista kokoamaani tausta-aineistoon. Tutkimusmenetelminä olen käyttänyt aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysia, historiallista kontekstualisointia sekä diskurssintutkimusta.
