Hoitotieteen sekä sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokset viettävät 40. juhlavuottaan. Niillä on yhteiset juuret vuonna 1979 perustetussa terveydenhuollon koulutusohjelmassa. Suomalaisen hoitotieteen 40-vuotisjuhlaa vietetään Kuopiossa 20.9. klo 10–15. Juhlassa julkistetaan Kaija Vuorion teos hoitotieteen historiasta. Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen Johtaminen edellä -juhlaseminaari on 11.10. klo 9–14.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen ja hoitotyön kehittämiseksi tarvitaan tutkittua tietoa. Tähän juttuun haastatellut tutkijat, Marja Härkänen hoitotieteen laitokselta sekä Minna Hoffrén sosiaali- ja terveysjohtamisen laitokselta pureutuvat tutkimuksissaan ongelmiin, jotka askarruttivat heitä jo sairaalatyössä ennen yliopistouraa.
Lääkitysvirheet ovat yleisiä, mutta usein ehkäistävissä
Lääkitysvirheet ja vähältä piti -tilanteet ovat hoitotyössä tavallisia, kertoo Suomen Akatemian tutkijatohtori Marja Härkänen. Hänen tutkimusryhmänsä selvittää, mistä ne johtuvat ja miten niitä voitaisiin estää.
Aineistoina ovat vaaratapahtumaraportit Suomesta, Englannista ja Walesista. Lisäksi on havainnoitu lääkehoitoa sairaalassa ja analysoitu lääkehoidon haittatapahtumia takautuvasti potilasasiakirjoista. – Monesti lääke jää kokonaan antamatta tai annos tai vahvuus on väärä. Lääke voi myös päätyä väärälle potilaalle.
Vuodeosastoilla havaittiin myös tilanteita, joita harvemmin raportoidaan: lääkkeessä on esimerkiksi väärä antonopeus tai potilaan pöydälle jätetään lääkkeitä, vaikkei hän ole huoneessa.
Yli 40 prosenttia Suomessa raportoiduista sote-palvelujen vaaratapahtumista liittyy lääkehoitoon. Valtaosa terveydenhuollon yksiköistä käyttää raportointiin HaiPro-järjestelmää, joka tukee virheistä oppimista. Nimettömiä ilmoituksia tekevät eniten hoitajat.
Sic!-lehdessä julkaistun koosteen mukaan vuosina 2007–2017 käsiteltiin yli 300 000 lääkehoitoon liittyvää ilmoitusta, joista 40 prosenttia oli läheltä piti-tilanteita. Lopuista kolmasosa aiheutti potilaalle lievän, 6,5 prosenttia kohtalaisen ja 0,5 prosenttia vakavan haitan.
– Ilmoitusten määrä on kasvussa. Se kertoo lähinnä, että tietoisuus asiasta on kasvanut.
Lääkitysvirheiden todellista määrää ei tiedetä.
– Havainnoinnissamme joka viidenteen lääkkeenantoon liittyi vaaratapahtuma. Hoitojaksojen takautuvassa analyysissä taas 27 prosentista löydettiin jokin lääkehoidon haittatapahtuma.
Tutkimusten perusteella virheisiin myötävaikuttavat monet tekijät, kuten kiire ja tiedonkulun, henkilöstön tai osaamisen puutteet. Esimerkiksi potilaan henkilöllisyys tai lääkitystiedot jäävät kiireessä tarkistamatta. Muuttuva lääkevalikoima on myös haaste osaamiselle.
– Teknologia, kuten älylääkekaapit ja potilaiden tunnistusrannekkeet, edistävät turvallisuutta, mutta merkitystä on myös asenteilla. Esimerkiksi lääkkeenantoon liittyvät tarkistukset ovat osa työtä, eivät lisätyötä, Härkänen toteaa.
Härkänen on saanut tutkimustyöstään Hoitotieteen edistäjä 2018 -palkinnon. Hänen kehittämällään IMAGINE 3D-simulaatiopelillä hoitajat voivat harjoitella lääkehoidon tositilanteita keskittyen tutkimusten osoittamiin ongelmakohtiin. Meneillään olevissa tutkimuksissa ryhmä etsii muitakin konkreettisia keinoja lääkehoidon parempaan hallintaan ja lääkitysvirheen tehneiden tukemiseen.
– Tahattomasta virheestä voi muuten tulla valtava taakka, joka jopa katkaisee työuran, Härkänen toteaa.
Hän analysoi parhaillaan tekstinlouhinnalla suomalaisista ja brittiaineistoista vaaratapahtumaraporttien vapaita tekstejä, joita ei ole aiemmin juuri tutkittu.
– Ne osoittavat, että raportointia käytetään myös debriiffaukseen ja ikävä kyllä syyllistämiseenkin. Erityisesti kiinnostavat kuitenkin henkilöstöön liittyvät tekijät virheiden taustalla: henkilöstön määrä, työkuorma, keskeytykset ja häiriöt.
Työyhteisö voi ylläpitää tuhoavaa johtamista
Moni innostuu kertomaan omia havaintojaan tuhoavasta johtamisesta, kun kuulee projektitutkija Minna Hoffrénin tutkivan aihepiiriä.– Ihmisillä tuntuu olevan näitä kokemuksia alasta riippumatta, Hoffrén toteaa.
Hoffrén väitteli keväällä tohtoriksi terveyshallintotieteen alalta. Väitöstutkimuksessaan hän tarkasteli, miten tuhoava johtaminen rakentuu ja ilmenee sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöissä, missä sitä ei ole juuri aiemmin tutkittu.
– Kriittinen johtamistutkimus ei muutenkaan ole valtavirtaa. Sote-alalla on hyvää johtamista, mutta myös kielteiset ilmiöt pitää tunnistaa, jotta toimintaa voidaan muuttaa.
Hoffrén tarkasteli kielteisistä johtamistilanteista kertovia kuvauksia sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevien haastattelu-, kirjoitus- ja kyselyaineistoista ja jakoi ne neljään tyyppiin. Korostuneen käskyvaltainen ja kontrolloiva johtaminen ilmenee muun muassa saneluna, nujertamisena ja syyttelynä. Itsevaltaisessa ja jyräävässä johtamisessa epäasiallinen toiminta saa jopa lainvastaisia piirteitä. Tuhoava johtaminen voi olla myös suosivaa ja epäoikeudenmukaista tai poissaolevaa ja passiivista.
– Tuhoava johtaminen ei välttämättä konkreettisesti tuhoa työyhteisöä, mutta se voi horjuttaa työntekijöiden luottamusta omiin kykyihin ja johtaa osaamisen vajaakäyttöön myös sairauslomien ja irtisanoutumisten myötä.
Tärkeä havainto oli, ettei tuhoava johtaminen ole yksin johtajasta kiinni, vaan se on vastavuoroinen prosessi.
– Vaikeneminen ja selän kääntäminen epäoikeudenmukaiselle kohtelulle voi olla yksilöllinen selviytymiskeino, mutta se mahdollistaa kielteisen toiminnan jatkumisen. Osa työntekijöistä voi näissä tilanteissa myös tavoitella omaa etuaan.
Hoffrénin mukaan työyhteisön ja myös muiden johtajien passiivinen suhtautuminen voi johtaa jopa siihen, että tuhoava johtaminen jatkuu, vaikka johtaja vaihtuisi.
– Jos halutaan muutosta, tarvitaan yhteisöllistä vastuunottoa ja sen tunnistamista, mikä omassa käytöksessä ylläpitää tuhoavaa johtamista. Organisaatiotasolla toimintatavat on tärkeää olla ennakoivasti määriteltyinä.
Tutkimuksen valossa työyhteisöistä kuitenkin osin puuttuu kollektiivinen toiminta johtamiseen liittyvien epäkohtien ratkomiseksi.
– Työterveyden ja työsuojelun tuki yksittäiselle työntekijälle ei ratkaise itse johtamisongelmaa.
Seuraavaksi olisikin Hoffrénin mukaan kiinnostavaa tutkia tarkemmin keinoja tuhoavan johtamisen suitsimiseksi.