Hyvän elämän tekijät

Globaalit kriisit, kuten pandemia ja ilmastonmuutos, vaativat yhteiskunnilta uudenlaisia toimintatapoja sekä toimenpiteitä. Olemme monessakin suhteessa astumassa ”uuteen normaaliin”. Mitä se lopulta tarkoittaa? Millaiseen maailmaan seuraavaa sukupolvea pitäisi ohjata?

Ohjauksen ammattilaiset toimivat linkkinä koulutuselämän ja työelämän välillä. Heidän tehtävänään on tukea yksilöitä koulutuspolkujen, henkilökohtaisen kehittymisen ja työurien rakentamisessa, joten yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat aina heidän työhönsä.

– Kun yhteiskunta kohtaa uuden kriisin, huudetaan silloin ohjauksen ammattilaisia apuun. Näin on käynyt nyt koronankin myötä aivan hallitustasolta saakka, kertoo ohjauksen yliopisto-opettaja Päivi Häkkinen viitaten tuoreeseen valtionavustukseen, joka on mahdollistanut muun muassa ohjauksen resurssien lisäämisen lukioissa.

Kriisi aiheuttaa ja aikaansaa muutoksia. Häkkisen mukaan silloin onkin tärkeää pysähtyä miettimään, millaista ohjausta oikein apuun huudetaan, ja mihin sitä juuri tässä tilanteessa erityisesti tarvitaan. Voisiko kriisi toimia jopa uudenlaisen kehityksen alkuna vanhojen toimintamallien toiston sijaan?

Ris­ti­rii­tai­sia toiveita

Häkkinen on sekä työssään että tutkimuksissaan havainnut, että globaalien kriisien aiheuttaessa yhteiskunnallista epävarmuutta odotetaan ohjaukselta yhä vahvempaa vaikuttavuutta etenkin kansantalouden näkökulmasta. Silloin unohdetaan helposti yksilön näkökulma.

– Samaan aikaan kun ohjauksenkin tuloksellisuutta ollaan yhä vahvemmin sitomassa talouden mittareihin, voimistuu kysymys siitä, onko kaikki hyvä elämässä mitattavissa vain rahassa. Ja jos on, niin mihin se lopulta johtaa? 

Siksi Häkkinen peräänkuuluttaa täsmällisempää ohjauksen määrittelyä.

– Tavoitteena vaikuttaa valitettavasti olevan, että ohjauksen alan ammattilaiset osallistuisivat osaltaan vain kansantalouden rattaiden voiteluun. Ammatti-identiteettimme ei kuitenkaan perustu pelkästään siihen, että tuupimme ihmisiä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti eteenpäin työmarkkinoille. 

Pelkästään yksilön kykyihin, taitoihin ja itsen muotoiluun voimansa keskittävä ohjaustoiminta ei ole sosiaalisesti kestävää. Se ei ole sitä yksilön näkökulmasta, mutta ei myöskään ekologian näkökulmasta.

Alalla mietitäänkin nyt, mitä tavoitteita ja päämääriä ohjauksella tulisi olla työelämän palvelemisen lisäksi.

– Voisiko ohjauksella olla myös sivistyksellis-kasvatuksellinen tehtävä, jolloin yhdessä voitaisiin miettiä hyvän elämän päämääriä muutenkin kuin työn kautta?

Ekologisesti kestävää ohjausta

Markkinatalouden vaatimukset ja arvot ohjaavat koulutuspolitiikkaa yhä vahvemmin. Vaatimus nopeista siirtymistä ja kerralla oikeaan osuvista koulutusvalinnoista aiheuttaa paineita, jotka näkyvät muun muassa lukiolaisten uupumisena. 

– Tällä hetkellä tulevaisuuteen suuntautuminen tarkoittaa sitä, että jokaisen olisi kyettävä huolehtimaan omasta kilpailukyvystään ja itsensä brändäämisestä pärjätäkseen työmarkkinoilla. Valintoja on tehtävä todella aikaisessa vaiheessa, jolloin liian varhain esitetyt vaatimukset uuvuttavat nuoret. 

Nykyinen työelämä normeineen ja ideaaleineen vaatii ihmiseltä yhä vahvempaa persoonan ja kykyjen muokkaamista globaalin taloudellisen kilpailun tarpeeseen. Siksi yhä nuoremmat tempoilevat uravalinnoissaan ja identiteettiin liittyvien ongelmien parissa. 

Jos kuitenkin haluamme selviytyä tulevaisuuden kriiseistä ja säilyttää maapallon kestävänä tulevillekin sukupolville, täytyy meidän Häkkisen mukaan olla rakentamassa tasapuolisemmin yhteistä hyvää.

– Meidän pitäisi irrottautua ajattelussamme kilpailu- ja markkinayhteiskunnan ehdoista ja palata ihmisyhteisöä kautta aikojen koskettaneiden eettisten kysymysten äärelle: miten selviämme yhdessä, millaisin konkreettisin rakentein kaikki pysyvät mukana, mikä on hyvää ja tavoittelemisen arvoista ja millainen kommunikaatio edistää ihmiskunnan tasa-arvoa.