Professori Pekka Mäenpää kuoli 83-vuotiaana 02.08.2022. Hän oli syntynyt Tampereella, jossa hän myös aloitti koulutiensä. Ylioppilaaksi Pekka valmistui vuonna 1958 Riihimäen lyseosta. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon hän saavutti Helsingin yliopistosta vuonna 1966, minkä jälkeen hän eteni varsin nopealla aikataululla lääketieteen tohtoriksi vuonna 1968. Pekka kouluttautui myös kliinisen kemian erikoislääkäriksi. Hänen akateemista tutkijauraansa siivittivät vahvasti yhteensä yli kolme vuotta kestäneet tutkijavierailut Stanfordin yliopistoon Yhdysvaltoihin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Tuosta ajasta Pekan raamikkaaseen hämäläisyyteen jäi tunnistettava ripaus ajan San Franciscon henkeä, Santana-yhtyeen ensimmäisten albumien rytmiikkaa ja aurinkoa.
Vuonna 1972 aloitti toimintansa Kuopion korkeakoulu – sittemmin Kuopion yliopisto ja nykyinen Itä-Suomen yliopisto – jonka biokemian professoriksi Pekka Mäenpää nimitettiin jo 34-vuotiaana. Tässä tehtävässä hän teki pitkäkestoisen ja vaikuttavan elämäntyönsä eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Biokemian laitoksen yhtäjaksoinen, yli 40 vuotta kestänyt johtajan rooli antoi hänelle erinomaisen näköalapaikan ja mahdollisuuden biolääketieteellisen alan perusopetuksen, tutkijakoulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseen. Pitkän uransa aikana hän ehti toimia myös lukuisissa akateemisissa luottamustehtävissä yliopistoyhteisössä ja Suomen Akatemiassa.
Muistamme Pekka Mäenpään aktiivisena, aloitteellisena ja innovatiivisena kehittäjänä. Hän oli toiminnassaan nopeahko ja käytännönläheinen. Hänellä oli selkeitä visioita laajemmista laitosrakenteista ja uusista tiedekunnista, joilla olisi voitu kehittää opetus- ja tutkimustoimintaa. Yliopisto ei ollut kuitenkaan vielä tuolloin valmis uusille avauksille – ja niiden aika koitti vasta myöhemmin 2000-luvulla.
Pekan johdolla rakentui kliinisanalyyttinen biokemian koulutusohjelma, jonka sisällössä yhdistyi ennakkoluulottomalla tavalla ihmisen biologia ja kliininen biokemiallinen diagnostiikka sekä metodologia. 1980-luvulta alkaen koulutuksen sisältöä uudistettiin vastaamaan molekyylibiologian ja genetiikan osaajien kasvavaan tarpeeseen ja bioteknologian oppiala rantautui Kuopion kampukselle. Pekan johtamasta koulutusohjelmasta valmistui satoja biokemian ja biolääketieteen osaajia. Tänä päivänä voimme todeta, että ympyrä on sulkeutunut: vuonna 2015 käynnistyi uusi, vahvasti ihmisen biologiaan nojaava biolääketieteen ja molekyylilääketieteen koulutus Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitoksella.
Tutkijana Pekka Mäenpää oli laaja-alaisesti kiinnostunut ja innostunut biokemiallisista ja biolääketieteellisistä kysymyksistä. Tutkijauransa alkuvaiheessa hän selvitti uraauurtavalla tavalla muun muassa alkoholin ja fruktoosin metaboliaa ja vaikutuksia maksassa. Post doc -kaudellaan Stanfordin yliopistossa hän julkaisi perustavanlaatuisia tuloksia proteiinisynteesikoneiston toimintamekanismeista ja hormonaalisesta säätelystä. Omassa laboratoriossaan Kuopiossa hän yhdisti aiemman kiinnostuksensa alkoholin ja fruktoosin metaboliaan proteiinisynteesikoneiston toimintaan. Hänen myöhemmän kiinnostuksensa kohteina olivat perimän proteiinikoostumus ja sen muokkaukset, D-vitamiini ja luuston aineenvaihdunta geenivasteiden tasolle asti. Osaan tutkimuksistaan hän yhdisti mielenkiintoisella tavalla intohimoisen hevosharrastuksensa.
Pekka Mäenpää ohjasi uransa aikana kymmeniä väitöskirjatöitä biokemian ja biolääketieteen eri osa-alueilta. Hän oli spontaanisti innostuva ja innostava tutkija, joka kannusti tohtorikoulutettaviensa oma-aloitteisuutta kasvattaen heistä itsenäisiä asiantuntijoita. Pekka rohkaisi tutkijoita aktiiviseen kansainvälisyyteen, ulkomailla työskentelyyn, tutkimusvierailuihin ja tieteellisiin kokouksiin osallistumiseen. Näillä matkoilla saadut ajatukset alati uudistivat myös hänen tieteellistä toimintaansa.
Elämme juuri juhlavuotta; Kuopion korkeakoulu otti vastaan ensimmäiset opiskelijansa lähes päivälleen 50 vuotta sitten. Biokemian professori Pekka Mäenpää kuului niihin yliopiston perustajaprofessoreihin, joiden voimakkaiden näkemysten ansiosta yliopisto löysi suuntansa.
Muistamme akateemista oppi-isäämme lämmöllä ja kunnioittaen. Joskus hieman kuivakankin, Clint Eastwood -tyyppisen huumorintajun omaavan professorin jäyhän julkisivun takana sykki lämmin sydän.
Jorma Palvimo
Anitta Mahonen
Tiina Jääskeläinen
Sanna Ryhänen