Jaana Viljaranta motivaatiotutkimuksen professoriksi

20.10.2020

Teksti Nina Venhe | Kuva Jyri Laitinen

Myönteiset oppimiskokemukset ruokkivat motivaatiota

Puhekielessä motivaatiolla viitataan yleensä innostukseen ja kiinnostukseen. Tutkimuksen näkökulmasta motivaatiota voidaan kuitenkin lähestyä monella eri tavalla.

– Suomalaisissa kouluissa kiinnitetään paljon huomiota motivaation ja myönteisten oppimiskokemusten merkitykseen. Tämä pohjautuu opetussuunnitelmaan, mutta myönteisten asenteiden ja kokemusten merkitys oppimisessa tunnistetaan muutenkin. Tämä herättää usein positiivista huomiota ulkomaisten kollegoideni keskuudessa, summaa professori Jaana Viljaranta.

Motivaation yhteiskunnallisesta tunnustamisesta ja tunnistamisesta kertoo ehkä osaltaan myös se, että Viljaranta on juuri nimetty oppimisen motivaatiotutkimuksen professoriksi Itä-Suomen yliopistoon.

– Oppiminen ja motivaatio kietoutuvat tiiviisti toisiinsa jo varsin varhain, kun lapset kohtaavat erilaisia oppimistilanteita niin kotona, varhaiskasvatuksessa kuin myöhemmin koulumaailmassakin.

Kun lapsi saa myönteisiä oppimiskokemuksia, eli onnistuu jossain ja saa tästä myönteistä palautetta, on hän todennäköisemmin jatkossakin innokkaampi ja sinnikkäämpi eli motivoituneempi opettelemaan uutta. Lisäksi hän luottaa itseensä ja myös oppii helpommin uusia asioita.

– Toistuessaan tällaiset kokemukset alkavatkin muodostaa myönteisiä motivationaalisia kehiä. Toisaalta toistuvat epäonnistumiset ja kielteiset kokemukset voivat johtaa kielteisiin kehiin, joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Ei siis ihme, että opetussuunnitelmassakin ohjeistetaan opettajia antamaan jokaiselle lapselle myönteistä palautetta ja myönteisiä oppimiskokemuksia.

Motivaation merkitys ei rajoitu kuitenkaan pelkästään koulumaailmaan, vaan Viljaranta muistuttaa, että me aikuisetkin joudumme jatkuvasti uuden eteen.

– Nopeasti muuttuvassa maailmassa jokaisen meidän täytyy opetella jatkuvasti uutta, mikä tarkoittaa sitä, että motivaation merkitystä täytyy pohtia myös koulun ulkopuolella. Erilaisia yksilöllisiä oppimispolkuja ja niiden tukemista on tärkeää ymmärtää ihmisen koko elämänkaaren eri vaiheissa.

Kuinka motivaatiota tuetaan

Viljarannan professuuri sijoittuu psykologian oppiaineeseen, mutta professuuri on aidosti monitieteinen. Se linkittyy kasvatustieteisiin ja sen sovellusaloihin kuten opettajankoulutukseen ja erityispedagogiikkaan. Tavoitteena onkin vahvistaa motivaatiotutkimusta monitieteisesti.

– Motivaatiota voidaan lähestyä monista eri näkökulmista ja teoreettisia lähestymistapoja on paljon. Usein motivaatio mielletään lähinnä kiinnostukseksi ja innostukseksi, jotka ovatkin motivaation tärkeitä ulottuvuuksia, mutta motivaatio on kuitenkin paljon muutakin. Motivaatioon liittyvät esimerkiksi ne syyt, joiden vuoksi ryhdymme tekemään tai opettelemaan jotain.

Tällaisia syitä ovat muun muassa opeteltavan asian hyödyllisyys ja tärkeys itselle.

– Samoin esimerkiksi itselle asetetut tavoitteet, tavat työskennellä erilaisissa oppimiseen liittyvissä tilanteissa sekä näkemykset omista kyvyistä ja mahdollisuuksista onnistua voidaan nähdä osana motivaatiota.

Motivaatiota voidaan tarkastella yksilöllisten ominaisuuksien kautta, ja se nivoutuukin osaksi persoonallisuuttamme – osa meistä kohtaa oppimistilanteet pääsääntöisesti innokkaana ja uteliaana, toiset taas suhtautuvat uuteen varautuneemmin ja lämpenevät asioille hitaammin.

– Toisaalta motivaatiolla on myös tilannekohtainen ulottuvuus, eli erilaiset oppimistilanteisiin liittyvät asiat vaikuttavat motivaation syntymiseen. Tällaisia asioita voivat olla itse opeteltavaan asiaan liittyvät tekijät, kuten oppimateriaalit tai opetustavat, tai vaikkapa laajemmin ajateltuna opettajan tapa olla vuorovaikutuksessa oppijan kanssa.

Myös perhetausta sekä laajemmin myös ympäröimämme kulttuuri vaikuttaa motivaatioomme. Näin motivaatio oppimista kohtaan syntyy lopulta yksilöllisten ominaisuuksien ja ympäristön välisessä jatkuvassa vuorovaikutuksessa.

– Oppimisen motivaatiotutkimuksen näkökulmasta onkin tärkeää ymmärtää paremmin sitä, miten monet eri tekijät yhdessä vaikuttavat oppimiseen ja motivaatioon, ja miten olisi mahdollista tukea erilaisten oppijoiden yksilöllisiä oppimis- ja motivaatiopolkuja.

Opettajat ja vanhemmat tärkeässä roolissa

Vaikka Viljaranta puhuu paljon sen puolesta, että koulussa pitää olla mielekästä opiskella ja jokaiselle oppilaalle pitää löytyä onnistumisen paikkoja, ei hän silti tarkoita, että koulussa olisi oltava pelkästään kivaa.

– Tämä asia nousee silloin tällöin esiin. Ei koulunkäynnin tarvitse kuitenkaan olla aina kivaa ja helppoa, mutta mielestäni olisi tärkeää, että se olisi kuitenkin mielekästä. Oppiminen vaatii usein paljon työtä ja vaivannäköä, mutta se ei sulje pois oppimisen iloa, joka on todella tärkeää.

Erityisen kiinnostunut Viljaranta on tällä hetkellä siitä, miten vasta koulutaivaltaan aloittavan lapsen yksilölliset ominaisuudet, kuten temperamentti, vaikuttavat koulutaitojen ja motivaation kehitykseen.

– Tämä on minulle sydämen asia: miten opettaja voi omalla vuorovaikutuksellaan tukea erilaisia lapsia tässä kehityksessä parhaalla tavalla? Koulun aloittaminen on kuitenkin valtavan merkityksellinen asia niin lapselle kuin koko perheelle.

Viljaranta on tutkinut myös vanhempien merkitystä lasten ja nuorten motivaatiolle ja koulutustavoitteille. Hänen mielestään vanhempi tukee parhaiten lapsensa koulunkäyntiä silloin, kun hän on asiasta kiinnostunut ja mahdollistaa osaltaan myönteisiä kokemuksia koulunkäyntiin liittyen.

– Meidän vanhempien tehtävä on yhteistyössä opettajan kanssa auttaa lasta löytämään itselleen sopivat työskentelytavat ja tunnistamaan omat vahvuutensa sekä tukea asioissa, joissa lapsi kaipaa apua. Tavoitteena on kasvattaa lapsen luottamusta omiin taitoihinsa ja näin auttaa häntä pinnistelemään sinnikkäästi haastavimmissakin tilanteissa.