Eteisvärinän hoidossa käytettävä verenohennuslääke Marevan vaatii tiheää laboratorioseurantaa. Kun potilaiden aika- ja matkakustannukset otettiin huomioon, uudet kalliimmat lääkevalmisteet osoittautuivat kustannustehokkaiksi terveydenhuollon kustannusten näkökulmasta.
Eteisvärinä on tavallisin syy antikoagulaatiohoidolle lisääntyneen aivohalvausriskin vuoksi. Eteisvärinä yleistyy iän myötä, ja joka kymmenes yli 75-vuotias sairastaa sitä. Yleisin hoidossa käytettävä verenohennuslääke on Marevan. Uudet kalliimmat antikoagulanttivalmisteet ovat kuitenkin kustannustehokkaita, sillä niiden käyttö ei vaadi laboratorioseurantaa.
Pohjois-Karjalassa Siun Soten alueella toteutetussa tutkimuksessa havaittiin, että yhteiskunnalliset kokonaiskustannukset nousisivat vain 2,5 prosenttia, kun 3 700:n Marevania käyttävän henkilön lääkitys vaihdettaisiin uusiin antikoagulanttivalmisteisiin. Maltillista kustannusnousua selittää Marevanin laboratorioseurantaan liittyvien aika- ja matkakulujen laskeminen mukaan lääkehoidon kokonaiskustannuksiin.
– Potilaille itselleen lääkityksen vaihtaminen on edullisempaa, koska Kela-korvattuna uuden lääkkeen ostohinta on jo nyt maltillinen saavutettuihin hyötyihin nähden. Potilaiden ei enää tarvitse käydä verikokeissa, eikä heille näin aiheudu tästä matkakustannuksia. He voivat myös noudattaa vapaampaa ruokavaliota, kertoo nuorempi tutkija Aapeli Leminen.
Useimpien uusien antikoagulanttivalmisteiden patentit umpeutuvat vuoteen 2023 mennessä, mikä laskee niiden hintoja. Tällöin Marevanin korvaamisesta syntyy Lemisen mukaan selkeitä yhteiskunnallisia säästöjä.
Haittavaikutustensa vuoksi Marevania käyttävien potilaiden on noudatettava tiukkaa ruokavaliota ja käytävä verikokeissa keskimäärin 15 kertaa vuodessa. Laboratorioseurantaan liittyvät aika- ja matkakustannukset muodostavat noin neljänneksen lääkityksen käytön yhteiskunnallisista kokonaiskustannuksista.
Tutkimuksessa verrattiin Marevan-lääkkeen yhteiskunnallisia käyttökustannuksia viime vuosina yleistyneiden suoravaikutteisten antikoagulanttien kustannuksin. Marevan-lääke maksaa keskimäärin neljä euroa, uudet lääkevalmisteet 80–90 euroa kuukaudessa.
Tutkimuksessa hyödynnettiin potilaiden aika- ja matkakustannusten laskemiseen paikkatietoaineistoa. Potilastiedot poimittiin Siun Soten potilastietojärjestelmästä. Toistaiseksi Suomessa on yhdistetty potilastietoja ja paikkatietoja vähän.
– Menetelmä tulee yleistymään, ja sitä voidaan hyödyntää terveydenhuoltosektorilla palveluiden suunnittelussa ja alueellisten terveyserojen tarkastelussa, Leminen arvioi.
Siun soten alueellinen potilastietojärjestelmä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen, sillä se kattaa alueen kaikki kunnat ja julkisen terveydenhuollon osa-alueet. Paikkatietoon yhdistettynä saadaan uutta alueellista tietoa esimerkiksi lääkkeiden käytöstä ja yhteiskunnallisista kustannuksista.
Marevan-tutkimuksessa selvisi myös, että Pohjois-Karjalan kuntien välillä on selkeitä eroja eri verenohennuslääkkeiden käytössä.
– Esimerkiksi Nurmeksessa ja Lieksassa eteisvärinäpotilaille määrätään Marevania suhteessa enemmän kuin Joensuussa ja Liperissä, missä suoravaikutteisten antikoagulanttien käyttö on yleistynyt nopeammin.
Julkaistu Saima-lehdessä 3/2019
