Maanantaina 15. elokuuta tuli suruviesti Pietarista. Venäjän tiedeakatemian (RAS) aineellisen kulttuurin historian instituutin johtava tutkija, Karjalan ja Viipurin varhaishistorian tuntija, Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksen dosentti, arkeologi Aleksandr Saksa oli menehtynyt edellisenä päivänä.
Aleksanterin, kuten hän inkeriläistaustaisena halusi itseään Suomessa kutsuttavan, merkitys nykyiselle tietämyksellemme Viipurin kaupungin varhaisimmasta historiasta on valtava. Hänen Viipurissa suorittamillaan kaivauksilla, joita hän mielellään esitteli aiheesta kiinnostuneille, työskenteli ajoittain myös suomalaisia opiskelijoita. Kaivaukset rahoitettiin osittain suomalaisten säätiöiden toimesta, ja ne herättivät säännöllisesti kiinnostusta myös suomalaisessa julkisuudessa. Saksa esitelmöi usein Suomessa aiheenaan Viipurin ja Karjalan varhaishistoria.
Aleksandr Ivanovits Saksa syntyi Petroskoissa 11. elokuuta 1951. Yhteistyön suomalaisten Karjalan historiaa tutkineiden arkeologien kanssa hän aloitti jo Neuvostoliiton ajan lopulla. Pian Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Saksa aloitti jatko-opinnot silloisessa Joensuun yliopistossa, jossa hän väitteli tohtoriksi rautakauden Karjalan asutushistoriasta vuonna 1998. Toisen väitöskirjan hän laati Pietarin valtionyliopistoon Venäjällä ja se tarkastettiin vuonna 2007. Saksa samastui vahvasti Joensuun yliopistoon ja kertoi jatkavansa Karjalan historian tutkimusta professorien Heikki Kirkinen ja Veijo Saloheimo hengessä ja jalanjäljissä. Vuonna 2001 Karjalan liitto myönsi Aleksandr Saksalle Pro Carelia -ansiomerkin.
Saksa oli mukana kirjoittajana ja asiantuntijana useissa merkittävissä Karjalaa käsitelleissä tutkimus- ja kirjahankkeissa, joista mainittakoon muun muassa muhkean Viipurin Karjalan historia -kirjasarjan ensimmäinen osa (2014) ja Viipurin historiallinen atlas (2020). Saksan artikkelituotanto, jota on julkaistu paitsi venäjäksi myös suomeksi ja englanniksi, on mittava.
Työtoverina tutkimushankkeissa Saksa oli aina yhteistyöhaluinen ja ystävällinen. Hänessä monet suomalaiset arkeologit ja historioitsijat menettivät paitsi arvostetun asiantuntijan ja kollegan, myös hyvän ystävän.