Valtaosa työterveyslääkäreistä pitää tärkeänä, että oma ja työterveyshuollon toiminta perustuu tutkimusnäyttöön. Harva kuitenkin katsoo osaavansa valita näyttöön perustuvia menetelmiä yksilöasiakkaille tai työpaikoille, ilmeni hiljattain tehdystä tutkimuksesta. Tutkija Jani Ruotsalainen kertoi tuloksista työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisessa seminaarissa Kuopiossa.
Terveydenhuollon toiminnan on lain mukaan perustuttava näyttöön sekä hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin, mutta näyttöön perustuvan toiminnan toteutumista työterveyshuollossa ei ole aiemmin juuri selvitetty.
Oulun ammattikorkeakoulun koordinoimaan ja Työsuojelurahaston rahoittamaan Näyttöön perustuva työterveyshuolto -kyselytutkimukseen vastasi muiden muassa 166 työterveyslääkäriä. Heistä 70 prosenttia piti tärkeänä, että työterveyshuollon toiminta ja toimintaohjeet perustuvat näyttöön ja 67 prosentille oli tärkeää, että oma toiminta lääkärinä perustuu näyttöön. 55 prosenttia kertoi käyttävänsä näyttöön perustuvaa tietoa säännöllisesti työssään. Kuitenkin vain 26 prosenttia osasi valita näyttöön perustuvia menetelmiä yksilöasiakkaille ja 11 prosenttia osasi valita niitä työpaikoille.
– Vastaajat toivoivat näyttöön perustuvan toiminnan avuksi selkeitä ja yhtenäisiä toimintaprosesseja ja käytäntöjä, Ruotsalainen kertoi.
Hankkeessa kehitettiinkin kolme työkalua näyttöön perustuvan toiminnan edistämiseksi työterveyshuollossa. Kansainvälisen tutkimusorganisaation JBI:n kehittämä malli näyttöön perustuvasta terveydenhuollosta sovitettiin suomalaisen työterveyshuollon kontekstiin soveltuvaksi malliksi. Lisäksi kehitettiin tarkistuslista näyttöön perustuvan toiminnan arviointiin ja seurantaan sekä työterveyshuollon näyttöön perustuvan toiminnan moniammatillinen asiantuntijuusmalli. Toteutukseen osallistui OAMKista Ruotsalaisen lisäksi yliopettaja Kati Päätalo.
Ruotsalainen valmistelee aiheesta myös väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistoon.
Amsterdam UMC:n vanhempi tutkija Jos Verbeek totesi esityksessään, että vahvemmin näyttöön perustuva työterveyden hoitaminen johtaa tutkitusti terveempään työvoimaan. Esimerkiksi masennuksesta johtuvia sairauslomia voidaan vähentää hyvillä masennuksen hoitokäytännöillä.
Toisaalta saadaan realistisempi käsitys terveyden edistämisen mahdollisuuksista: esimerkiksi työntekijöiden istumista voidaan vähentää ja seisomista lisätä, mutta tämä pelkästään ei näytä vähentävän syöpätapauksia tai sydän- ja verisuonitauteja. – Moniko muuten tietää, ettei sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuus ole juuri muuttunut viimeisten 30 vuoden aikana?
Näyttöön perustuvassa toiminnassa myös puretaan käytäntöjä, joilla ei ole tavoiteltua vaikuttavuutta. – Esimerkiksi työterveysneuvottelu ei tutkimusnäytön valossa vaikuta tehokkaalta sairauslomien vähentämisessä.
Verbeek tähdensi, että näyttöön perustuva toiminta on mahdollista vain, kun tutkittua tietoa on riittävästi saatavilla. Yksittäiselle tutkimukselle sitä ei voi perustaa. Toisaalta tutkimustiedon systemaattiset analyysit osoittavat, missä määrin uudet tutkimukset alkavat jo toistaa aiempaa, ja auttavat välttämään tarpeettomia tutkimuksia. Kaikkiin tutkimuksiin pitäisikin sisällyttää systemaattinen kirjallisuuskatsaus siitä, mitä aiheesta jo tiedetään aiempien tutkimusten perusteella.
Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallinen seminaari järjestetään tänä vuonna Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella 7.–8. kesäkuuta. Osallistujia on yli 130. Seminaarin teemoja ovat näyttöön perustuva työterveyshuolto ja kulttuuri työhyvinvoinnin lähteenä.
Lisätietoja:
Vanhempi tutkija Jos Verbeek, jos (a) jverbeek.eu
Tutkija Jani Ruotsalainen, jani.ruotsalainen (a) fimea.fi
Professori Tuula Oksanen, Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, tuula.oksanen (a) uef.fi, p. 050 406 8804
Seminaarin ohjelma: https://valtakunnallinenseminaari.tthvyo.fi/06-2022/ohjelma/
