Kes­tä­vyys­mur­ros haastaa purkamaan vas­tak­kai­na­set­te­lu­ja

Kestävyysmurros jakaa asiantuntijoita ja osaa kansalaisista eri leireihin. Ilmastonmuutoksen hillintää ja luontokadon torjuntaa sekä ympäristö- ja kestävyystieteiden asiantuntijoiden asiantuntemusta kyseenalaistetaan. Kestävyysmurroksesta käytävässä julkisessa keskustelussa ääripäät saavat usein kohtuuttoman suurta huomiota. Ja kuitenkin suuri osa ihmisistä on ajatuksiltaan ja mielipiteiltään jossakin niiden välimaastossa.

– Ääripäitä myös rakennetaan. Esimerkiksi kun ympäristöliike koettaa jollakin lailla pitää huolta meidän kaikkien ympäristöstä, se vedetään mediassa sen toisen ääripään vastapainoksi, vaikka ympäristöliikkeen tavoitteet olisivat yleisten strategioiden ja lainsäädännön mukaisia, väitöskirjatutkija Anna Mustonen sanoo.

Mustonen on hankepäällikkö Kestävyysmurroksen marginaalit -hankkeessa, jossa pyrkimyksenä on lisätä ymmärrystä kestävyyden sosiaalisen, kulttuurisen ja ekologisen ulottuvuuden välille erityisesti yhteiskunnan marginaaleissa, missä mahdollisuudet kestävyysmurroksen toteuttamiselle voivat olla heikot, mutta tarve hallitulle murrokselle on suuri.

Hankkeen tutkijat painottavat, että polarisoituneessa keskusteluilmapiirissä on tärkeää, ettei kestävyysmurroksen toimenpiteillä entisestään vahvistettaisi vastakkainasettelua.

– Jotkut ryhmät ja alueet voivat jäädä kestävyysmurrokseen sekä sen tavoitteisiin ja keinovalikoimaan liittyvästä keskustelusta ulkopuolisiksi. Koska itse kestävyysmurros koskee kaikkia – haluttiin tai ei – siitä ei oikein voi jäädä ulkopuoliseksi, väitöskirjatutkija Emmi Salmivuori painottaa.

Kan­sa­lais­nä­kö­kul­ma mukaan asian­tun­ti­ja­kes­kus­te­lui­hin

Hanke on saanut Suomen Kulttuurirahaston Argumenta-rahoituksen, jolla eri tieteenalojen välistä keskustelua lisäämällä pyritään tuottamaan uusia vastauksia yhteiskunnallisesti haastaviin kysymyksiin. Kestävyysmurroksesta käytävän keskustelun yksi ongelma on, että se on ollut usein hyvin asiantuntijavetoista.

– Tavoitteemme on, että pystymme hankkeessa rakentamaan paitsi erilaisia kestävyysmurroksen asiantuntijoiden välisiä verkostoja, myös tuomaan kansalaisnäkökulmaa mukaan asiantuntijakeskusteluihin, Salmivuori kertoo.

Kansalaiset pääsevät kertomaan näkemyksiään kestävyysmurrokseen liittyvistä kysymyksistä alueellisissa työpajoissa, joita järjestetään Pohjois-Karjalassa, Lapissa ja Pirkanmaalla. Kussakin työpajassa keskitytään alueelle ominaisiin kysymyksiin. Lieksassa pohdittiin maankäytön kysymyksiä, Kemijärvellä pureudutaan esimerkiksi luontoelinkeinoihin ja Tampereella maahanmuuttajien ja eri ikäryhmien kokemuksiin kestävyysmurroksessa.

Ennen työpajoja osallistujat ovat ennakkohaastatteluissa pohtineet muun muassa kysymystä siitä, millaista arkinen elämä voisi tulevaisuudessa olla. Samoihin kysymyksiin ovat vastanneet myös hanketyöryhmän jäsenet.

– Se oli kiinnostavaa, kun kestävyysmurrosta on käsitellyt enemmän omasta tutkijakuplasta katsoen. Kun siihen liittyviä kysymyksiä pitikin miettiä oman elämän ja lähipiirin kannalta, tajusi, että miksei näitä asioita ollut miettinyt tämän enempää, Salmivuori sanoo.

Hankkeessa on tehty tiivistä yhteistyötä muun muassa erilaisten järjestöjen kanssa ihmisten saamiseksi mukaan työpajoihin. Hanketyöryhmän jäsenen, yliopistonlehtori Simo Häyrysen mukaan osallistujien saaminen marginaaleihin tai syrjäisyyteen liittyvien kysymysten äärelle on aina ollut haastavaa.

– Mielestäni yksi hankkeen keskeisiä tehtäviä on uusien osallistamismenetelmien kehittäminen ja uusien osallistamisen kanavien löytäminen.

Syrjäisten alueiden ihmisten ääni kuuluviin

Mutta mitä tai keitä kestävyysmurroksen marginaalit ovat? Anna Mustonen korostaa, ettei hankkeessa pyritä määrittelemään ketään marginaaleihin.

– Yritämme löytää niitä alueita tai ihmisiä tai marginaaliksi nimitettyjä kohteita, joissa edellytykset kestävyysmurroksen toteutumiselle voivat olla heikot, ja joihin toisaalta kohdistuu jo ennalta paljon erilaisia paineita niin yhteiskunnan kuin talouden taholta.

Häyrynen puolestaan muistuttaa, että syrjäisten alueiden tutkimuksessa on ymmärretty jo hyvin varhain, ettei mikään paikkakunta ole lähtökohtaisesti syrjäinen. Se on aina syrjäinen suhteessa johonkin tutkaimeen, joka voi olla esimerkiksi liikenteellinen saavutettavuus, koulutus tai sosiaali- ja terveydenhuolto.

– Nyt kestävyysmurroksesta on tullut iso globaali megatrendi, jossa tapahtuu syrjäytymistä. Ollaan ikään kuin sen tutkaimen ulkopuolella.

Syrjäytymisessä on usein kyse myös siitä, ettei ihmisiä tai alueita nähdä eikä huomioida niitä koskettavissa strategioissa ja suunnitelmissa. Tutkimuksen tehtävänä on tehdä näitä näkymättömyyden mekanismeja näkyväksi.

– Kestävyysmurroksen yhteydessä on erityisen tärkeää kuulla syrjäisillä alueilla eläviä ihmisiä. On kuitenkin olemassa myös paikallisten ja alueellisten identiteettien äänitorvia, joihin ripustaudutaan ja jotka voivat mahdollisesti käyttää hyväkseen ihmisten oletettuja mielipiteitä ja siten myös haitata kestävyyshankkeita, Mustonen sanoo.

Asenteiden moninaisuus esiin

Häyrysen mukaan on erittäin tärkeää, että ihmisten erilaisten asenteiden moninaisuutta saadaan enemmän esille.

– Kuvittelisin, että saamme hankkeessa esiin paljon maltillisempia ajatuksia ja hyvinkin korkealentoista ymmärrystä siitä, mitä esimerkiksi ilmastonmuutos aiheuttaa.

Toisaalta polarisoituneessa keskusteluilmapiirissä osa ihmisistä passivoituu ja sulkee itsensä ulos keskustelusta. Näitä yhteiskunnallisessa keskustelussa näkymättömien havaintoja ja käsityksiä käynnissä olevassa hankkeessa halutaan tuoda niin tutkijoiden kuin päätöksentekijöiden tietoisuuteen.

– Tietämyksen laajentaminen ja yhteyksien rakentaminen työpajojen kautta on uusi konsepti ja on syntynyt vaikutelma, että olemme uuden äärellä, Salmivuori toteaa.

Hanke on herättänyt runsaasti mielenkiintoa eri tahoilla alkumetreiltä saakka. Kestävyysmurroksen asiantuntijoille se tarjoaa keskustelufoorumin, jossa eli alojen ihmiset pääsevät ristiinpölyttämään ajatuksiaan ja rakentamaan jotakin uutta.

– Olen ollut aiemmin mukana Argumenta-hankkeessa, joka liittyi kaivoksiin ja siinä nousi esiin aiheesta hyvin erilaisia käsityksiä, jotka muuttuivat hankkeen aikana. Olen huomannut, että tässäkin hankkeessa on muutamissa keskusteluissa noussut kivoja pieniä salamoitakin esiin, Häyrynen kertoo.

Hankkeen blogia voi lukea osoitteessa https://blogs.uef.fi/kestavyyspalapeli/