Motivaatiotekijät, kuten oppilaiden käsitys omasta osaamisestaan sekä kiinnostus oppiainetta kohtaan, ovat tärkeitä matematiikan oppimisessa. Molemmat tekijät näyttävät kuitenkin heikkenevän keskimäärin 6. luokan aikana. Muutokset ovat myös vahvasti yhteydessä toisiinsa: kun käsitys omasta osaamisesta heikkenee, heikkenee myös kiinnostus ja toisinpäin. Vaikka yksilöllistä vaihtelua esiintyykin, näitä muutoksia motivaatiossa ei vaikuttaisi ennustavan matematiikan aiempi osaaminen tai sukupuoli. Tulosten perusteella voidaankin ajatella, että on tärkeää tukea kaikkien oppilaiden motivaatiota oppilaan osaamisesta tai sukupuolesta riippumatta. Matematiikan opetuksessa tulisi siis miettiä, miten oppilaiden minäkäsitystä ja kiinnostusta voitaisiin tukea parhain mahdollisin keinoin.
Nämä tulokset selvisivät juuri julkaistusta tutkimuksesta, jossa tutkittiin alakoulun 6.-luokkalaisten matematiikan minäkäsityksen ja kiinnostuksen sekä osaamisen välisiä yhteyksiä lähes yhden lukuvuoden ajan. Oppilaiden matematiikan motivaatiota kartoitettiin kolme kertaa lukuvuoden aikana. Lisäksi osaamista tarkasteltiin arvosanoin ja matematiikan perustaitojen testillä. Tuloksia tarkasteltiin kahden ryhmän välillä: verrokkiryhmässä opetuksesta vastasivat yksittäiset luokanopettajat ja yhteisopettajuusryhmässä oppilaita taas opettivat luokanopettajista ja erityisopettajista muodostetut parit.
Yhteisopettajuusluokissa paremmat arvosanat
Yhteisopettajuudella tarkoitetaan kahden tai useamman opettajan täysin jaettua opetusta. Lisäksi tässä tutkimuksessa yhteisopettajuudella tarkoitettiin kahden opettajan yhteistyötä yhden oppilasryhmän opettamisessa, jossa oppilasmäärä vastasi kutakuinkin tavanomaista luokkakokoa. Näin ollen opettajilla on enemmän aikaa kohdata ja tukea erilaisia oppijoita sekä parantaa opetuksen laatua tiiviin yhteistyön avulla.
Matematiikan minäkäsityksen ja kiinnostuksen muutokset eivät eronneet yhden opettajan luokkien ja yhteisopettajuusluokkien välillä. Oppilaat yhteisopettajuusluokissa kuitenkin saivat lukuvuoden päätteeksi parempia arvosanoja. Vaikka testiosaamisessa eroja ei näiden ryhmien välillä ollut, vaikuttaa siltä, että oppilaiden matematiikan osaaminen parantui yhteisopettajuuden tuloksena. Toisaalta tämä voi olla tulosta myös arvioinnin eroista. Esimerkiksi yhteisopettajuusluokkien opettajien arviointi on voinut olla monipuolisempaa tai tarkempaa kuin yksin opettavien.
Jatkotutkimusta tarvitaan
Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että opettajilla on yhteisopetuksesta varsin positiivisia kokemuksia. Jatkossa aihetta olisi kuitenkin tärkeä tutkia lisää erityisesti oppilaiden omasta näkökulmasta. Tämän tutkimuksen näkökulmien lisäksi olisi tärkeää ymmärtää miten yhteisopettajuus on yhteydessä muihin motivaatiotekijöihin, kuten siihen millaiseksi oppilaat kokevat oppimisympäristönsä.
Kansainvälisten kartoitusten ja tutkimusten mukaan nuorten matematiikan motivaatio heikkenee etenkin yläluokkien aikana. Alakoulun osalta näistä muutoksista sekä niiden yhteyksistä on kuitenkin tätä ennen tiedetty vähemmän. Saatujen tulosten lisäksi onkin nyt tärkeää tarkastella, miten erilaisin opetuksen järjestämisen keinoin oppilaiden osaamista ja motivaatiota voidaan parhaiten tukea.
Artikkelin tiedot:
Lehikoinen, H., Väisänen, P., Havu-Nuutinen, S., Lappalainen, K. & Niemivirta, M. Developmental relations between mathematics self-concept, interest, and achievement: A comparison of solo- and co-taught classes. Instructional science (2024). https://doi.org/10.1007/s11251-024-09678-4
Lisätietoja: Väitöskirjatutkija Hans Lehikoinen, hansl@uef.fi
MoLeWe-tutkimusryhmän (Motivaatio, oppiminen ja hyvinvointi) sivut
