Suomalaiset kannattavat tuulivoiman lisäämistä. Harva kuitenkaan haluaa tuulivoimalaa kesämökkinsä läheisyyteen. Onko NIMBY-ilmiö uhka ekologiselle jälleenrakentamiselle, jolla pyritään eroon fossiilisten polttoaineiden massiivisesta käytöstä?
- Teksti Sari Eskelinen | Kuvat Mostphotos, Raija Törrönen, Varpu Heiskanen ja CORE-hanke
Haluatko lisää uusiutuvaa energiaa ja kasvisruokapäiviä kouluihin? Oletko valmis myös konkreettisiin tekoihin omassa arjessasi, jotta ilmastopoliittiset tavoitteet saavutetaan Suomessa ja maailmanlaajuisesti? Esimerkiksi Sitran Resurssiviisas kansalainen -kyselyssä havaittiin, että valtaosa suomalaisista pitää kestävien elämäntapojen noudattamista tärkeänä. Heistä yli puolet on myös vähentänyt kulutustaan ympäristösyistä ja pohtii matkustamisen ympäristövaikutuksia.
Silti esimerkiksi uusiutuvaa energiaa tuottavan tuulivoimalan rakentaminen voi nostattaa kunnassa tuulivoimaa vastustavan kansalaisliikkeen. Ilmiö tunnetaan nimellä NIMBY (not in my backyard). Kyse on yksinkertaistettuna siitä, että yhteistä hyvää vastustetaan oman edun nimissä.
– Mielipidetutkimuksissa useimmat suomalaiset pitävät tuulivoimaa hyvänä juttuna. Osin tästä syystä tuulivoiman rakentamisen hyväksyttävyyteen ja haasteisiin ei tuulivoimabuumin alkuvaiheessa kiinnitetty riittävästi huomiota, ympäristökonfliktien hallinnan professori Lasse Peltonen sanoo.
Mielipidetutkimuksissa useimmat suomalaiset pitävät tuulivoimaa hyvänä juttuna.
Vahvassa myötätuulessa olleille tuulivoimalahankkeille oli tarjolla runsaasti taloudellista tukea. Alalle tuli myös paljon uusia toimijoita.
– Kärjistäen voisi puhua kultaryntäyksestä, jonka seurauksena kohdattiin myös paikallista vastustusta. Tämä koettiin nimbyilyksi, mikä on kuitenkin kapea ja huono selitys vastustukselle.
Peltonen näkee, että on tärkeää löytää keinoja, joilla erilaisia jännitteitä ja konfliktitilanteita voidaan tulevaisuudessa ymmärtää paremmin ja samalla viedä läpi isoja ilmastopoliittisia murroksia. Hän johtaa CORE-hanketta, jossa kehitetään julkisen vallan, kansalaisten ja yritysten välistä yhteistoimintaa ympäristösuunnittelussa ja -päätöksenteossa.
Onko siirtymä reilu kaikille?
Sitra on nimennyt ekologisen jälleenrakennuksen yhdeksi 2020-luvun megatrendiksi. Ekologinen jälleenrakennus merkitsee sitä, että asumisen, liikkumisen sekä ruoan- ja energiantuotannon infrastruktuurit olisi rakennettava uusiksi, jotta fossiilitaloudesta päästään eroon. Jälleenrakennus aiheuttaa myös jännitteitä. Yksi sellainen on kysymys siitä, onko siirtymä kestävään kehitykseen reilu.
Päätöksentekijät ja energiamarkkinoiden toimijat ovat Peltosen mukaan sisäistäneet tuulivoimalarakentamisen tarpeellisuuden.
– Hankkeiden yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kolmas kulma on paikallisyhteisöissä ilmenevä hyväksyttävyys. Tämä on yksi tuulivoiman haasteita ja näyttää siltä, että paikallisten prosessien ymmärtäminen on jäänyt katveeseen, eikä mahdollisiin haasteisiin ole ylätasolla osattu varautua.
Eri toimijat tulisikin saada pohtimaan yhdessä ratkaisuja sille, miten esimerkiksi tuulivoimalahankkeita lähdetään toteuttamaan ja kurotaan umpeen mahdollista kuilua ulkopuolelta tulevien rakennuttajien ja paikallisten asukkaiden välillä.
– Lähtökohdan on oltava jotakin aivan muuta kuin ylhäältä alas johdettu toiminta, Peltonen korostaa.
Ei yksin faktoja, tarvitaan myös vaikutusmahdollisuuksia
Atte Saastamoinen havaitsi Itä-Suomen yliopistoon tekemässään pro gradu -tutkielmassa, että erityisesti tuulivoiman maisemavaikutuksiin suhtauduttiin pääosin kielteisesti. Kesämökkiläiset katsoivat, että he joutuivat uhatuiksi omalla maallaan. Tämä lisäsi kokemusta siitä, että tuulivoimahankkeet ovat epäoikeudenmukaisia.
Erilaisten tuulivoimalahankkeiden yhteydessä on pohdittu muun muassa sitä, voisiko osaomistus motivoida paikallisia yhteisöjä niiden taakse. Näin saadaan resursseja esimerkiksi kyläyhteisöjen kehittämiseen. Peltonen kertoo, että myös hankkeiden vaikutuksia voidaan seurata yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa, jolloin toiminta voi olla läpinäkyvämpää ja ymmärrettävämpää.
– Keskeistä on, kokeeko paikallinen yhteisö, että se pystyy vaikuttamaan vai tuntuuko siitä, että sen niskaan vyörytetään asioita, joista sillä ei ole tietoa. Tällöin ainoaksi keinoksi jää usein vastarinta.
Peltonen muistuttaa, etteivät ihmiset toimi niin rationaalisesti kuin luullaan, eivätkä asenteet ja käyttäytyminen muutu pelkkien faktojen perusteella.
– Sosiaaliset ja emotionaaliset tekijät ovat avainasemassa. Tunteet ovat osa sosiaalista hyväksyttävyyttä.
On tärkeää tunnistaa ongelman ratkaisemisen kannalta tärkeitä avaintoimijoita.
Lasse Peltonen
Ympäristöhallinnan professori
Avaintoimijat yhteisen pöydän ääreen
Yhdysvalloissa on kehitetty useanlaisia ratkaisuja vuoropuheluun paikallisten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi tuulivoimatoimijoiden ja luonnonsuojelijoiden yhteinen American Wind Wildlife Institute -instituutti etsii tapoja, joilla voidaan sovittaa yhteen tuulivoiman ja luonnonsuojelun intressejä.
CORE-hankkeessa puolestaan tutkitaan uudenlaisia yhteistyömalleja luonnonvarojen hallinnassa. Yksi tapaus käsittelee Jyväskylän metsäohjelman rakentamisessa testattua uutta menettelytapaa. Eri sidosryhmät suunnittelivat yhdessä, miten kaupungin omistamat metsät voisivat palvella erilaisia taloudellisia-, ympäristönsuojelullisia- ja virkistystavoitteita. Toinen CORE-case koskee Sodankylän kunnan ja sidosryhmien suhteita ja yhteistyötä alueen kaivosyhtiöiden kanssa.
Peltonen korostaa, että kansalaisten osallisuus onkin yksi yhteistoiminnallisen menettelyn tärkeä piirre. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että kaikki osallistuvat prosessin kaikkiin vaiheisiin.
– On tärkeää tunnistaa ongelman ratkaisemisen kannalta tärkeitä avaintoimijoita. Hankkeiden vastustajat ja niihin eri tavalla suhtautuvat pitää saada keskustelemaan saman pöydän ääreen.
Sosiaalista hyväksyttävyyttä pitääkin ajatella jatkuvana prosessina, jossa tarvitaan erilaisia osallistumisen asteita ja tapoja. Hankkeista tiedottaminen saavuttaa hankkeiden vaikutuspiiriin kuuluvat paikalliset asukkaat laajasti. Niistä kuitenkin puuttuu neuvottelun ja yhteistyön elementti, jota tarvitaan vaikeammissa prosesseissa ja ristiriitaisissa tilanteissa. Tällöin yhteistyön muodot ovat vaativampia ja intensiivisempiä, ja niissä korostuu organisoitujen toimijoiden rooli.
– Tämä vaatii yhteistä suunnittelua, sitoutumista ja omien pelimerkkien tuomista yhteiseen pöytään.
Sosiaalinen toimilupa on kriittinen tekijä
Kymmenen vuoden kuluttua lähes puolet suomalaisista asuu hiilineutraaleissa kunnissa, jos kuntien omat ilmastotavoitteet toteutuvat. Jo yli 70 kuntaa on sitoutunut alentamaan kasvihuonekaasupäästöjään 80 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Niissä asuu lähes kaksi miljoonaa suomalaista.
Kuntien keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa uusiutuvan energian käytön lisääminen ja energiatehokkuuden parantaminen. Myös paikallisia yrityksiä ja asukkaita kannustetaan ilmastotekoihin. Tämä kaikki on vain yksi osa laajaa ekologisen jälleenrakentamisen laajaa projektia. Sen läpiviemisessä sosiaalinen toimilupa on Peltosen mukaan yksi kriittinen tekijä.
– Jos ei ajoissa ymmärretä, että erilaiset vastakkainasettelut voivat olla ekologisen jälleenrakennuksen esteitä tai hidasteita, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa konfliktit laajenevat. Samat vastakkainasettelut voivat myös ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota. Tästä syystä on tärkeää, että oikeudenmukaisen siirtymän teema on nostettu esiin – sekin edellyttää intressien yhteensovittamisen ja konfliktinratkaisun työkaluja.
Lisää ekologisen jälleenrakennuksen haasteista ja ratkaisuista myös jutuissa:
Planetaarinen ruokavalio on suosituksia tiukempi
Ympäristö kiittää, kun kannattamattomia kunnostusojituksia ei tehdä
Tutkijat ja nuoret luovat yhdessä tietoa kestävästä tulevaisuudesta
Kuuntele myös Akateeminen vartti -podcast Kuka kehtaa matkustaa?