Varhaiskasvatuksen laadun näkökulmasta on merkityksellistä, että varhaiskasvatuksen henkilöstö hyödyntää toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa lasten aloitteita sekä edistää lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta. Kasvatustieteen maisteri Elina Weckströmin väitöskirjassa tarkasteltiin sosiaalisesti kestävää osallisuuden toimintakulttuuria, jossa kaikilla varhaiskasvatuksen yhteisön jäsenillä on mahdollisuus tulla kuulluksi, tehdä aloitteita ja ilmaista mielipiteensä.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lapset ja varhaiskasvatuksen henkilöstö ovat halukkaita sitoutumaan uudenlaiseen toimintaan ja rakentamaan yhteisöllistä me-narratiivia, joka luo perustan sosiaalisesti kestävälle osallisuuden toimintakulttuurin mallille.
– Sosiaalisesti kestävällä osallisuuden toimintakulttuurilla edistetään tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta sekä ehkäistään syrjäytymistä, Weckström tiivistää.
Hän tutki väitöskirjassaan lasten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön toiminnasta lasten osallisuutta vahvistavia käytänteitä ja loi tulostensa pohjalta käsitteellisen mallin avuksi sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin rakentamiseksi varhaiskasvatuksessa.
– Osallisuutta on tutkittu varhaiskasvatuksessa pitkään, mutta aikaisemmat tutkimustulokset osoittavat, että se ei ole velvoittavista asiakirjoista huolimatta vakiintunut osaksi varhaiskasvatuksen arkea.
Malli tukena lasten osallisuuden vahvistamisessa
Weckströmin luoman sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin mallin avulla varhaiskasvatuksen henkilöstön on helpompi hahmottaa, miten osallisuuden toimintakulttuuri rakentuu ja miten sitä voi työssään edistää.
Mallin perustana on me-narratiivi, joka tarkoittaa yhteisöllisyyden rakentamista, yhteisiä kertomuksia sekä kaikkien ryhmän jäsenten, niin lasten kuin aikuisten, aktiivista ja sensitiivistä läsnäoloa.
– Edellytykset osallisuuden toteutumiselle luodaan päiväkodin johtajan ja varhaiskasvatuksen henkilöstön vuoropuhelussa. Osallisuuden vahvistaminen edellyttää halua muuttaa totuttuja toimintatapoja, varhaiskasvatuksen päivittäisiä rutiineja sekä lasten ja aikuisten välisiä vuorovaikutustapoja.
Mallin mukaan lasten ja aikuisten yhteisessä toiminnassa osallisuuden tavoitetilana ovat turvallisuuteen, ilmapiiriin ja toimintaan liittyvät tekijät.
– Tässä varhaiskasvatuksen ammattilaisten kannattaa keskittyä lapsiryhmän ja sen aikuisten ryhmäytymiseen ja kaikkien ryhmän jäsenten tasapuoliseen huomioimiseen. Lapset pitävät myös toiminnan kiireettömyyttä ja toimintaan osallistumisen vapaaehtoisuutta tärkeinä osallisuutta vahvistavina asioina, kuvailee Wekcström.
Osallisuutta vahvistavana työkaluna toimii projektiperustaisesti etenevä kehä, jossa lapset ja aikuiset lähtevät liikkeelle lapsen tai aikuisen esittämästä alkuideasta ja etenevät sadutuksen avulla yhteiseen kerronnalliseen leikkiin, toiminnan kokoavaan päätösjuhlaan ja toiminnan muisteluun.
Weckströmin mukaan sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin rakentaminen sisältää useita erilaisia elementtejä, joiden painotus vaihtelee varhaiskasvatuksen eri toiminnoissa, eri ajankohtina ja eri-ikäisten lasten kanssa toimittaessa.
– Toimintakulttuurin muutos edellyttää tietoista ja pitkäjänteistä työtä osallisuuden vahvistamiseksi päiväkodin pedagogisissa ratkaisuissa, lasten ja henkilöstön välisissä suhteissa ja henkilöstön päivittäisissä valinnoissa.
Tutkimukseen osallistui 41 iältään 3–7-vuotiasta lasta ja 19 varhaiskasvatuksen lastenhoitajaa ja opettajaa yksityisestä päiväkodista sekä 12 iältään 4–12-vuotiasta lasta Koko Suomi leikkii -hankkeen kahdesta Terhokerhosta. Tutkimusaineisto koottiin yhdessä tutkimuksen osallistujien kanssa ja se koostui muun muassa haastatteluista, ryhmäkeskusteluista, päiväkirjamerkinnöistä ja toimintaa kuvaavista kertomuksista.
Kasvatustieteen maisteri Elina Weckströmin kasvatustieteen väitöskirja Kertoen rakennettu – toimien toteutettu: Sosiaalisesti kestävän osallisuuden toimintakulttuurin rakentaminen varhaiskasvatuksessa tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella ja verkossa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii emeritaprofessori Eeva Hujala Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Sari Havu-Nuutinen Itä-Suomen yliopistosta. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa. Tilaisuus on suomenkielinen.
