Erityispedagogiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Joensuun kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimukseni aiheena on käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuuksien ja vertaissuhteiden yhteys kouluun sopeutumiseen. Lasten käyttäytymisen ja tunne-elämän tutkimus on keskittynyt pitkälti kuvaamaan käyttäytymisessä olevia vaikeuksia ja puutteita. Huomioimalla myös käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuudet saadaan monipuolisempi kuva lasten käyttäytymisestä ja tunne-elämästä. Vertaissuhteita on tutkittu erityisesti nuorten näkökulmasta, jolloin vertaisten merkitys kasvaa. Vaikka tutkimusta on toki tehty myös nuorempien lasten vertaissuhteiden osalta, ovat alakouluikäisten lasten vertaissuhteet huomattavasti vähemmän tutkittu ilmiö.
Vaikka alakouluikäisillä lapsilla vanhemmat ja opettajat ovat vielä merkittävä tuen lähde, viettävät jo alakouluikäiset lapset paljon aikaa vertaisten kanssa. Aikaisemman tutkimuksen perusteella sekä käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeudet että vertaissuhteissa ilmenevät ongelmat ovat yhteydessä heikentyneeseen kouluun sopeutumiseen. On mielekästä selvittää myös miten käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuudet ovat yhteydessä vertaissuhteisiin ja kouluun sopeutumiseen. Lisäksi vertaisryhmän merkitys on jäänyt erityispedagogisessa käyttäytymisen tutkimuksessa vähemmälle.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Lapset, jotka arvioivat omaavansa paljon käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuuksia olivat paremmin sopeutuneita kouluun, kun vastaavasti lasten itse arvioimat käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeudet olivat yhteydessä heikompaan kouluun sopeutumiseen. Erityisesti lasten itse arvioimat koulunkäyntiin liittyvät vahvuudet olivat yhteydessä parempaan koulumenestykseen ja parempaan opettajan antamaan käytösarvosanaan. Tämän tutkimuksen perusteella käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuudet ja vaikeudet eivät ole erillisiä ilmiöitä, vaan osa lapsista arvioi omaavansa sekä paljon käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuuksia että vastaavasti myös vaikeuksia. Myös hyvät vertaissuhteet olivat yhteydessä parempaan kouluun sopeutumiseen. Aikaisempi teini-ikäisillä tehty tutkimus on osoittanut samaan vertaisryhmään kuuluvien muistuttavan toisiaan koulumenestyksen suhteen.
Tässä alakouluikäisillä lapsilla tehdyssä tutkimuksessa samaan vertaisryhmään kuuluvat lapset muistuttivat toisiaan opettajan arvioiman käyttäytymisen ja itse arvioitujen käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuuksien suhteen, mutta eivät koulumenestyksen tai käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeuksien osalta. Sekä hyvät vertaissuhteet että myönteinen käsitys omasta käyttäytymisestä ja tunne-elämästä olivat yhteydessä parempaan kouluun sopeutumiseen. Erityisen tärkeitä hyvät vertaissuhteet ovat lapsille, joilla ilmenee käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeuksia.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa tulisi arvioida käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeuksien lisäksi myös käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuuksia. Tämän tutkimuksen perusteella käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeuksia omaavien lasten profiilit eivät ole samanlaisia, ja tällä taas on merkitystä käyttäytymistä ja tunne-elämää tukevien toimenpiteiden valinnassa. Kun tunnistetaan käyttäytymisen ja tunne-elämän vaikeuksien lisäksi myös käyttäytymisessä ja tunne-elämässä ilmeneviä vahvuuksia, kyetään hyödyntämään kohdennetumpia käyttäytymistä ja tunne-elämää tukevia keinoja ja täten edistää kouluun sopeutumista.
Lasten vertaissuhteisiin tulisi kiinnittää huomiota jo varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa myöhempien ongelmien ehkäisemiseksi ja kouluun sopeutumisen tukemiseksi esimerkiksi opettajien ja muiden koulun aikuisten antamalla ohjauksella, luokan pedagogisilla ratkaisuilla ja mahdollisilla vertaissuhteita tukevilla toimenpideohjelmilla. Erityisen tärkeää on tukea lapsia, joilla on vaikeuksia sekä käyttäytymisessä että vertaissuhteissa myöhemmän negatiivisen kehityksen ehkäisemiseksi ja kouluun sopeutumisen tukemiseksi. Nämä lapset tulisi tunnistaa varhaiskasvatuksessa ja kouluissa nykyistä paremmin ja kohdistaa tukea sekä käyttäytymisen haasteisiin että vertaissuhdeongelmiin.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimuksen aineisto on kerätty osana ISKE-hanketta (Itä-Suomen perusopetuksen kehittämishanke). Aineisto kostuu noin 700 lapsen vastauksista. Ensimmäisellä vastauskerralla lapset ovat olleet kolmannella ja toisella vastauskerralla neljännellä luokalla. Lapset ovat itse arvioineet kyselylomakkeiden avulla omia käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuuksiaan ja vaikeuksiaan sekä kiusaamista (kiusaajana toimiminen ja kiusatuksi joutuminen). Lisäksi lapset ovat arvioineet omia kaverisuhteitaan niin sanotun sosiometrisella kyselyllä. Opettajat arvioivat kouluarvosanoin lasten koulumenestystä sekä käyttäytymistä koulussa.
Väitöskirja koostuu kolmesta tutkimusartikkelista, joista ensimmäisessä on selvitetty sitä, miten lapsen vertaissuosio on yhteydessä käyttäytymiseen ja tunne-elämään, koulumenestykseen sekä opettajan arvioimaan käyttäytymiseen koulussa. Toisessa artikkelissa selvitettiin, miten lasten itse muodostamien vertaisryhmien jäsenet muistuttavat toisiaan käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuuksien ja vaikeuksien, koulumenestyksen sekä käytösarvosanan suhteen. Tutkimuksen viimeisessä artikkelissa arvioitiin pitkittäistutkimuksena, miten lasten käyttäytyminen ja tunne-elämä sekä vertaissuhteet kolmannella luokalla ovat yhteydessä koulumenestykseen ja kiusaamiseen neljännellä luokalla.
Väitöstilaisuus
Väittelijän kuva
Lisätietoja: Marleene Rytioja, marleer@uef.fi
