Kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Turvapaikanhakuprosessi on yleensä hyvin kuormittava, ja se aiheuttaa turvapaikanhakijoille erittäin suurta stressiä. Jotta turvapaikanhakijoita voitaisiin auttaa selviytymään mahdollisista traumaattisista kokemuksista, olisi tukijärjestelmiin tärkeää saada riittäviä resursseja. Näin vähennettäisiin niitä kielteisiä vaikutuksia, joita turvapaikanhakuprosessi itsessään tuottaa.
Tämä selviää KM Ville Hartosen väitöstutkimuksesta, jonka tavoitteena oli ymmärtää ja kuvata, kuinka turvapaikanhakijoiden ”kulttuurinen välitila” eli liminaalisuus vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa ja aiheuttaa haasteita tai saattaa jopa estää esikotouttaviin koulutusohjelmiin osallistumisen.
– Turvapaikanhakijoiden mielenterveyden kuvaamiseen keskittyvää tutkimuskirjallisuutta on saatavilla runsaasti, mutta liminaalisuuden näkökulma on erityisesti kasvatustieteen alalla uusi. Tulokset antavat uusia näkökulmia turvapaikanhakijoiden integraatiota edistävien toimien kehittämiseksi, Hartonen kertoo.
Lisäksi ne antavat ammattilaisille työkaluja ymmärtää liminaalisuutta ilmiönä sekä sen vaikutuksia turvapaikanhakijoihin.
Voimakas ahdistus epävarman tulevaisuuden suhteen
Turvapaikanhakuprosessin aikana turvapaikanhakijat kokevat paljon erilaisia tunteita, jotka liittyvät muun muassa alennettuun elintasoon, menetyksen kokemuksiin, eroon läheisistä sekä sosiomateriaaliseen ja sosiopoliittiseen liikkumattomuuteen. Myös esimerkiksi epäselvät turvapaikanhakumenettelyt voivat aiheuttaa kroonista stressiä. Väitöstutkimukseen haastatelluista turvapaikanhakijoista yli puolet koki kärsivänsä, kolmasosa kamppailevansa ja vain 10 prosenttia voivansa hyvin hakuprosessin aikana.
– Sitä vastoin 63 prosenttia haastateltavista odotti menestyvänsä, kolmasosa kamppailevansa ja vain viisi prosenttia kärsivänsä tulevaisuudessa. Tulosten mukaan oleskelulupa ja sen saaminen muodostavat turvapaikanhakijoille polaarisuuden ihmisarvoisen elämän ja yksilönvapauden menettämisen välille. Näin tutkimuksessa syntyi kuva välitilasta eli limbosta, jota turvapaikanhakijat itse kuvaavat elämänä "taivaan ja helvetin välissä".
Tämä liminaalisuus aiheutti hakijoille voimakasta ahdinkoa. Se piti sisällään turvallisuuden ja koskemattomuuden tunteen rapistumisen, autonomian ja valinnanvapauden musertumisen sekä esimerkiksi näköalattomuuden tulevaisuudesta.
Hakuprosessin nopeuttaminen vaikuttaisi hyvinvointiin positiivisesti
Hartonen kuvaa tutkimuksessaan, kuinka yksilöiden käsitys ajasta ja elämästä jatkumona on yksi ihmisenä olemisen perusedellytyksistä. Tuloksissa selviää, kuinka turvapaikanhakuprosessin tuottama näköalattomuus tulevaisuudesta muuntuu eksistentiaaliseksi kriisiksi. Pitkä altistuminen liminaalisuudelle voi jopa hidastaa pakolaisten tulevaa sosiaalista ja kulttuurista integroitumista. Tulokset paljastavatkin, miten suuri merkitys hakuprosessin nopealla käsittelyllä on turvapaikanhakijoiden hyvinvointiin.
– Haluan kuitenkin korostaa, etteivät saadut tulokset viittaa siihen, että turvapaikanhakijat olisivat passiivisia sivustakatsoja elämässään. Päinvastoin erilaisten selviytymisstrategioiden avulla he pyrkivät jatkuvasti hallitsemaan itse omaa elämäänsä.
Koulutus ja kielitaito luovat uusia merkityksiä
Hartosen tunnistamat turvapaikanhakijoiden selviytymisstrategiat lievittivät hetkellisesti liminaalisuuden aiheuttamia muutoksia ja ahdistusta. Tutkimuksessa selvisi myös, että koulutukselliset ohjelmat, aktiviteetit ja esimerkiksi tukiryhmätoiminta voivat vahvistaa turvapaikanhakijoiden hyvinvointia. Ne voivat auttaa turvapaikanhakijoita löytämään positiivisia selviytymisstrategioita, joiden avulla luoda uusia merkityksiä nykyisyyteensä.
– Esimerkiksi kielen oppimisen avulla on mahdollista auttaa turvapaikanhakijoita olemaan omavaraisempia uudessa kulttuuriympäristössä. Kielitaito vähentää myös mahdollisia negatiivisia asenteita turvapaikanhakijoita kohtaan.
Taito- ja taidelähtöisten menetelmien avulla taas voidaan luoda turvallisia tiloja, joissa turvapaikanhakijat voivat saada tilapäistä helpotusta ja lohtua liminaalisuuden tuottaman stressin ja kaaoksen keskelle.
– Kaksisuuntaisen kotoutumisen näkökulmasta tulokset kannustavat vastavuoroisiin kohtaamisiin turvapaikanhakijoiden kanssa. Ne auttaisivat myös haastamaan maahanmuuttajavastaisia asenteita ja edistäisivät sosiaalista integraatiota eri yhteiskuntaryhmien välisten kontaktien kautta.
Väitöstutkimuksen pohjana toimi yhteistyö- ja kehittämishanke KOTO (Kotoutumista taidolla ja taiteella). Siinä Itä-Suomen yliopiston opettajaopiskelijat tuottivat yhdessä opettajiensa ja erään vastaanottokeskuksen kanssa yli 120 opetuksellista työpajaa turvapaikanhakijoille. Pajoihin osallistuttiin noin 2 500 kertaa. Tutkimusta varten haastateltiin myös reilu 180 vuonna 2015 Suomeen saapunutta turvapaikanhakijaa.
Väitöstilaisuus
Väittelijän kuva
