Kohtaamisia-näyttely avaa nuorten ajatuksia elämästä ja tulevaisuudesta monikulttuurisessa Savossa

Kevättalvella 2023 Kuopiossa alkoi tutkimus, jossa tarkastellaan maahanmuuttajataustaisten ja suomalaisten nuorten mielikuvia toisistaan, elämästään ja tulevaisuudestaan monikulttuurisessa Savossa. Tutkimuksessa toteutettiin taidetyöpajoja, joissa syntyneisiin teoksiin pääsee nyt tutustumaan Kuopion museon monitoimitilassa.

Koneen säätiön rahoittamaa tutkimushanketta johtava sosiaalipsykologian apulaisprofessori Jari Martikainen kertoo, että Savossa on tehty vähän tutkimusta ryhmien välisestä kohtaamisesta maahanmuuttoon liittyen. Etelä-, Keski- ja Länsi-Suomessa aiheesta on aiempaa tutkimusta.

– Koska Savo on alueena erilainen ja täällä maahanmuutto ei ole toistaiseksi ollut niin näkyvää, halusimme tutkia, onko Savossa joitakin erityispiirteitä eri ryhmien kohtaamiseen liittyen.

Pontimena rahoitushakemukselle oli Martikaisen ja professori Inari Sakin tutkimus pakolaisuuteen liittyvistä mediamielikuvista. He havaitsivat, että Lähi-idästä tulleista pakolaisista rakennettiin kuvaa uhkana, kun taas ukrainalaiset kuvattiin enemmän apua tarvitsevina sodan uhreina.

– Kiinnostavaa oli, näkyvätkö erilaiset mielikuvat täällä asuvien nuorten maahanmuuttajien elämässä. Tästä kumpusi kiinnostus tarkastella, millaisena erilaisista ryhmistä tulevat nuoret kokevat elämänsä Savossa ja millaisena esimerkiksi suomalainen koulu heille näyttäytyy sekä millaisena vuorovaikutus paikallisten kanssa näyttäytyy.
 

Taide on kohtaamisen paikka

Martikainen on taustaltaan paitsi sosiaalipsykologi, myös taidehistorioitsija ja työskennellyt vuosia taidehistorian ja visuaalisen kulttuurin tutkijana ja opettajana. Siksi taidelähtöisten menetelmien käyttö on ollut nyt käynnissä olevassa tutkimuksessa luontevaa.

– Sosiaalipsykologiassa on tehty yllättävän vähän tutkimusta taidelähtöisillä menetelmillä, vaikka niiden käyttö on useilla tutkimusaloilla yleistynyt.

Martikaisen mukaan taide on tutkimushankkeessa kohtaamisen paikka.

– Taidelähtöisessä työskentelyssä kohtaamme toisemme tasavertaisina, eivätkä kielelliset käsitteet ohjaa tekemistä niin keskeisesti.

Taide madaltaa hierarkiaa

Tutkimuksessa toteutettiin kolme taidelähtöistä työpajaa, joihin osallistui kaikkiaan noin 70 kuopiolaista ja siilinjärveläistä nuorta. Siilinjärveläinen kuvataideopettaja Mari Puttonen vastasi työpajojen käytännön toteutuksesta. Työpajoissa tärkeä rooli oli myös tutkimushankkeessa työskentelevillä tutkijoilla Hadi Farahanilla, Katja Lötjösellä ja Helena Rovamolla.

Työpajoissa nuoret saivat avoimia tehtävänantoja, jolloin he pystyivät käsittelemään aiheita haluamastaan näkökulmasta. Kolmen työpajan teemoina olivat paikka, kohtaamiset ja tulevaisuus.

– Avoimet tehtävänannot ja taidelähtöisyys motivoivat nuoria. Kaikkia ajatuksia ja kokemuksia ei voi ilmaista kielellisesti, joten taide mahdollistaa erilaisten tunteiden, kokemusten ja ei niin täsmällisiksi kehittyneiden ajatusten ilmaisun.

Martikainen painottaa, että taidelähtöiset työpajat myös madaltavat tutkijan ja tutkimukseen osallistuvien välistä hierarkiaa. Puhtaassa haastattelututkimuksessa tutkijoiden näkökulma olisi kysymysten kautta ollut määräävässä roolissa.

– Taidelähtöisyys antoi nuorille mahdollisuuden itsemääräämiseen ja itsesäätelyyn, sillä he pääsivät määrittelemään, mistä haluavat puhua.

Merkitykselliset paikat kytkeytyivät läheisiin ihmisiin

Ensimmäisessä työpajassa nuoret ottivat valokuvia heille tärkeistä paikoista ja kertoivat, miksi ne merkitsivät niin paljon. Samasta kulttuuritaustasta tulevat nuoret tekivät ryhmissä kollaaseja, joiden avulla he kertoivat, millaisia kokemuksia heillä on elämästä Savossa.

Nuorten tekemät kollaasit nostivat esille sen, ettei kyse ole vain fyysisestä paikasta, vaan pitkälti niistä merkityksistä, joita paikalle annetaan. Nuorille merkitykselliset paikat kytkeytyivät muun muassa läheisiin ihmisiin, kuten perheenjäseniin ja kavereihin.

– Kollaasit toivat mielenkiintoisella tavalla esiin nuoren ajatuksia. Esimerkiksi yksi ukrainalaisten nuorten ryhmä peilasi koko ajan Ukrainaa ja Savoa. Nuoret olivat fyysisesti Savossa, mutta mieli, kokemukset ja tunteet hakivat paikkaansa ja risteilivät useamman paikan välillä.

Paikoille annetut merkitykset ja niiden vaikutus ihmisten elämään on sosiaalipsykologisen paikkatutkimuksen keskiössä. Tutkijoita muun muassa kiinnostaa se, miten paikka vaikuttaa ihmisten sosiaalisen identiteetin tai ryhmärajojen muodostumiseen. Kokeeko ihminen esimerkiksi kuuluvansa paikkaan ja tulevansa siellä hyväksytyksi? Tai tuottaako paikka kuulumisen vai toiseuden kokemuksia?

– Kun ajatellaan maahanmuuttajakontekstia, siinä tämänkaltaiset kysymykset ovat olennaisia. Yhteiskuntatieteellisessä paikkatutkimuksessa fyysinen paikka, henkilökohtaiset kokemukset ja yhteiskunnalliset rakenteet yhdistyvät.
 

Nuoret ottivat tilan haltuunsa

Toisessa työpajassa nuoret pohtivat, millaista on kohdata vieraasta kulttuurista tuleva nuori. Piirrettyään ja kerrottuaan omasta teoksestaan, eri kulttuuritaustoista tulevat nuoret työskentelivät yhdessä.

– Vaikka heillä ei ollut yhteistä kieltä, he pystyivät neuvottelemaan, mitä maalaavat, kuka maalaa ja millaisia asioita yhteisessä työssä tuodaan esiin. Keskustelu hoitui taiteen tekemisen ja erilaisten sovellusten avulla.

Työskennellessään nuoret saivat rakentaa tilan sellaiseksi kuin halusivat. Kun yksi ryhmä sulki työpajan oven, muut toimivat samoin ja jättivät ohjaajat käytävään.

– Oli mainiota havaita, että nuoret ottivat tilan ja ohjat itselleen ja työt tulivat tehtyä.

Kolmannessa työpajassa tekemissään teoksissa nuoret pohtivat, miten he hahmottavat tulevaisuutensa, mitä toivovat siltä sekä missä paikassa ja keiden kanssa he tulevaisuudessa ovat.

Martikainen kertoo, että nuorten tekemissä teoksissa näkyy sekä iloa tuottavia asioita, mutta myös pelottavaa, turvatonta sekä uudelle alueelle astumista.

– Maalauksissa näkyy kaksijakoisuus. Samassa työssä voi olla lämpimiä valoisia asioita, mutta toisella puolella näkyy synkkyys ja pimeys. Visuaalisesti maalaukset ovat todella rikasta aineistoa.

Nuorten aloitteesta työpajoissa syntyi myös uutta toimintaa. Kevättalvella he maalasivat Kuopion yliopistosairaalan vanhan sairaalaosan portaikkoon seinämaalauksen, jonka teemana oli kohtaamisia.

– Siinä läsnä ovat ihmisten lisäksi myös luonto ja eläimet.

Vaikka kyse on ollut tutkimusprojektista, se on antanut mukana olleille tutkijoille myös paljon muuta.

– Olemme saaneet kulkea vähän matkaa nuorten mukana ja olla avoimia sille, mitä he itse haluavat tehdä. Olemme olleet se osapuoli, joka on päässyt auttamaan toiveiden toteuttamisessa.
 

Näyttely on taidelähtöinen tutkimusjulkaisu

Tutkijat haluavat Kohtaamisia-näyttelyllä ravistella perinteistä akateemista julkaisuperinnettä. Martikainen korostaa, että näyttelyssä on kyse taidelähtöisestä tutkimusjulkaisusta, sillä se perustuu tutkimusaineistoon, jota on luokiteltu yhdessä nuorten kanssa tehdyillä tutkimuksellisilla periaatteilla.

– Näin haastamme perinteistä kirjoitettua artikkeliperustaista julkaisuperinnettä, jossa kaikki kerrotaan yksityiskohtaisesti ja rationaalisesti. Työpajoissa tehdyt tutkimusteokset kommunikoivat yleisön kanssa myös tunteiden tasolla.

Näyttelyllä halutaan tavoittaa perinteistä akateemista yleisöä laajempia yleisöjä ja osallistaa heitä keskusteluun näyttelyn teemoista.

– Pyrimme madaltamaan kynnystä tiedemaailman ja muun maailman välillä, sillä tällainen dialogi on todella tärkeää.

Tulevaisuudessa eri tahot voivat hyödyntää tutkimushankkeen tuloksia toimintansa kehittämisessä niin, että se edistäisi erilaisten kulttuurien kohtaamista sekä auttaisi varautumaan tulevaisuudessa samankaltaisiin tilanteisiin.

– Erilaiset kriisit eivät ole loppumassa maailmassa. Toivomme, että tutkimuksemme antaa välineitä olosuhteiden kehittämiseen ja päätöksentekoon. On tärkeää kuulla nuoria ja tuoda heidän ajatuksiaan esiin.

Koska sosiaalipsykologian ytimessä ovat erilaisten ryhmien väliset suhteet, Martikainen toivoo, että tutkimus antaa lisävalaistusta sille, edistävätkö toteutetut toimenpiteet eri ryhmien välistä vuoropuhelua. 

utkimushankkeessa toteutettava taidelähtöisen työskentelyn malli monikulttuurisessa yhteisössä annetaan koulujen ja muiden yhteisöjen käyttöön.

– Taidelähtöiset menetelmät sopivat monenlaisiin ryhmiin, ja ne voivat edistää ryhmien välistä vuoropuhelua.