Oikeustieteen opiskelu Itä-Suomen yliopistossa on rikkonut Sonja Pikkaraisen ennakkokäsityksiä alasta. Opetus on ollut hyvin monipuolista ja ulkoa opettelun sijaan opetuksessa korostuvat juristeille tärkeät ongelmanratkaisu-, argumentaatio- ja tiedonhallintataidot. Lue Sonjan kokemuksista ja kotiutumisesta Joensuuhun.
– Olen Sonja Pikkarainen, 22-vuotias neljännen vuoden oikeustieteen opiskelija. Olen kotoisin Kuhmosta, ja valmistuin sieltä ylioppilaaksi keväällä 2021. Oikeustieteen opinnot aloitin saman vuoden syksyllä saatuani opiskelupaikan todistusvalinnalla ylioppilaskirjoitusten arvosanojen perusteella. Nykyisin asun ja viihdyn hyvin Joensuussa, joka on melkein alusta asti tuntunut kodilta.
Miten päädyit valitsemaan oikeustieteen opinnot Itä-Suomen yliopistossa?
– Olen aina tiennyt haluavani yliopistoon. Lukiossa ja yläasteella suosikkiaineitani olivat historia ja yhteiskuntaoppi, ja tiesin haluavani opiskella alaa, jonka avulla voisin paremmin ymmärtää yhteiskunnan toimintaa ja mahdollisesti päästä vaikuttamaan minulle tärkeisiin asioihin. Oikiksen lisäksi pohdin muun muassa poliittisen historian ja valtio-opin opintoja, mutta juristitutkintoon johtava oikeustieteen koulutus tuntui selkeämmältä urapolulta.
– Arvelin oikiksen avaavan monia ovia tulevaisuudessa, ja yleisjuristitutkintoa vaativat ammatit, kuten syyttäjä tai asianajaja, vaikuttivat kiinnostavilta mahdollisuuksilta. Myös alan hyvät työllistymisnäkymät tuntuivat houkuttelevilta. Valintaani hakea oikikseen vahvisti abivuonna myös yhteiskuntaopin lakitiedon kurssi, jonka aikana huomasin, että olisin halunnut tietää eri oikeudenaloja sivuavan kurssin aiheista vielä paljon enemmän.
Mitä muita vaihtoehtoja harkitsit, ja miten teit lopullisen päätöksen?
– Päädyin yhteishaussa hakemaan pelkästään oikeustieteen opintoihin, mutta hakujärjestys Suomen eri oikeustieteellisten kesken oli sen sijaan pitkän pohdinnan takana. Mietin pitkään, laittaisinko yhteishaussa ensimmäiseksi hakukohteekseni Itä-Suomen yliopiston vai Helsingin yliopiston. Päädyin hakemaan ensisijaisesti Itä-Suomen yliopistoon, sillä koko ikäni itärajan läheisyydessä asuneena Joensuu tuntui luontevalta valinnalta opiskelukaupungiksi. En halunnut muuttaa liian pitkän välimatkan päähän kotiseudultani, ja olin myös kuullut hyvää Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen opetuksen laadusta.
– En ole onneksi kertaakaan katunut valintaani laittaa Itä-Suomen yliopisto ensimmäiseksi hakukohteekseni, ja olen varma, että olisin jo hakuvaiheessa tehnyt päätöksen paljon suuremmalla itsevarmuudella, jos olisin tiennyt niistä kaikista positiivisista puolista täällä opiskelusta, joita minulla on nyt. Esimerkiksi oikeustieteen opetuksen laatu on kokemukseni mukaan hyvän maineensa veroista. Laitoksemme henkilökuntaa voi lähestyä matalalla kynnyksellä ja opiskelijoista tunnutaan välittävän aidosti. Ainejärjestömme ovat järjestäneet laitoksen henkilökunnan kanssa jopa yhteisiä tapahtumia, kuten sitsejä.
Millaisia tavoitteita ja toiveita sinulla on oikeustieteen opintojesi suhteen?
– Tein oikeusnotaarin tutkielmani rikosoikeudesta, ja aion varmaankin jatkaa saman aihepiirin parissa myös pro gradu -tutkielmassani. Innostuin viime vuonna erittäin mielenkiintoisen luentokokonaisuuden jälkeen myös kriminaalipolitiikasta ja kriminologiasta, eli rikollisuuden tutkimuksesta, ja haluaisin opiskella sitä lisää. Aion myös sisällyttää maisterivaiheen valinnaisiin opintoihin oikeuspsykologian kursseja, jotka tukevat hyvin rikosoikeuden opintoja.
Mikä on tähän mennessä ollut parasta opinnoissasi?
– Oikeustieteen opintojen myötä olen alkanut kiinnittää aivan eri tavalla huomiota siihen, että juridiikka koskettaa lähestulkoon kaikkia yhteiskunnan ja elämän osa-alueita. Oikeudellisia ilmiöitä alkaa yhtäkkiä huomata kaikkialla, myös aivan arkisissa asioissa. Lähes kaikesta säädetään lailla – esimerkiksi kaupan kassalla tehtävä ostopäätös on oikeustoimi, avioliitto on oikeudellinen järjestely ja liikennesäännöistä säädetään tieliikennelaissa.
– Olen myös onnekseni huomannut, että ennakkokäsitykseni oikeustieteiden opiskelusta eivät ole pitäneet paikkansa. Opiskelu ei todellakaan ole pelkkää paksujen, pölyisten kirjojen kahlaamista tai lakipykälien sanatarkkaa ulkoa opettelua. Sen sijaan opetus on ollut monipuolista ja useilla kursseilla on erilaisia ja vaihtoehtoisia suoritustapoja perinteisten salitenttien lisäksi. Ulkoa opettelun sijaan opetuksessa korostuvat juristeille tärkeät ongelmanratkaisu-, argumentaatio- ja tiedonhallintataidot. Esimerkiksi rikos- ja rikosprosessioikeuden seminaarikurssilla, joka on ollut suosikkini tähänastisista opinnoistani, opiskelijat saavat pareittain tehtäväkseen soveltaa normimateriaalia konkreettiseen rikostapaukseen, johon on yhdessä löydettävä oikeudellisesti perusteltu ratkaisu. Seminaarissa opiskelijat esittelevät tapauksen muille ja pyrkivät vakuuttamaan heidät ratkaisunsa oikeellisuudesta. Sama opintojakso kerryttää siis niin teoreettista tietoa rikos- ja rikosprosessioikeudesta kuin myös kehittää opiskelijan argumentaatio-, esiintymis-, yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitoja.
Voitko jakaa jonkin erityisen hetken tai oivalluksen opinnoistasi?
– Erityisen hienolta saavutukselta tuntui se, kun sain oikeusnotaarin tutkielmastani hyvää palautetta ja erinomaisen arvosanan. Työn takana oli paljon kirjastolla vietettyjä, välillä tuskaisiakin tunteja, ja epävarmuutta omista kyvyistäni ja valmiuksistani toteuttaa oma oikeustieteellinen tutkielma. Onnistuminen antoi minulle itsevarmuutta omasta osaamisestani ja siitä, että olen ihan oikeassa paikassa ja oikealla alalla.
– Koko kirjoittamisprosessi oli antoisa myös sen takia, että siinä pääsin syventymään intohimonaiheeseeni, eläinten hyvinvointilakiin ja eläinsuojelurikoksiin. Tutkielman tekeminen vain vahvisti viime syksynä Animal Law and Policy -kurssin suorittamisen myötä syntynyttä ajatustani siitä, että eläinoikeustiede on se ”mun juttu”, mikä motivoi ja kiinnostaa. Unelmoin siitä, että vielä joku päivä voisin hyödyntää omaa asiantuntemustani eläinten oikeuksien toteutumiseksi ja eläinten lainsäädännöllisen aseman parantamiseksi.
Haku-urakan aikana on tärkeää pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Vaikka oikiksen opinnot ovat ajoittain haastavia ja vaativia, tuntuu opiskelu paljon mielekkäämmältä, jos omaan tekemiseen suhtautuu myötätuntoisesti ja armollisesti täydellisyyden tavoittelun sijaan.
Sonja Pikkarainen
UEF-lähettiläs
Mitä toiveita tai odotuksia sinulla on tulevaisuuden työelämästä ja urasta?
– Unelmoin siitä, että saisin tehdä merkitykselliseltä tuntuvaa työtä, joka sopii arvoihini. Oikeustieteellinen koulutus mahdollistaakin urapolkuja, joissa voi konkreettisesti tehdä työtä esimerkiksi yhdenvertaisuuden edistämiseksi, rikosten uhrien auttamiseksi, rikollisuuden ehkäisemiseksi, perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi ja heikommassa asemassa olevien puolustamiseksi. Unelmieni työssäni voisin esimerkiksi työskennellä eläinten suojelun, lasten tai vaikkapa lähisuhdeväkivallan uhrien parissa. Tällä hetkellä ajattelen, että konkreettinen unelmatyöni voisi löytyä rikosoikeuden parista. Ajatus esimerkiksi syyttäjänä tai tuomioistuimessa työskentelemisestä tuntuu kiinnostavalta.
Mikä tekee Joensuusta ja kampuksesta erityisen opiskelupaikkana?
– Joensuu on tuntunut alusta asti kotoisalta kaupungilta, ja se on kooltaan ainakin pieneltä paikkakunnalta tulevalle nuorelle täydellinen. Täältä löytyy kaikki tarpeellinen, ja koska kaupungissa asuu valtavasti nuoria ja opiskelijoita, myös tekemistä ja tapahtumia riittää. Siitä huolimatta täällä on rauhallista ja turvallista asua. Myös luontoon pääsee helposti, mikä on minulle tärkeää. Ryhmäliikuntatunnit ja opiskelijaelämä luovat vastapainoa opiskelulle, ja Joensuun kesäisin valtaava Ilosaarirock on nykyisin kesäni kohokohta.
– Joensuussa liikkuminen on helppoa, ja kaikkialle pääsee kävellen tai pyörällä. Myös Joensuun viihtyisä kampus sijaitsee lähellä keskustaa. Erityisesti kampuksen kirjasto ja sen itseopiskelu- ja ryhmätyötilat ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi. Koska opintomme ovat usein melko itsenäisiä, välillä on virkistävää lähteä kaverin kanssa opiskelemaan johonkin kampuksen lukuisista ryhmätyötiloista. Opiskelutkin tuntuvat luistavan paljon paremmin hyvässä seurassa.
– Kirjaston ohella parasta kampuksella on edullinen, opiskelijahintainen ruoka. Laiskana kotikokkina suuntaankin opiskelijaravintoloiden puoli-ilmaisten lounaiden pariin aina kun mahdollista.
Mitä neuvoja tai vinkkejä antaisit hakijoille, jotka harkitsevat oikeustieteen opintoja?
– Oikeustieteen opintoihin hakeminen voi olla raskas ja pitkä prosessi, koska oikis on suosittu hakukohde ja opiskelupaikkoja on vain rajallinen määrä. Kouluun pääseminen on ison työn takana riippumatta hakuväylästä. Vaikka oikiksen ovet eivät heti aukeaisikaan, ei siis kannata lannistua. Ei myöskään kannata vertailla itseään muihin hakijoihin, vaan keskittyä omaan tekemiseen ja luottaa itseensä. Oikikseen on mahdollista päästä useampaa reittiä, ja kaikkien opiskelu- ja urapolku on erilainen.
– Haluan ehdottomasti kannustaa kaikkia tavoittelemaan unelmiaan ja tekemään töitä niiden eteen. On kuitenkin hyvä muistaa, että elämässä on myös tärkeämpiä asioita kuin opiskelupaikka, eivätkä suorituksemme määritä meitä. Haku-urakan aikana on tärkeää pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Vaikka oikiksen opinnot ovat ajoittain haastavia ja vaativia, tuntuu opiskelu paljon mielekkäämmältä, jos omaan tekemiseen suhtautuu myötätuntoisesti ja armollisesti täydellisyyden tavoittelun sijaan.
