Viime keväänä kirkot reagoivat koronapandemiasta johtuviin poikkeusoloihin rajaamalla jumalanpalveluksiin osallistumista ja muuttamalla ehtoollisen toimittamisen käytäntöjä. Kirkkojen omaksumat toimintalinjat nostivat esiin teologisia eroja evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon välillä.
Vuosi sitten Itä-Suomen yliopiston teologian osastossa käynnistyi tutkimushanke, jossa tutkitaan koronatilanteen vaikutuksia kirkkojen jumalanpalveluselämään ja hengellisen yhteyden kokemiseen.
– Vaikka kokoontumisrajoitukset eivät koske uskonnollisten yhdyskuntien toimintaa, koronatilanne on omaehtoisesti huomioitu esimerkiksi luterilaisen ja ortodoksisen kirkon toimintalinjauksissa, kertoo ortodoksisen teologian apulaisprofessori Pekka Metso.
– Tilanteeseen reagoitiin kirkoissa jo ennen poikkeusolojen toteamista esimerkiksi jumalanpalveluksien toimittamista koskevilla ohjeilla. Turvavälit, hygieniaohjeet ja kokoontumisrajoitukset on kirkoissa huomioitu tarkkaan.
Teologian osaston tutkimusryhmä keräsi vuoden 2020 aikana useassa vaiheessa kyselyaineistoja luterilaisen ja ortodoksisen kirkon toimintaan korona-aikana eri rooleissa osallistuneilta. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan lähes 700 suomalaista.
Uudenlaista ehtoollisteologista pohdintaa
Tutkimuksissa on jo selvinnyt, ettei useissa luterilaisissa seurakunnissa vietetty ehtoollista lainkaan koronan ensimmäisen aallon aikana.
– Ortodoksisessa kirkossa sen sijaan jatkettiin ehtoollisen toimittamista, vaikka kirkkokansaa ei päästetty jumalanpalveluksiin. Asiasta ei edes keskusteltu.
Syyt löytyvät Metson mukaan teologiasta. Ortodoksisen kirkon ehtoollisopetuksessa korostetaan ajatusta, että ehtoollinen liittää todellisesti yhteen nekin, jotka eivät ole paikan päällä sitä toimittamassa ja siihen osallistumassa. Luterilaisessa ajattelussa taas korostetaan paikalle kokoontumisen mahdollisuutta ehtoollisen muodostaman yhteyden edellytyksenä.
Koronatilanne on herättänyt myös uudenlaista ehtoollisteologista pohdintaa.
– Luterilaisen kirkon piirissä on kysytty, pitääkö ehtoollisen olla sidottu fyysisesti kirkon alttaripöytään. Vai voisiko ehtoollisen nauttia yksityisesti kotona käsillä olevien aineitten muodossa samalla kun yhteistä messua seurataan etäyhteyksien päästä?
Metso arvelee, että ortodoksisessa kirkossa tästä tuskin keskustellaan, koska ehtoolliskäsitys on niin voimakkaasti sidoksissa pappeuteen.
Ortodoksisella kirkolla olisi kuitenkin luontevat, pitkästä perinteestä nousevat perustelut pohtia esimerkiksi uudenlaisia ehtoollisen jakamisen muotoja jumalanpalveluksen ulkopuolella.
– Uudenlaisia toimintatapoja on varmasti tarpeellista miettiä koronan seurauksena muuttuneessa tilanteessa. Toivottavasti tutkimuksemme palvelee näitä pyrkimyksiä.
