Hain ensimmäisen kerran yliopistoon keväällä 2016 abivuoden päätteeksi. En todellakaan tiennyt, mikä minusta tulee isona, eikä minulla ollut mitään ymmärrystä korkeakouluopinnoista, mutta silti ajattelin, että koulusta pitävänä ihmisenä se voisi olla oma juttuni.
Monen mutkan ja tuskailun jälkeen päädyin hakemaan luokanopettajakoulutukseen, sillä koulutus ja oppiminen olivat minulle tärkeitä asioita. Itsevarmana suuntasin tuolloin kohti vakava-koetta, josta pääsin jatkoon. Tuolloin kokeeseen luettiin ennakkomateriaali, jonka kanssa pärjäsin suhteellisen hyvin, vaikkakaan en ollut tottunut tieteellisen tekstin lukemiseen. Pääsykokeen toisessa vaiheessa eli soveltuvuuskokeessa tie nousi kuitenkin pystyyn ja opintopolussa komeili varasija 56. En hakiessani ollut jostain syystä ajatellut välivuoden mahdollisuutta ollenkaan, ja kun se väistämättä kohdalle osui, tuntui se melko musertavalta ja olo oli epäonnistunut. Silloin se tuntui maailmanlopulta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tuo kokemus oli jollain tavoin myös kasvattava.
Parisen viikkoa kielteisen päätöksen saamisen jälkeen postiluukusta kolahti Itä-Suomen avoimen yliopiston mainos. Muistan, että ensimmäinen ajatus tuosta lehtisestä ei ollut millään tavoin positiivinen ja taisipa muutama turhautumisen kyynelkin vierähtää. Muutaman päivän jälkeen päädyin selaamaan esitteen läpi ja sieltä hyppäsi silmään yhteiskuntaopin opettajan pätevyyden tuova kokonaisuus. Tuo kokonaisuus sisälsi muun muassa oikeus-, yhteiskunta- ja taloustieteitä, mitkä kaikki vaikuttivat jo itsessään kiinnostavilta. Yhteiskuntaoppi oli ollut lempiaineeni lukiossa, joten ajatus sen opettamisesta vaikutti kiinnostavalta. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ryhdistäytyä ja yrittää, vaikkakin kokonaisuuden kurssit kuulostivat siltä, että en ikinä tulisi niistä selviämään. Ehkä avopuolisoni sanat olivat viimeinen niitti lopulliselle päätökselle lähteä kokeilemaan siipiään opinnoissa. ‘’Mitä se haittaa, vaikka, et saisikaan koko kokonaisuutta tehtyä? Kaikki on kuitenkin aina eteenpäin.’’ Eikä aikaa kulunut kuin tovi ja olinkin jo kirjastossa kirjoittamassa ensimmäistä esseetä.
Suoritin välivuoden aikana avoimessa 40 opintopistettä ja pääsin kurkistamaan muutamaa eri tieteenalaa lähemmin. Ajatus opettajuudesta vain vahvistui ja suurella innolla suuntasin katsetta kohti seuraavaa hakukevättä. Pääsykoemateriaali tuntui huomattavasti helpommalta, kun oli päässyt jo kiinni tieteellisen tekstin lukemisen rutiiniin. Kirjallisesta kokeesta mentiin eteenpäin ja annoin parhaani myös soveltuvuuskokeessa. Jonkinlaista henkistä kasvua oli päässyt vuoden aikana tapahtumaan ja omat ajatukset olivat vahvistuneet. Tällä kertaa opintopolussa näkyi se haluamani teksti eli hyväksytty.
Suoritin välivuoden aikana avoimessa 40 opintopistettä ja pääsin kurkistamaan muutamaa eri tieteenalaa lähemmin.
Jenna Virtanen
Kun ensimmäinen opiskelusyksy alkoi, ei ensimmäisen esseen kanssa tarvinnut painia sen kummemmin, koska opiskelutekniikat olivat jo hallussa. Sen sijaan sain keskittyä uusiin tuttavuuksiin ja opiskelijaelämän alkamiseen. Havaitsin melko nopeasti opintojen alkaessa, miten suuri etu avoimen opinnoista olikaan. Olisin esimerkiksi halutessani saanut hyväksiluettua kaikki opinnot luokanopettajan tutkintoon. Olen kiitellyt itseäni useaan kertaan siitä, etten heittänyt tunnemyrkyissäni sitä avoimen esitettä pois.
Opiskeluvuosien edetessä aloin kovasti kaivata lisää yhteiskunnallisempaa sisältöä opintoihini. Ehkä luokanopettajan työ ei olisikaan se työ, josta haluaisin eläköityä. Havaitsin, että kiinnostus koulutuksen oikeustieteelliseen näkökulmaan kyti pinnan alla aika kovastikin. Avoimen kautta suorittamassani kokonaisuudessa oli muutaman kurssin verran oikeustieteitä, joten kokemusta oikiskurssien opiskelusta oli jo hieman kertynyt. Keväällä 2020 koronakevään tiimellyksessä päätin olla rohkea, tavoitella tuota haavetta ja mennä kohti julkisoikeuden pääsykoetta. Tehdyistä avoimen opinnoista oli merkittävä apu pääsykokeessa, ja viimeistään oikeustapaustehtävässä olisi mennyt sormi suuhun todella nopeasti ilman aiempaa kokemusta. Lopputulos yhteishaussa olikin aika onnellinen ja opiskelu saa jatkua vielä muutaman vuoden
Välivuoden aikana noussut innostus ja kipinä kantoi vielä neljän vuoden jälkeen. Olen ikuisesti kiitollinen, että uskalsin olla rohkea ja antaa mahdollisuuden eri tieteenaloille. Kokeilemalla löysin sen oman juttuni. En varmasti olisi hakenut opiskelemaan toista tutkintoa ilman välivuoden aikana suoritettuja opintoja. Opinnot, jotka noin viisi vuotta sitten suoritin, odottavat minua nyt julkisoikeuden tutkinnossa.
Jos joku kysyy minulta, kannattaako välivuoden aikana suorittaa opintoja, niin vastaus on yksiselitteinen: Kyllä kannattaa. Sanon saman asian myös henkilölle, joka etsii uutta suuntaa uralleen, etsii harrastusta tai kenties haluaisi päästä kurkistamaan yliopisto-opiskelijan maailmaan. Tätä kautta se onnistuu, eikä varmasti kaduta. Sinulle, joka kenties vietät välivuotta tai et ehkä vielä tiedä omaa opiskelualaasi, niin avoimesta yliopistosta on erittäin hyvä aloittaa. Kokeilemalla matalalla kynnyksellä eri tieteenaloja löydät sen oman juttusi varmasti. Sillä ei ole väliä, vaikket koskaan päätyisikään sen yhden tietyn kurssin alaa opiskelemaan, mutta usko pois, joskus siitä yksittäisestä kurssistakin on vielä hyötyä, ja isosti. Jos joskus postiluukusta kolahtaa avoimen yliopiston mainos, niin tartu siihen. Tuo yksi lehtinen saattaa muuttaa elämää.
