Muistisairauksien ehkäisyssä testataan ensimmäistä kertaa diabeteslääke metformiinin ja elintapaohjelman yhdistelmää. Professori Miia Kivipelto kertoi kolmessa maassa alkavasta MET-FINGER-tutkimuksesta Kuopio Alzheimer Symposiumissa.
Yhdeksäs Kuopio Alzheimer Symposium järjestettiin yhteistapahtumana pohjoismaisen muistipoliklinikkakonferenssin kanssa 23.–25.8.2022.
Muistisairauksien ehkäisytutkimuksissa ollaan professori Miia Kivipellon mukaan siirtymässä kohti räätälöityjä interventioita, joissa otetaan entistä paremmin huomioon yksilöllinen riskiprofiili. Tästä esimerkkinä on Suomessa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa alkava MET-FINGER-tutkimus. – Osallistujilla, joilla on kohonneen muistisairausriskin lisäksi tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä, yhdistetään elintapaohjelmaan metformiinilääkitys. Tällaista yhdistelmää ei ole koskaan ennen testattu, Itä-Suomen yliopistossa ja Karoliinisessa instituutissa työskentelevä Kivipelto kertoi symposiumin lehdistötilaisuudessa.
– Metformiini on muissa tutkimuksissa yhdistetty pienempään Alzheimerin taudin riskiin ja sen on myös havaittu vaikuttavan taudin keskeisiin mekanismeihin, kuten aivojen tulehdustilaan sekä beeta-amyloidi- ja tau-proteiinikertymiin. Vielä ei kuitenkaan tiedä, millainen metformiiniannos on paras aivojen kannalta.
Suomalainen FINGER-tutkimus osoitti ensimmäisenä maailmassa, että muistihäiriöitä voidaan ehkäistä elintapaohjelmalla, johon sisältyy ruokavalioneuvontaa, liikuntaharjoittelua, muistiharjoittelua sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden tehokas hoito. Ohjelmaa on nyt sovellettu jo 45 maassa Kivipellon johtamassa World Wide FINGERS -verkostossa ja se on todettu erityisen tehokkaaksi Alzheimerin taudille altistavan yleisen APOE4-riskigeenin kantajilla. Uudessa MET-FINGER-tutkimuksessa vähintään puolella osallistujista on APOE4. – Vielä julkaisemattomien tulosten mukaan elintapaohjelmalla voidaan vähentää merkittävästi muidenkin riskigeenien vaikutuksia.
Tulevaisuudessa hoidetaan Alzheimerin taudin alatyyppejä
Eurooppalaisessa EADB-hankkeessa tehtiin yksi tähän asti laajimmista koko genomin kattavista Alzheimerin taudin riskigeenitutkimuksista, jonka tulokset julkaistiin keväällä 2022. Tutkimuksessa tunnistettiin 75 sairastumisriskiin vaikuttavaa geeniä, joista 42 oli ennestään tuntemattomia. Alzheimerin taudin syntymekanismit voivatkin eri henkilöillä olla erilaiset yksilöllisestä geenitaustasta riippuen, joten yhtä ainoaa kaikille tepsivää lääkettä tuskin löytyy.
– Takavuosina Alzheimerin taudin lääkekehitys voitiin kohdistaa vain oireisiin, kun ei tunnettu taudin perimmäisiä syitä. Vieläkään ei tiedetä riittävästi, vaikka eteenpäin on tultu. Uskon kyllä, että tehokkaita hoitoja löytyy taudin eri alatyypeille, kuten tiettyjen riskigeenien kantajille, totesi Amsterdamin Alzheimer-keskuksen johtaja, professori Philip Scheltens.
Alzheimerin tautiin on kehitteillä lukuisia ja myös eri tautimekanismeihin kohdistuvia lääkkeitä, joista lupaavina esimerkkeinä Scheltens mainitsi jo laajoihin potilastutkimuksiin edenneet beeta-amyloidivasta-aineet, BioArcticin kehittämän lekanemabin ja Rochen gantenerumabin. – Lekanemabi on vähentänyt merkittävästi aivojen amyloidikertymiä ja uskon että vaikutusta tullaan näkemään potilaiden oireisiin. Ganterenumabia ehdittiin pitää jo pettymyksenä, mutta nyt tuloksia odotetaan entistä suuremmilla annoksilla.
USA:ssa hyväksyttiin viime vuonna käyttöön ensimmäinen aivojen amyloidikertymiä poistava Alzheimer-lääke, adukanumabi. Euroopan lääkeviraston mukaan sen tehoon ja turvallisuuteen liittyy kuitenkin epäselvyyksiä ja lääkkeen valmistaja Biogen on perunut myyntilupahakemuksensa Euroopassa.
Täsmädiagnostiikkaa ja -hoitoa palvelee geenitiedon lisäksi muidenkin potilailta mitattavien biomarkkerien kehitys. – Kun vielä 20 vuotta sitten aivojen proteiinikertymät voitiin nähdä vasta ruumiinavauksessa, nykyisillä menetelmillä niitä voidaan mitata yhä varhaisemmassa taudin vaiheessa aivo-selkäydinnesteestä, aivokuvasta ja viime aikoina jo verinäytteestäkin, mainitsi professori Henrik Zetterberg Göteborgin yliopistosta.
Professori Jon Snaedal pohjoismaisen dementiadiagnostiikan verkoston NIDD:n asiantuntijatyöryhmästä ja Landspitalin yliopistosairaalasta Islannista huomautti, että lähivuosina markkinoille odotetut uudet lääkkeet tuovat mukanaan myös haasteita muistipoliklinikoille. – Potilaat odottavat saavansa lääkettä, mutta jos se kohdistuu tiettyyn tautimekanismiin, se sopii vain osalle ja potilaiden valinta voi vaatia kalliita tutkimuksia. Haaste on myös erottaa taudin eri vaiheet ja ajoittaa lääkitys oikein. Uudet lääkkeet ovat aluksi myös hyvin kalliita.
Myös Snaedal ennakoi, että Alzheimerin hoito eriytyy tulevaisuudessa eri alatyyppien mukaan, vaikka vielä tällaista jaottelua ei pystytä tekemään. – Taudin eri tyypit voivat lopulta erottua toisistaan niin paljon, ettei niistä enää edes puhuta Alzheimerin tautina.
Geenit voivat myös suojata sairastumiselta
– Riskigeenien lisäksi myös Alzheimerin taudilta suojaavat geenit antavat lähtökohtia lääkekehitykseen, kertoi professori Mikko Hiltunen, joka oli yksi EADB-hankkeen vastuututkijoista.
Hiltusen johtama Alzheimerin taudin molekyyligenetiikan tutkimusryhmä Itä-Suomen yliopistossa tutkiikin nyt tarkemmin hankkeessa tunnistettuja sairastumiselta suojaavia tekijöitä. – Katsomme, voisiko hoidossa soveltaa jotain sellaisia suojamekanismeja, jotka toimivat luonnostaan näiden geenimutaatioiden kantajilla.
– Monet tällaisista suojaavista geneettisistä tekijöistä ovat varsin harvinaisia. Esimerkiksi jo aiemmin löydettiin alun perin Islannista mutaatio, joka vähentää aivojen amyloidituotantoa, ja Suomessa on 20 000 sen kantajaa. He eivät pelkästään välty Alzheimerin taudilta, vaan heillä pysyy muutenkin mieli terävänä pitkälle vanhuuteen, Hiltunen kertoi.
– Laajat riskigeenitutkimukset kiinnostavat paljon myös suurta yleisöä. Kun julkaisimme EADB-hankkeen tulokset, monet tavalliset ihmiset ottivat yhteyttä ja kyselivät, voiko geenitietoja käyttää heidän vanhempiensa hoidossa tai heidän oman sairastumisriskinsä vähentämisessä. Genetiikan jalkauttaminen potilaiden hoitoon vaatii kuitenkin vielä paljon kallista tutkimusta, jota ei Euroopassa tueta tarpeeksi, sanoi tutkimusjohtaja Jean-Charles Lambert Ranskan Inserm-tutkimuslaitoksesta ja Lillen Pasteur-instituutista.
Myös Itä-Suomen yliopiston Neurotieteiden tutkimusyhteisöä johtavan Hiltusen mukaan neurotieteitä rahoitetaan liian vähän suhteessa aivosairauksien aiheuttamaan taakkaan. – Esimerkiksi viime vuonna Suomen Akatemian myöntämistä rahoituksista vain 1,6 prosenttia kohdistui neurotieteiden tutkimukseen.
Kuopio Alzheimer Symposiumissa ja muistipoliklinikkakonferenssissa tärkeänä teemana oli potilaiden osallisuus, ja asiantuntijoiden lisäksi kuultiin potilaiden puheenvuoroja. – Ne olivat tärkeitä varsinkin monille nuorille tutkijoille, jotka kohtasivat ensimmäistä kertaa muistisairaan ihmisen, Hiltunen totesi.
– Jos potilaat ennen olivat tutkimuksissa vain kohteena, nyt heitä kutsutaan mukaan päättämään toteutuksesta.
Kivipellon johtamaan EURO-FINGERS-tutkimukseen potilaiden muodostama ohjausryhmä antoi merkittävän panoksen. – Heidän kanssaan esimerkiksi pohdittiin biomarkkeri- tai geenitietojen kertomista potilaalle ja sitä, tulisiko puhua mieluummin ennaltaehkäisystä, riskin vähentämisestä vai aivoterveydestä. Heidän mukanaolonsa ei ollut tärkeää vain rahoittajan vaatimuksesta, vaan sillä on vaikutusta käytännön työhön potilaiden parissa.
