Lähihoitajien työn arvostus, joustavat toimintatavat, työnkuvan optimointi ja osallistava kehittäminen ovat vetovoimatekijöitä, jotka edistävät lähihoitajan työn vetovoimaa, osoittaa Itä-Suomen yliopiston tuore kirjallisuuskatsaus.
– Lähihoitajien merkitys ja asema hoitotyöntekijöinä sekä työnkuvan monipuolisuus tulisi tunnistaa tehokkaammin käytännössä erityisesti ikääntyneiden hoitotyössä, sanoo väitöskirjatutkija Mia Roos.
– Lähihoitajat ovat hoito- ja hoivatyön asiantuntijoita. Lähihoitajien merkitys työvoimana ja asema hoitotyöntekijöinä kaipaa kuitenkin vahvistamista. Työnkuvan monipuolisuus tulisi tunnistaa ja hyödyntää tehokkaammin käytännössä erityisesti ikääntyneiden hoitotyössä.
Lähihoitajan työhön sisältyy paljon mahdollisuuksia ja hyödyntämätöntä potentiaalia.
Sosiaali- ja terveysalalla vallitsee työvoimapula erityisesti ikääntyneiden hoivapalveluissa, joissa lähihoitajat ovat keskeisessä roolissa. Työ- ja elinkeinoministeriön äskettäin julkaiseman Ammattibarometrin mukaan työvoimarkkinoilla on nyt suurin pula lähihoitajista. Lähihoitajien koulutuksen aloituspaikkamääriä lisätään ja tutkintorakennetta päivitetään vastaamaan työelämän vaatimuksia. – Työvoiman tarpeen kannalta on kuitenkin huolestuttavaa, että sote-alan koulutukseen hakeutuu vähemmän opiskelijoita kuin aloituspaikkamääriä on tarjolla. Työvoiman riittävyyden ja saatavuuden kannalta onkin tärkeää edistää lähihoitajan työn veto- ja pitovoimaa tutkitun tiedon pohjalta.
Vastikään julkaistussa kirjallisuuskatsauksessa Roos tarkasteli lähihoitajien työtä, työnkuvaa ja uraa sekä työn vetovoimatekijöitä sosiaali- ja terveysalalla. Kaikkiaan 15 tutkimusta kattaneessa sisällönanalyysissä tunnistettiin aihepiiristä neljä pääluokkaa: lähihoitajaopiskelijan ja lähihoitajan alalla pysyminen, lähihoitajan rooli ja urakehitys, lähihoitajan työnkuva sekä työtyytyväisyys ja sitoutuminen työhön. Tuloksissa ilmeni lähihoitajien työn vetovoimaa edistäviä ja sitä rajoittavia tekijöitä.
Lähihoitajat mukaan kehittämään työtään
Lähihoitajien työn arvostuksen osoittaminen on tulosten mukaan keskeinen alalla pysymistä edistävä tekijä. Lisäksi joustavat toimintatavat, innovatiivinen ja yhteinen kehittäminen sekä lähihoitajan vahva henkilökohtainen resilienssi vahvistavat alalla pysymistä.
Lähihoitajan asiantuntijuuden tunnustaminen edistää ammatin ja alan arvostusta.
– Lähihoitajien roolia ei tunnisteta tai hyödynnetä optimaalisesti organisaatioissa, vaikka rooli on monipuolinen ja moniulotteinen. Lisäksi organisaatioissa vallitsevat säädökset rajoittavat horisontaalista urakehitystä. Lähihoitajan roolin selkiyttäminen ja urakehitysmahdollisuuksien kehittäminen ovat tarpeen vetovoiman edistämiseksi. Lisäksi koulutustarjonnassa on tarve uusien toteutusmallien kehittämiselle, Roos toteaa.
Katsauksen perusteella lähihoitajan työnkuvaa tulisi erityisesti optimoida: työtehtäviä tulisi rajata ja selkiyttää. Lähihoitajien osallistaminen työnsä sisällön, työnkuvan ja käytäntöjen kehittämiseen on tärkeää. Moniammatillinen yhteistyö ja vastuiden selkiyttäminen vahvistavat luottamusta omaan työnkuvaan. Lähihoitajien osallistaminen päätöksentekoon edistää nykyisessä työssä pysymistä sote-alalla. Vakaa ja vahva johtajuus työn sisällöllisessä ja rakenteellisessa kehittämisessä tukee lähihoitajan sitoutumista työhön.
Hoitotyöntekijöiden osallistaminen kehittämiseen ja organisaation arvojen määrittelyyn edistää sitoutuneisuutta ja kirkastaa eri ammattiryhmien ymmärrystä perustehtävästä.
Tunne siitä, että työ on tärkeää ja sitä arvostetaan, on keskeisin hyvinvointia ja työhön sitoutumista vahvistava tekijä lähihoitajan työssä. Avoimuus, toiminnan läpinäkyvyys, turvallisuudentunne, luottamus johtoon ja oman yksikön tulevaisuuteen edistävät hyvinvointia työssä.
Tutkimus tuo esille näyttöön perustuvaa tietoa lähihoitajien työstä ja työn nykytilasta. Lähihoitajien työhön kohdistuvaa tutkimustietoa ei ole riittävästi, vaikka sote-alan vetovoiman edistäminen on keskeinen yhteiskunnallinen kehittämiskohde. Tulokset antavat lähtökohtia sosiaali- ja terveysalan vetovoiman kehittämiselle erityisesti yksiköissä, joissa suurin osa työntekijöistä on lähihoitajia.
Roosin mukaan katsaus osoittaa, että vetovoimaa lähihoitajien työssä voidaan vahvistaa tuloksia hyödyntämällä. Näyttöön perustuva tutkimustieto lähihoitajien työstä on tärkeää alalla vallitsevan työvoimapulan vuoksi. Lähihoitajien asiantuntijuutta on mahdollista syventää osana alan pitovoiman edistämistä.
Lisätietoja:
Mia Roos, väitöskirjatutkija, TtM, sh, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos, miaroos@student.uef.fi
Kirjallisuuskatsaus:
Lähihoitajien työnkuva ja työn vetovoimatekijät sosiaali- ja terveysalalla – integratiivinen kirjallisuuskatsaus. Roos M, Kuosmanen L., Tevameri T. & Viinikainen S. 2021. Hoitotiede 34(3), 152–168.
