Sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa.
Lapsen sairastavuus lisää emotionaalisen ja fyysisen kaltoinkohtelun riskiä vanhempien taholta, osoittaa yhteiskuntatieteiden maisteri Piia Seppälän Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus. Suurin todennäköisyys joutua kaltoinkohtelun uhriksi oli lapsilla, joilla oli useita sairauksia. Erityisesti somaattinen ja psykiatrinen monisairastavuus lisäsi merkittävästi todennäköisyyttä polyviktimisaation, eli usean kaltoinkohtelun muodon, uhriksi joutumiseen.
– Ammattilaisten on tärkeää olla tietoisia lapsen sairauksista yhtenä kaltoinkohtelun riskitekijänä. Varhainen puuttuminen on välttämätöntä, koska pitkään jatkuvat kaltoinkohtelun kokemukset aiheuttavat merkittäviä haittoja myöhäisemmässä elämässä, Seppälä painottaa.
Tutkimuksen perusteella yksittäisinä sairauksina erityisesti kuulovamma, fyysinen vamma tai mielenterveysongelma lisäsivät kaltoinkohtelun todennäköisyyttä. Näistä sairauksista kuulovamma lisäsi fyysisen kaltoinkohtelun ja polyviktimisaation todennäköisyyttä eniten. Mielenterveysongelmat puolestaan lisäsivät kaikkien tutkittujen kaltoinkohtelun muotojen todennäköisyyttä. Psykiatrinen sairastuvuus lisäsi polyviktimisaation todennäköisyyttä enemmän kuin somaattinen sairastuvuus.
Seppälän mukaan tutkimuksen tulokset tukevat sairauksista kärsivien lasten ja kaltoinkohtelun mekanismia. Monisairailla lapsilla on enemmän erityistarpeita, käyttäytymishaasteita ja sosiaalisia rajoituksia, jotka lisäävät vanhempien turhautumista ja stressiä, mikä voi johtaa kaltoinkohteluun.
– Hyvinvointivaltion palveluista ja perheiden tukiohjelmista huolimatta sairauksista kärsivät lapset ovat erityisen haavoittuva ryhmä, jolla on kohonnut riski joutua kaltoinkohdelluksi vanhempien taholta myös Suomessa, Seppälä sanoo.
Jotta kaltoinkohtelua voidaan ennaltaehkäistä, riskitekijät on tunnistettava. Seppälän mukaan resursseja tulisi kohdentaa tämän haavoittuvassa asemassa olevan väestöryhmän auttamiseksi palvelujärjestelmän eri tasoilla.
– Tehokkain tapa ehkäistä sairaisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa on varmistaa, että perheillä on tarvittavat taloudelliset ja sosiaaliset edellytykset huolehtia lapsistaan.
Näyttöön perustuvien vanhemmuusohjelmien on osoitettu ehkäisevän väkivaltaa kodeissa. Ammatillisen tuen tulisi kohdentua erityisesti vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen tukemiseen esimerkiksi perheneuvoloissa.
Tutkimuksen aineistona oli vuoden 2013 lapsiuhritutkimus (N=11 364), joka toteutettiin Poliisiammattikorkeakoulun ja Nuorisotutkimusseuran yhteistyönä. Tutkimuksen otos edustaa koko Suomen kuudesluokkalaisia (11–13-vuotiaat) ja yhdeksäsluokkalaisia (l4–17-vuotiaat) lapsia ja nuoria. Lapsiuhritutkimuksessa kartoitettiin laajasti lasten ja nuorten elämäntilannetta sekä väkivalta-, rikos- ja kiusaamiskokemuksia erilaisissa ympäristöissä.
YTM Piia Seppälän sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja Mental and physical violence experienced by children with disabilities and long-term illnesses tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Timo Harrikari Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Timo Toikko Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Piia Seppälä, puh. 050 435 2859, piia.seppala(at)uef.fi