Yhteiskunnan muuttuessa ja tekniikan kehittyessä myös lasten ja nuorten suosimat digitaaliset pelit ovat muuttuneet moderneiksi monimutkaisiksi systeemeiksi, jotka heijastavat yhteiskunnan kehitystä ja toimintatapoja. Nämä toimet ovat hyvin samankaltaisia kuin ne, joita nyky-yhteiskunnassa ja työelämässä tarvitaan ja joiden opettelu on kirjattu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin laaja-alaisen osaamisen alueina. Juuri julkaistussa tutkimusartikkelissa todetaan, että digitaaliset pelit ja erityisesti niihin liittyvä metapelaaminen vaativatkin usein samankaltaista osaamista kuin nykyisessä yhteiskunnassa menestyminen.
Digitaalisiin peleihin liittyy varsinaisen pelaamisen lisäksi paljon myös muuta toimintaa. Pelit käsitetäänkin nykyään pelkän ohjelmiston sijaan kokonaisina pelisysteemeinä, jotka sisältävät varsinaisen pelin lisäksi myös metapelin. Metapelillä tarkoitetaan sosiaalista kanssakäymistä pelissä tai sen ulkopuolella, kuten peliin liittyvien YouTube-videoiden katsomista, pelin keskustelupalstojen käyttämistä tai pelien strategiaoppaiden lukemista.
Tuoreessa tutkimuksessa kartoitettiin lasten metapelaamisen toimintoja ja niitä tarkasteltiin laaja-alaisen osaamisen näkökulmista. Tulokset osoittavat, että metapelaaminen on hyvin laaja kokonaisuus. Tavat ”metapelata” ovat hyvin erilaisia, ja ne vaativat erilaista sitoutumista ja osallistumisaktiivisuutta.
– Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, että metapelaamisen toiminnot asettavat lapset ja nuoret usein tilanteisiin, joissa heiltä odotetaan ja joissa heille tarjoutuu mahdollisuuksia harjaannuttaa opetussuunnitelmassa mainittuja laaja-alaiseen osaamiseen määriteltyjä taitoja, tiivistää projektitutkija Juho Kahila.
Esille nousivat muun muassa pelaamisen suunnittelu ja arviointi yksin tai yhdessä toisten pelaajien kanssa. Lapset ja nuoret etsivät peleistä tietoa eri lähteistä, ja he myös tuottavat ja jakavat peleihin liittyvää sisältöä.
– Lapset rakentavat näin omaa asiantuntijuuttaan peliin liittyen. He toimivat myös rohkeasti yhdessä toisten pelaajien kanssa, ja luovat esimerkiksi kontakteja verkon yli myös heikommalla kielitaidolla, kuvailee professori Teemu Valtonen.
Teknologiaa hyödynnetään luovasti kommunikoinnissa ja pelaamiseen liittyvien sisältöjen tuottamisessa. Lisäksi lapset ja nuoret ottavat vastuuta myös pelaamiseen liittyvästä rahankäytöstä ja huolehtivat usein itse pelaamiseen tarvittavista laitteista ja peleistä.
– Koska perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa painotetaan nykyisin oppilaslähtöisyyttä ja oppilaiden oman kokemusmaailman sekä vapaa-ajan teknologioiden käyttämistä opetuksessa, olisi metapelaamista aiheellista tarkastella laajemmin myös osana formaalia kouluopetusta, sanoo Valtonen.
Lapset ja nuoret eivät välttämättä tunnista tai arvosta pelaamalla oppimiaan asioita.
Juho Kahila
Projektitutkija
Aiemmin peleihin liittyvät tutkimukset ovat painottaneet peleissä tapahtuvaa oppimista. Tämä tutkimus osoittaa, että tutkimuskenttää olisi aiheellista laajentaa yhä enemmän myös metapelaamisen osa-alueille.
– Lapset ja nuoret eivät välttämättä tunnista tai arvosta pelaamalla oppimiaan asioita. Olisi kuitenkin tärkeää saada heidät ymmärtämään pelien kontekstissa opitun laaja-alaisen osaamisen merkitys, jotta he oppisivat arvostamaan ja hyödyntämään osaamistaan ja asiantuntijuuttaan myös kouluympäristössä, Kahila kuvailee.
Tuloksista nousee siis esille, että metapelatessaan lapset ja nuoret toimivat tavoilla, jotka vaativat heiltä niin sanottuja 2000-luvun taitoja. Valtonen kertoo, että näihin taitoihin kuuluvat muun muassa yhteistyö-, kommunikointi-, johtamis-, ongelmanratkaisu- sekä tieto- ja viestintäteknologiset taidot.
– Modernit pelisysteemit asettavat pelaajat usein tilanteisiin, joissa näitä kaikkia tarvitaan. Tämä oppimisen maisema on rakentunut vuosien aikana lasten ja nuorten oman kiinnostuksen sekä uusien teknologioiden mahdollistamana.
Artikkelikokoelma oppimisen muuttuvista maisemista
Oppimisen maisemat muuntuvat, ja muun muassa metapelaaminen tarjoaa näihin maisemiin uusia ja vähemmän tutkittuja näkökulmia. Juuri ilmestyneessä kasvatusalan Oppimisen muuntuvat maisemat -kokoomateoksessa oppimista ja opettamista lähestytään hyvin moninäkökulmaisesti, monialaisesti ja monimenetelmällisesti. Oppiminen ja opettaminen kehittyvät ja niitä kehitetään, ja tätä muutosta myös tutkitaan tiiviissä yhteistyössä opetustyötä tekevien ja tutkijoiden kesken.
– Oleellisinta näissä artikkeleissa on juuri tutkimuksen ja konkreettisen kehittämisen läheinen suhde, sillä isossa osassa teoksen tutkimusartikkeleista on taustalla kehittämishanke tai -hankkeita, sanoo yliopistonlehtori Sini Kontkanen, yksi teoksen toimittajista.
Kokoelma koostuu 11 artikkelista, joiden aiheina ovat metapelaamisen lisäksi muun muassa arviointi, saamen kielet, varhaiskasvatus, oppimisympäristöt, vuorovaikutus, tunteet sekä koulun ja kodin välinen yhteistyö.
– Nämä kaikki ovat aiheita, jotka ovat puhututtaneet suomalaisia viimeisen vuoden aikana. Kokoelma kattaa kaikki koulutuksen tasot varhaiskasvatuksesta perusopetukseen, toiselle asteelle ja korkeakouluun. Huomio kiinnittyy myös formaalin järjestelmän ulkopuolella tapahtuvaan oppimiseen. Näkökulma on vuoroin opettajan, opiskelijan ja huoltajan, kertoo väitöskirjatutkija Satu Piispa-Hakala.
Professori Sari Havu-Nuutisen mukaan oppimisen maisema on valittu teoksen metaforaksi juuri tästä syystä.
– Oppimisen maisema on laaja ja siellä tapahtuu paljon yhtä aikaa.
Oppimisen muuntuvat maisemat (2023). Sini Kontkanen, Satu Piispa-Hakala & Sari Havu-Nuutinen (toim.) Suomen kasvatustieteellinen seura, Kasvatusalan tutkimuksia 84. Artikkeleiden kirjoittajat tulevat viidestä yliopistosta (UTU, UEF, HY, Lappi, JyU) sekä Jyväskylän kaupungilta.
