Käytösoireilu on yleinen lapsuudessa esiintyvä mielenterveysongelma, joka tuoreen tutkimuksen mukaan on yhteydessä yhteiskunnan resurssien korkeaan käyttöön ja kustannuksiin. Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Elisa Rissasen mukaan lapsuuden käytösoireilu on yhteydessä nelinkertaisiin pitkän aikavälin kustannuksiin verrattuna käytösoireilemattomiin lapsiin. Poikien kohdalla kustannusero käytösoireilevien ja -oireettomien välillä oli jopa kuusinkertainen. Tutkimus on ilmestynyt Journal of Child Psychology and Psychiatry -tiedejulkaisussa.
Tutkimus toteutettiin Lapset 1981 -kohorttitutkimuksen aineistolla, johon kuului 5011 kahdeksanvuotiaan lapsen käytösoireilutiedot sekä vanhemman että opettajan arvioimana kyselylomakkeella. Lapset jaettiin tutkimuksessa käytösoireilun perusteella kolmeen ryhmään: vähäisen käytösoireilun ryhmä sisälsi 52 prosenttia aineistosta, keskitason käytösoireilu sisälsi 37 prosenttia ja korkea käytösoireilu 11 prosenttia aineistosta. Lasten sairaalahoidon, rikostutkinnan ja hermostoon vaikuttavien lääkkeiden kustannuksia seurattiin 23 vuoden ajalla rekisterien välityksellä.
Tutkimuksen seurannan aikana korkean käytösoireilun ryhmään kuuluvan lapsen keskimääräiset kustannukset olivat 44300 euroa, keskitason käytösoireilun ryhmään kuuluvan lapsen kustannukset olivat keskimäärin 19400 euroa ja vähäisen käytösoireilun ryhmään kuuluvan lapsen kohdalla 10500 euroa. Suurin osa kustannuksista kertyi sairaalahoidosta ja rikostutkinnasta. Lääkekustannukset olivat hyvin pieni osa kokonaiskustannuksia.
– Tutkimuksessa arvioiduista kustannuksista puuttuu tietoja kuten rikosseuraamukset, avohoidon palvelut ja koulussa annettavat tukipalvelut. Esimerkiksi tutkimukseen sisällytetty rikostutkinta käsittää vain noin 45 prosenttia rikollisuuden kokonaiskustannuksista. Rikollisuuteen liittyvä kustannus voi olla todellisuudessa jopa kaksinkertainen, Rissanen toteaa.
Aikaisempien tutkimuksien mukaan lapsuuden käytöshäiriö on yhteydessä 5–10-kertaisiin kustannuksiin, uhmakkuushäiriö kaksinkertaisiin kustannuksiin ja käytösoireilu 2–3-kertaisiin kustannuksiin verrattuna lapsiin ilman kyseisiä oireita. Aikaisemmin tutkimukset kohdistuivat valikoituun ja pieneen ryhmään lapsia ja nuoria. Nyt julkaistu tutkimus on ensimmäinen, jossa tutkimusaineisto sisälsi kattavasti koko ikäluokan, ja joka hyödynsi rekisteriaineistoja palveluiden käyttömäärien selvittämiseen perheiden itseraportoimien palveluiden käyttömäärien sijasta.
– Käytösoireilun sairaustaakka ja yhteys korkeisiin yhteiskunnallisiin kustannuksiin nostaa esille tarpeen kustannusvaikuttaviin palveluihin, toteaa Rissanen.
Useat vanhemmuuden tuen interventiot on osoitettu vaikuttaviksi keinoiksi vähentää lasten käytösoireilua. Palveluiden kustannus-vaikuttavuutta eli kustannuksia suhteessa palvelulla saavutettavaan hyötyyn on tutkittu vähemmän.
Rissasen tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto ja Alli Paasikiven säätiö. Tutkimusartikkeli on luettavissa verkossa: Rissanen, Kuvaja-Köllner, Elonheimo, Sillanmäki, Sourander & Kankaanpää. (2021). The long-term cost of childhood conduct problems: Finnish Nationwide 1981 Birth Cohort Study. The Journal of Child Psychology and Psychiatry. https://acamh.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jcpp.13506
Lisätietoja
Elisa Rissanen, väitöskirjatutkija, sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Itä-Suomen yliopisto, elisa.rissanen@uef.fi