Lapsuudessa harrastettu reipas tai rasittava liikunta voi lykätä tupakoinnin aloittamista

Tupakointi voi jäädä todennäköisemmin aloittamatta teini-iässä, jos on harrastanut säännöllisesti reipasta tai rasittavaa liikuntaa lapsuudesta saakka, osoittaa Itä-Suomen yliopiston ja Bristolin ja Exeterin yliopistojen tutkimus. Tulokset julkaistiin  Journal of Behaviour Research and Therapy -lehdessä.

Lapsuuden ja teini-iän tupakointi lisää merkittävästi varhaisten rakenteellisten ja toiminnallisten sydänmuutosten riskiä jo parikymppisenä. Tämä riskitekijä olisi kuitenkin ehkäistävissä. Aikuisilla tehdyissä interventiotutkimuksissa tupakoinnin on havaittu vähentyneen liikunnan lisääntyessä. Lapsilla ja nuorilla liikunnan tehoa tupakoinnin ehkäisyssä ei ole aiemmin selvitetty laajoissa pitkäkestoisissa tutkimuksissa, joissa liikuntaa olisi tarkasti mitattu. 

Nyt julkaistu tutkimus on tähän asti laajin ja pitkäkestoisin kiihtyvyysmittarilla mitatun liikunnan ja tupakoinnin yhteyksiä tarkasteleva seurantatutkimus nuorilla. Tutkimus perustuu Bristolin yliopiston ALSPAC-syntymäkohorttitutkimukseen, jossa seurattiin 2 503 lasta 11-vuotiaasta 24-vuotiaaksi. Tupakoitsijoita oli 1,5 prosenttia 13-vuotiaista, 13,5 prosenttia 15-vuotiaista ja 26,6 prosenttia 24-vuotiaista. 

Tutkimuksen alussa lapset harrastivat kevyttä liikuntaa kuusi tuntia päivässä ja reipasta tai rasittavaa liikuntaa noin 55 minuuttia päivässä. Paikallaanoloa heille kertyi kuusi tuntia päivässä. Varhaisaikuisuudessa paikallaanoloa kertyi yhdeksän tuntia päivässä, kevyttä liikuntaa kolme tuntia päivässä ja reipasta tai rasittavaa liikuntaa noin 50 minuuttia päivässä. Lasten paastoverinäytteistä mitattiin toistuvasti LDL- ja HDL-kolesteroli, triglyseridit, verensokeri, insuliini ja CRP. Verenpaine, syke, sosioekonominen asema, sydän- ja verisuonitautien sukurasite sekä DEXA-laitteella mitattu rasva- ja lihasmassan määrä otettiin huomioon analyyseissä.

Tutkimuksen mukaan reipasta tai rasittavaa liikuntaa 11-vuotiaana harrastaneista  6 tuhannesta tupakoi 13-vuotiaana, kun taas koko ikäryhmästä 15 tuhannesta tupakoi. Tupakoinnin aloittamisen todennäköisyys oli siis 60 % pienempi reipasta tai rasittavaa liikuntaa harrastaneilla.

Myöhemmin seurannan aikana ehkäisevä vaikutus näytti vaatimattomammalta. Reippaan tai rasittavan liikunnan harrastaminen lapsuudesta asti saattoi varhaisaikuisuuteen mennessä ehkäistä tupakointia kahdeksalla tuhannesta, kun taas 266 tuhannesta ikäryhmässä tupakoi.

Lisäksi ne, jotka olivat 13- ja 15-vuotiaina tupakoimattomia, harrastivat 24-vuotiaina reipasta tai rasittavaa liikuntaa 15 minuuttia enemmän päivässä kuin ne, jotka olivat tupakoineet 13- ja 15-vuotiaina.

Paikallaanolon määrällä ei havaittu yhteyttä myöhempään tupakoinnin aloittamiseen tai jatkamiseen.

– Reippaalla tai rasittavalla liikunnalla havaittiin vahva kausaalinen johdonmukaisuus tupakointia ehkäisevänä tekijänä kaikissa testatuissa tilastollisissa malleissa, mutta sen vaikutus heikkeni varhaisaikuisuudessa. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että nuoria suojataan tupakan ja nikotiinin käytöltä myös lainsäädännöllä, sanoo lääkäri, kliinisen epidemiologian ja lasten terveyden dosentti Andrew Agbaje Itä-Suomen yliopistosta.

– Tupakoinnin lopettaminen aikuisenakin on hyvä asia, mutta tupakoinnista johtuva sydäntautien riski säilyy vielä 30 vuotta tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Lasten tupakoinnin ehkäiseminen on erittäin tärkeää koko elinkaaren läpi ulottuvan terveyden kannalta.  Tämä pätee myös sähkötupakoihin ja vapettamiseen, sillä myös niiden aktiivinen aine on nikotiini, Agbaje sanoo.

Agbajen tutkimusta ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Eino Räsäsen rahasto, Matti ja Vappi Maukosen rahasto, Lastentautien tutkimussäätiö, Alfred Kordelinin säätiö sekä Novo Nordisk -säätiö.