Lapset ovat usein hyvin tärkeä osa perheen liikkuvuutta – he joko muuttavat itse maasta toiseen, tai osa perheen jäsenistä liikkuu taatakseen lapsille paremman tulevaisuuden. Nuorempien sukupolvien hyvän elämän takaaminen onkin yksi tärkeimpiä muuttoa motivoivia tekijöitä, havaittiin Itä-Suomen yliopiston tutkimushankkeessa Families on the Move: Children’s Perspectives on Migration in Europe. Tutkimuksessa tarkasteltiin Virosta ja Venäjältä Suomeen sekä Latviasta Isoon-Britanniaan ja Suomeen muuttavia perheitä, sekä Suomen ja Romanian välillä liikkuvia Romanian romaneja.
Virolaisten ja venäläisten maahanmuuttajaperheiden haastattelut osoittivat, että lasten koulutuksesta voi tulla koko perheen yhteinen projekti ja väylä parempaan tulevaisuuteen, kun perhe asettautuu uuteen kotimaahan. Romanian romanien perheissä lapset puolestaan jätetään usein kotimaahan sukulaisten hoiviin, mutta vanhempien ulkomailla työskentely tähtää koko perheen toimeentulon ja hyvinvoinnin parantamiseen. Kaikissa hankkeen tapaustutkimuksissa havaittiin, että perheenjäsenten liikkuvuus vaikuttaa voimakkaasti myös lähtömaihin jääneiden sukulaisten arkeen.
Hankkeen keskeiset tulokset on julkaistu vasta ilmestyneessä Palgrave Macmillanin kustantamassa Translocal Childhoods and Family Mobility in East and North Europe -kirjassa. Kirjassa esitellään Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntapolitiikan professorin Laura Assmuthin johtaman Families on the Move: Children’s Perspectives on Migration in Europe -tutkimushankkeen tuloksia. Koneen säätiön vuosina 2012–2014 rahoittamassa kansainvälisessä hankkeessa tarkasteltiin liikkuvuutta lasten näkökulmasta pohjoismaisessa muuttoliikekontekstissa. Perhemuuton tutkimus jatkuu parhaillaan Laura Assmuthin johtamassa akatemiahankkeessa Inequalities of mobility: relatedness and belonging of transnational families in the Nordic migration space.
Ihmissuhteet ja oma toimijuus tärkeitä ylirajaisten lasten elämässä
Tutkimustuloksissa korostuvat ihmissuhteiden, erityisesti isovanhempien, tärkeys ylirajaisten lasten elämässä sekä ylirajaisuuden haasteellisuus. Yhteydenpito lähtömaahan ei aina ole helppoa, eikä avuksi tuleva virtuaalinen yhteydenpito korvaa fyysistä läheisyyttä. Tärkeä havainto on, että iällä, ajalla ja ajan kulumisella on lapsille aivan erilainen merkitys kuin aikuisille. Lasten kokemuksiin, näkemyksiin ja toimijuuteen tulisikin kiinnittää enemmän huomiota myös muuttoliikkeen ja ylirajaisen, liikkuvan elämäntavan konteksteissa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin ylirajaista lapsuutta kiinnittäen huomiota kahden kodin materiaaliseen puoleen, matkustamiseen ja uuteen paikkaan sopeutumiseen liittyviin ruumiillisiin kokemuksiin sekä toisaalta myös tutkijan paikantumiseen. Kirja esittelee erityyppiset metodiset ratkaisut, joiden avulla tutkijaryhmä on pyrkinyt katsomaan liikkuvuutta ja perheiden ylirajaista arkea lasten silmin. Tutkimuksessa käytettiin uudenlaisia osallistavia ja luovia menetelmiä, kuten sadutusta, piirrätystä ja varjoteatterin tekemistä ja esittämistä yhdessä lasten kanssa. Tutkijat myös matkustivat lasten ja heidän vanhempiensa kanssa ja osallistuivat lasten arkisiin askareisiin.
Kirjassa käsitellään muun muassa ylirajaisen elämän ja kansainvälistymisen merkitystä vanhempien valitessa lapselleen nimeä, sekä tapaa viettää pitkiä kesälomia lähtömaissa, erityisesti Baltian maissa. Huomion kohteena on myös eriarvoisuus ja sen ilmeneminen lasten arjessa, esimerkiksi lähtö- ja tulomaiden taskurahakäytännöissä sekä joulunviettotavoissa. Lisäksi tarkastellaan usean kielen samanaikaista läsnäoloa lasten elämässä ja lasten omaa toimijuutta eri elämänvaiheissa.
Laura Assmuth, Marina Hakkarainen, Aija Lulle & Pihla Maria Siim (toim.) Translocal Childhoods and Family Mobility in East and North Europe. Palgrave 2018. 271 sivua. www.palgrave.com/gp/book/9783319897332. Kuvitus: Riitta Hakkarainen
Lisätietoja: professori Laura Assmuth, puh. 050 442 1179, laura.assmuth(at)uef.fi