Lonkkamurtuman riski kohoaa lihavilla naisilla aikaisemmin kuin muilla, jo reilusti ennen 70 ikävuotta, osoitti Itä-Suomen yliopiston tutkimus, jossa seurattiin 12 715 naista 25 vuoden ajan. OSTPRE-hankkeesta saadut tulokset julkaistiin äskettäin Osteoporosis International -lehdessä.
Kuopion Osteoporoosin Vaaratekijät ja Ehkäisy -tutkimus (OSTPRE) on vuonna 1989 alkanut väestöpohjainen kohorttitutkimus, johon kutsuttiin kaikki silloisessa Kuopion läänissä asuneet, vuosina 1932–1941 syntyneet naiset. Tutkimuksen 25 vuoden seurannassa selvitettiin 58 vuoden iässä mitatun painoindeksin yhteyttä varhaiseen lonkkamurtumariskiin 70 ikävuoteen asti. Lisäksi selvitettiin 70 vuoden iässä mitatun painoindeksin yhteyttä myöhempään lonkkamurtumariskiin 83 ikävuoteen saakka. Riskiä tarkasteltiin normaalipainoisten, ylipainoisten ja lihavien ryhmissä. Tiedot lonkkamurtumista, vammamekanismeista ja kuolemista saatiin kansallisista terveysrekistereistä.
Normaalipainossa painoindeksi on alle 25 kg/m2, ylipainossa 25–29.9 kg/m2 ja lihavuudessa 30 kg/m2 tai enemmän. Tutkimuksen alkaessa naisista 39,6 prosenttia oli normaalipainoisia, 40 prosenttia ylipainoisia ja 19,9 prosenttia lihavia. Pienellä osalla naisia (n=59, 0,5 %) painoindeksi oli alle normaalipainon rajan eli alle 18,5 kg/m2. Ikääntymisen seurauksena nähtiin painoindeksissä jonkin verran nousua: 70-vuotiaista normaalipainoisia oli 33,4 prosenttia, ylipainoisia 40,9 prosenttia ja lihavia 25,7 prosenttia.
Lonkkamurtuman riski kasvoi iän myötä odotetusti kaikissa ryhmissä, mutta lihavilla naisilla varhaisen lonkkamurtuman riski kasvoi muita nopeammin ja ylipainoisilla hitaimmin. Lihavilla lonkkamurtuman todennäköisyys oli 1% jo 66,7-vuotiaana ja ylipainoisilla vasta 5,1 vuotta myöhemmin eli 71,8 vuoden iässä. 2% esiintyvyyden lihavat saavuttivat 2,1 vuotta aikaisemmin ja 4% esiintyvyyden 1,3 vuotta aikaisemmin kuin ylipainoiset. Ikääntymisen myötä erot kaventuivat.
Lihavilla myös lonkkamurtumiin liittyvä kuolleisuus viiden murtumaa seuranneen vuoden aikana oli noin 1,5 kertaa korkeampi kuin muilla.
Noin 75 ikävuoden jälkeen lonkkamurtuman riski kasvoi nopeimmin hoikilla naisilla, jotka sijoittuivat normaalin painoindeksin alarajalle. Normaalin painon ja ylipainon rajamaastoon sijoittuneilla naisilla riski oli pienin aina vanhuuteen saakka.
Tutkimukseen sisältyi lonkan DXA-luuntiheysmittaus ja seuranta 3163 naisen alaotokselle. Lihavien naisten luuntiheys oli tutkimuksen alussa keskimäärin korkein, mutta heidän luunmenetyksensä on merkittävästi muita nopeampaa. Erityisen suuri lonkkamurtumariski olikin niillä lihavilla naisilla, jotka sijoittuivat lähtötilanteessa myös luuntiheyden alimpaan kolmannekseen.
Lihavuutta on joidenkin löydösten perusteella aikaisemmin esitetty myös lonkkamurtumilta suojaavaksi tekijäksi. Painoindeksin ja lonkkamurtumien yhteydestä saadut ristiriitaiset tulokset näyttävät kuitenkin riippuvan paljolti siitä, mitä ikäryhmiä on kulloinkin tarkasteltu. Seuranta-ajat ovat yleensä olleet huomattavasti lyhyempiä kuin OSTPRE-tutkimuksessa.
– Tämän tutkimuksen perusteella alle 70 vuoden iässä tapahtuvan varhaisen lonkkamurtuman riski on selvästi suurin lihavilla naisilla – ja heistä erityisesti niillä, joilla myös luuntiheys on keskimääräistä matalampi. Myöhemmin, noin 75 ikävuoden jälkeen, riski kasvaa nopeimmin hoikilla naisilla. Ikääntyvillä naisilla normaalin ja ylipainon rajamaastoon sijoittuessa riski näyttäisi olevan alhaisimmillaan, dosentti Toni Rikkonen kertoo.
Lisätietoja:
Yliopistotutkija, dosentti Toni Rikkonen, toni.rikkonen (a) uef.fi, p. 050 475 2356, https://uefconnect.uef.fi/henkilo/toni.rikkonen/
Tutkimusartikkeli:
Rikkonen, T., Sund, R., Sirola, J. et al. Obesity is associated with early hip fracture risk in postmenopausal women: a 25-year follow-up. Osteoporos Int (2020). https://link.springer.com/article/10.1007/s00198-020-05665-w
