Julkisuudessa on puhuttu viime aikoina paljon lukioikäisten nuorten uupumuksesta. Uupumuksen syitä ja ratkaisuja lähdetään etsimään usein nuorista itsestään. Itä-Suomen yliopiston lukio-opiskelua tutkivan hankkeen toimijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että vastuu opiskelijasta ja hänen hyvinvoinnistaan on koko koululla.
- Teksti Nina Venhe | Kuvat Mostphotos
Pari vuotta sitten lukiokoulutukseen tehtiin lainsäädännöllisiä muutoksia, jotka edellyttävät opinto-ohjauksen ja erityispedagogisen tuen lisäämistä lukioissa. Niiden avulla halutaan tukea lukiolaisia yksilöllisemmin ja huolehtia heidän hyvinvoinnistaan paremmin.
– Lisäksi tausta-ajatuksena on ”koko lukio ohjaa ja tukee” -periaate, jonka mukaan opintojen ja hyvinvoinnin ohjaus ei kuulu pelkästään opinto-ohjaajille, erityisopettajille ja opiskeluhuollon toimijoille. Yhteiseen ohjaustyöhön halutaan yhä voimakkaammin mukaan myös aineenopettajat ja ryhmänohjaajat, kuvailee hankkeen vastuullinen johtaja, ohjauksen koulutuksen yliopistonlehtori Anne-Mari Souto.
Myös korkeakoulujen valintakoeuudistus on osaltaan lisännyt opiskelupaineita ja näyttääkin siltä, että yksilölliset valinnat ja aineyhdistelmät mietityttävät nuoria jo peruskoulun aikana.
– Lisäksi meillä Itä-Suomen alueella on kasvanut pelkän lukiokoulutuksen varaan jäänyt nuorten joukko, jonka kokoa halutaan pienentää.
Näiden muutosten ja toiveiden pohjalta syntyi kolme vuotta sitten Suuntaa LukiOpolulle -hanke, jossa on mukana ohjauksen koulutuksen ja erityispedagogiikan asiantuntijoita. Hankkeen tavoitteena on antaa tuki- ja ohjausmalleja ja lisätä opetushenkilöstön erityispedagogista sekä ohjauksellista osaamista. Lisäksi hankkeessa on tarkoitus kehittää ohjauksen ja erityispedagogiikan koulutusta niin, että opiskelijat saisivat jo opiskeluvaiheessa eväitä lukiokontekstissa työskentelyyn.
– Hankkeessa on myös seurattu vuonna 2018 lukionsa aloittaneita itäsuomalaisia nuoria heidän lukio-opintojensa ajan. Tämän seurantatutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millaisia merkityksiä ohjauksella ja tuella on opiskelijan hyvinvointiin, koulutukseen kiinnittymiseen ja tulevaisuuden suunnitelmiin.
Yhteiseen ohjaustyöhön halutaan yhä voimakkaammin mukaan myös aineenopettajat ja ryhmänohjaajat.
Anne-Mari Souto
Yliopistonlehtori
Enemmän aikaa aikuiseksi kasvamiseen
Edellä mainittujen muutosten lisäksi oppivelvollisuuden laajentaminen tuo tutkijoiden mukaan paineita nuorten hyvinvoinnin tutkimiseen.
– Aikuistuvien nuorten kohdalla pitäisi koulutuksen lisäksi kiinnittää huomiota myös kasvuympäristöön. Miksi meillä on toisella asteella paljon koulupudokkaita? Miksi nuoret uupuvat ja kokevat niin paljon riittämättömyyttä, kyselee ohjauksen koulutuksen yliopisto-opettaja Heli Pesonen.
Hän ihmetteleekin, mihin pohjaa se ajatus, että kaikilla pitäisi olla kova kiire tulla täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi ja veronmaksajaksi.
– Nuorilla pitäisi olla nykyistä enemmän aikaa kasvaa aikuisiksi ja olla nuoria ilman sen suurempia paineita tulevaisuudesta.
Uupumuksen merkit näkyvät myös seurantatutkimuksen aineistoissa. Kun tuloksia on käyty esittelemässä lukioiden opetushenkilökunnalle, ovat ne usein yllättäneet henkilöstön.
Hankkeessa väitöskirjaa tekevän Fiia Söderholmin mukaan ensimmäisen vuoden aikana lukiolaisten saama tuki vähensi koulu-uupumista ja opiskeluvaikeuksia, mutta toisena vuonna tämä sama tuki ei enää riittänyt vähentämään niitä.
– Paineet ylioppilaskirjoituksista ja jatko-opintoihin hakeutumisesta kasvavat ja opiskeltavat asiat vaikeutuvat. Siksi olisi tärkeää kohdistaa tukea entistä tehostetummin toisen vuoden opiskelijoille.
Vastauksissa näkyvät myös vanhempien ja yhteiskunnan asettamat tavoitteet. Nekin stressaavat osaltaan arjessa.
– Ja jos opettajalta tai omalta perheeltä ei uskalleta pyytää apua tai neuvoa stressaavassa tilanteessa, voi nuori jäädä kriittisessä kohtaa hyvin yksin, Pesonen harmittelee.
Yhä moninaisempi joukko
Yleinen käsitys on, että lukioon valikoituvat luokan priimukset ja yleensäkin tomerammat oppilaat. Ehkä siksi usein ajatellaan, ettei lukiolaisista ja heidän tuen tarpeestaan tarvitse huolehtia, koska he pärjäävät joka tapauksessa.
– Tämä käy hyvin ilmi esimerkiksi siinä, ettei lukiota tai lukiolaisia olla juurikaan tästä näkökulmasta koskaan tutkittu. Toiseen asteen koulutuksiin liittyvissä tutkimuksissa huomioidaan usein esimerkiksi ammattiin opiskelevat tai koulupudokkaat, mutta lukiolaisten ajatellaan olevan sitä ”itsestään pärjäävää massaa” taustoittaa ohjauksen koulutuksen yliopisto-opettaja Hanna Nuutinen.
Totuus on kuitenkin toinen. Lukiolaisetkin ovat yhä moninaisempi joukko, jotka tarvitsevat opiskelun aikana monenlaista tukea ja ohjausta. Peruskoulussa saatu tuki ei välttämättä riitä tai sen pitäisi olla lukiossa erilaista.
– Lisäksi lukio nähdään usein vain yleissivistävänä kouluna ja yliopistoon valmistavana paikkana, jossa ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota esimerkiksi koulun ilmapiiriin tai opiskelijoiden sosiaalisiin suhteisiin.
Nuutisen mukaan olisi tärkeää ymmärtää, että lukiolaiset ovat vasta kasvamassa aikuisiksi – ja kasvu vaatii oman aikansa sekä turvallisen ympäristön.
– Siksi yhteiskunnan asettamat vaatimukset tuntuvat lukioikäisiä kohtaan aivan kohtuuttomilta. Toivonkin, että lukiossa opettajat osaavat keskustella ja käydä läpi sitä, miten opiskelijat kokevat nämä paineet ja miten niihin pitäisi suhtautua.
Tutkimusaineiston perusteella noin kolmannes lukiolaisista ilmoitti haluavansa viettää välivuotta lukion jälkeen.
– Se on todella suuri määrä, ja juuri päinvastainen toive, mihin yhteiskunnassa tällä hetkellä pyritään. Olisikin hyvä miettiä, mistä tämä halu nousee. Voiko sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, että lukioaikana ei ole aikaa ja mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä ihmisenä, ja tarve purkautuu sitten välivuoden viettämisenä. Silloin saa olla vähän aikaa vapaasti nuori.
Laajennettu ohjausvastuu vähentää uupumusta
Tutkimustulosten pohjalta on laadittu nyt koulutuskokonaisuus, jota lukiot voivat käyttää vapaasti esimerkiksi opettajien täydennyskoulutuksen pohjana. Kaikille avoimet materiaalit löytyvät Digicampus-verkkoympäristöstä, ja opintojakso on mahdollista suorittaa osana yliopisto-opintoja tai Jatkuvan oppimisen keskuksen kautta.
– Lukioissa aineenopettajien ammatillinen identiteetti on hyvin vahva – matematiikan opettaja on ennen kaikkea matematiikan aineen ohjaaja, eikä hänelle tunnu kuuluvan opintojen ohjaus muuten. Lakimuutoksella pyritään nyt siis laventamaan näitä rooleja, mutta siihen näyttää olevan vielä matkaa, Nuutinen kertaa.
Koulutuskokonaisuus tulee tukemaan tätä muutosta. Hankkeessa on järjestetty kuluneena talvena muun muassa Tutkimuksellisia aamukahveja, joihin on kutsuttu lukion opetushenkilöstöä etäyhteyksin kuulemaan hankkeen tuloksista ja yhteisistä aiheista.
– Kahvit ovat olleet matalan kynnyksen tapaamispaikka, joissa on ollut aktiivinen osanotto sekä hyviä keskusteluita, Souto iloitsee.
Tutkijat kertovat, että hankkeen tutkimustuloksia puretaan parhaillaan graduihin, väitöskirjoihin sekä hankkeen toimijoiden tutkimuksiin.
– Uskomme vakaasti siihen, että kun ohjausvastuuta saadaan laajennettua opojen ja opiskelijahuollon lisäksi muillekin opettajille, tulee opiskelijoiden uupumus vähenemään ja hyvinvointi paranemaan. Toivomme, että tulevaisuudessa nämä tutkimukset ovat apuna esimerkiksi ilmapiirin ja ryhmädynamiikan parantamisessa.
Niitä ei kuitenkaan kukaan pysty parantamaan yksin, vaan siihen tarvitaan koko koulua.
