Lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimukseni käsittelee autologisen kantasolusiirteen solukoostumuksen merkitystä kantasolujensiirron jälkeiseen toipumiseen ja ennusteeseen. Korkea-annoksisen solusalpaajahoidon jälkeen potilaan omilla soluilla tehtävä kantasolujensiirto eli autologinen kantasolujensiirto on vakiintunut hoitomuoto multippelin myelooman (MM) ja tiettyjen non-Hodgkin lymfoomien (NHL) hoidossa. Ennen kantasolusiirteen keräystä solut mobilisoidaan vereen joko yksin valkosolukasvutekijällä tai yhdistettynä solunsalpaajahoitoon. Tarvittaessa mobilisaatiota voidaan tehostaa pleriksaforilla. Kantasolusiirteen laadun tärkeimpänä mittarina on pidetty CD34-positiivisten solujen määrää, mutta optimaalinen siirteen koostumus tunnetaan puutteellisesti. Etenevässä tutkimusasetelmassa hematologisen sairauden merkitystä siirteen solukoostumukseen ei ole tutkittu. Siirteen solukoostumuksen merkityksestä kokonaiselinaikaan sekä tautivapaaseen elinaikaan MM- ja NHL-potilailla on prospektiivisessa asetelmassa ainoastaan vähän tietoa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
MM-potilaat mobilisoivat CD34-positiivisia soluja NHL-potilaita paremmin, mikä tukee aiempia tutkimushavaintoja. MM-potilaiden palautetut kantasolusiirteet sisälsivät enemmän NK-soluja ja CD19+-lymfosyytteja. Autologisen kantasolujensiirron jälkeen NHL-potilaiden veren NK-solu- ja verihiutaletasot olivat matalampia kuin MM-potilailla. Siirteen suurempi CD34-positiivisten solujen määrä korreloi paremman ennusteen kanssa NHL-potilailla. MM-potilailla suuremman siirteen CD34-solumäärän vaikutus tautivapaaseen elinaikaan oli puolestaan negatiivinen. Siirteen korkeampi primitiivisten CD34+CD133+CD38- -solujen määrä liittyi parempaan ennusteeseen sekä MM- että NHL-potilailla. Suurempi siirteen NK-solujen määrä liittyi MM-potilailla pidempään ja NHL-potilailla puolestaan lyhyempään tautivapaaseen elinaikaan. Siirteen T-lymfosyyttien määrien ja siirron jälkeisen ennusteen välillä todettiin myös korrelaatioita.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
MM-potilaat eivät välttämättä hyödy korkeammasta palautettujen CD34-positiivisten solujen määrästä autologisessa kantasolusiirteessä. Lisätutkimuksia tarvitaan havainnon varmistamiseksi ja toisaalta myös havainnon taustalla olevien mekanismien valottamiseksi. Lisätutkimuksia sisältäen tarkempia lymfosyyttien ja muiden immunologisten solujen analyyseja tarvitaan, jotta voitaisiin erotella potilaita, jotka erityisesti hyötyvät autologisesta kantasolujensiirrosta MM- ja NHL-potilaiden hoitojen kehittyessä. Olemme käynnistämässä tutkimusta, jossa prospektiivisesti selvitetään myeloomapotilaiden immunologista tilaa kantasolujensiirron yhteydessä ja siirron jälkeen; tarkoituksena on löytää uusia ennusteellisia biomarkkereita tässä potilasryhmässä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tämä tutkimus perustuu prospektiivisen GOA-monikeskustutkimuksen (Graft and Outcome in Autologous stem cell transplantation) potilasaineistoon. Tutkimuksessa verrattiin MM- ja NHL-potilaiden CD34+-solujen mobilisaatiota, potilaalle palautetun siirteen solukoostumusta sekä hematologista ja immunologista toipumista kantasolujensiirron jälkeen. Lisäksi tutkittiin siirteen solukoostumuksen merkitystä hematologiseen toipumiseen, tautivapaaseen elinaikaan ja kokonaiselinaikaan MM ja NHL-potilailla.
Lääketieteen lisensiaatti Antti Turusen väitöskirja Autograft cellular composition and outcome in hematological patients (Autologisen kantasolusiirteen solukoostumuksen merkitys hematologisilla potilailla) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Maija Itälä-Remes Turun yliopistosta ja kustoksena professori Esa Jantunen Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen kuva
Lisätietoja: LL Antti Turunen antti.turunen (a) fimnet.fi, +358 400448137