Lastenkirurgian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Gastroskiisi eli vatsahalkio on vatsanpeitepuutos, jossa sikiön suolta ja usein myös muita sisäelimiä on työntyneenä lapsiveteen vatsaontelon ulkopuolelle. Yleensä siihen ei liity muita epämuodostumia tai kromosomipoikkeavuuksia. Gastroskiisi on jostakin syystä viime vuosikymmeninä yleistynyt maailmanlaajuisesti. Väitöstutkimuksessani selvitettiin gastroskiisin ilmaantuvuutta, ennustetta ja hoitotapoja sekä gastroskiisipotilaiden kasvua.
Suomessa gastroskiisipotilaiden hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin. Vatsanpeitteiden puutos vaatii kirurgista hoitoa heti syntymän jälkeen ja yleensä alkuvaiheen sairaalahoito kestää viikkoja tai kuukausia. Ennuste on nykyään hyvä; länsimaissa yli 90 prosenttia lapsista selviytyy. Tilaan liittyy kuitenkin merkittävää sairastavuutta, kuten uusintaleikkauksien ja pitkään jatkuvan suonensisäisen ravitsemuksen tarvetta. On tärkeää selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat potilaiden sairastavuuteen ja kuolleisuuteen sekä kuinka hoitoa voitaisiin parantaa. Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös gastroskiisilasten kasvua aikuisikään saakka, sillä aiemmat julkaisut ovat keskittyneet lähinnä varhaislapsuuteen.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Gastroskiisin ilmaantuvuus on lisääntynyt Suomessa: 10 000 elävänä syntynyttä kohden tapauksia oli 1,73 vuosina 1993–2014. Gastroskiisiraskauksista keskeytettiin 22 prosenttia.
Maksan työntyminen vatsaontelon ulkopuolelle, keuhkojen sikiöaikainen vajaakehitys, vatsaontelon aitiopaineoireyhtymä, uusintaleikkaus suoli-iskemian tai nekroosin vuoksi ja keskuslaskimokatetriin liittyvä verenmyrkytys olivat kuolleisuutta itsenäisesti ennustavia tekijöitä. Neljän tutkimuksessa mukana olevan yliopistosairaalan välillä oli joitakin eroja hoitokäytänteissä ja -tuloksissa, mutta hoitavalla yliopistosairaalalla ei ollut yhteyttä gastroskiisipotilaiden kuolleisuuteen. Gastroskiisipotilaiden hoito on Suomessa yhtä korkealla tasolla kuin kirjallisuudessa on aiemmin raportoitu. Vatsanpeitteiden suoran sulkumenetelmän ja siilohoidon välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa gastroskiisipotilaiden kuolleisuuden suhteen.
Gastroskiisilapset olivat syntymäpainoltaan keskimääräistä pienempiä, noin 21 prosenttia syntyi pienikokoisina raskausviikkoihin nähden. Ensimmäisinä elinkuukausina havaittiin selkeä kasvuhäiriö eli painon nousu ja pituuskasvu oli huonoa, mutta kasvu normaalistui kouluikään mennessä. Teini-iässä potilaiden paino oli ikävakioidun keskiarvon yläpuolella ja ylipainoisten osuus oli noin 30 prosenttia.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Suomessa on melko korkeat keskeytysluvut gastroskiisiraskauksissa, vaikka potilaiden ennuste on varsin hyvä. Vanhemmille tulisi tarjota riittävästi tietoa gastroskiisistä ja sen hoidosta jo raskausaikana.
Keskuslaskimokatetriin liittyvä verenmyrkytys ja vatsanontelon aitiopaineoireyhtymä lisäävät kuolleisuutta, joten niiden ehkäisyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota potilaiden hoidossa. Tutkimuksessa havaittiin eroja sairaaloiden hoitotavoissa, joten hoitokäytänteet olisi hyvä yhtenäistää.
Gastroskiisivauvoilla painon nousu oli usein hidasta ensimmäisien elinkuukausien aikana, mikä voi olla yhteydessä teini-iän ylipainoisuuteen. Sairaalahoidon aikana tulisi sen vuoksi tavoitella mahdollisimman hyvää ravitsemustilaa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Gastroskiisin ilmaantuvuus ja keskeytysluvut selvitettiin vuosilta 1993–2014 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) rekisteritietojen avulla eli tulokset ovat kansallisia. Kuolleisuutta ja huonoa ennustetta selvittävässä työssä, kuten myös neljän yliopistosairaalan hoitotuloksia vertailevassa työssä, olivat mukana Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistolliset sairaalat. Aineisto on kerätty retrospektiivisesti sairaaloiden potilaskertomuksista vuosilta 1993–2015. Pitkittäistä kasvua käsittelevässä työssä on käytetty retrospektiivistä aineistoa (1993–2017) yhdistettynä THL:n rekisteritietoihin ja Espoon kaupungin lasten terveystietoihin.
Lääketieteen lisensiaatti Asta Tauriaisen väitöskirja Surgical treatment, perinatal outcomes and longitudinal growth of children with gastroschisis in Finland (Gastroskiisilasten kirurginen- ja vastasyntyneisyyskauden hoito sekä pitkittäinen kasvu Suomessa) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Willy Serlo Oulun yliopistosta ja kustoksena dosentti Ulla Sankilampi Itä-Suomen yliopistosta. Tilaisuus on suomenkielinen.
