Neurologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimuksen aiheena on aivolymfooma. Kyseessä on erittäin harvinainen sairaus, jonka ilmaantuvuus vaikuttaa kasvavan länsimaissa epäselvästä syystä. Aivolymfooman ennuste on väestötason tutkimuksissa edelleen huono erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä. Taudin seurantaan ei ole ollut selkeää protokollaa. Tutkimuksen tavoitteina oli arvioida aivolymfooman ilmaantuvuutta ja ennustetta Suomessa väestötasolla, nopean hoidon aloituksen vaikutusta aivolymfooman ennusteeseen ja säännöllisten kuvantamiskontrollien hyötyä taudin uusimisen eli relapsin havaitsemisessa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Havaitsimme aivolymfooman ilmaantuvuuden olleen Suomessa 0,68/100 000 henkilövuotta vuosina 2007–2017. Ilmaantuvuus oli korkeampi kuin missään muussa Pohjoismaassa ja itse asiassa maailman korkein. Aivolymfooman ennuste oli edelleen huono etenkin vanhemmissa ikäryhmissä. Vuosina 2013–2017 potilaiden ennuste oli kuitenkin parempi verrattuna vuosiin 2007–2012. Suomen aivolymfoomailmaantuvuus raportoidaan nyt ensimmäistä kertaa.
Kiireellisen hoidon aloituksen vaikutusta aivolymfooman ennusteeseen ja säännöllisten kuvantamiskontrollien hyötyä seurannassa ja taudin uusimisten löytymisessä arvioitiin kahdeksasta Suomen sairaalasta retrospektiivisesti kerättyjen tietojen avulla. Aivolymfooman ennuste oli tilastollisesti merkittävästi parempi, jos hoito oli aloitettu kolmen viikon sisällä ensimmäisestä sairaalakäynnistä verrattuna myöhemmin aloitettuun hoitoon. Samasta aineistosta arvioitiin kuvantamiskontrollien hyötyä taudin seurannassa. Säännölliset kuvantamiskontrollit olivat hyödyllisiä taudin relapsien löytymisessä ensimmäisen vuoden aikana diagnoosin jälkeen. Myöhemmin niiden hyöty väheni. Niiden potilaiden ennuste vaikutti hieman paremmalta, joilla relapsi löytyi rutiininomaisella kontrollikuvantamisella verrattuna potilaisiin, joilla relapsi löytyi uusien oireiden vuoksi tehdyssä päivystyskuvantamisessa.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tämän väitöskirjan tulokset osoittavat aivolymfooman korkean ilmaantuvuuden ja edelleen huonon ennusteen Suomessa väestötasolla. Nopea diagnostiikka ja hoidon aloitus ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska niillä on vaikutusta potilaiden ennusteeseen. Aivolymfooman seurannassa säännöllisestä kuvantamisesta vaikuttaa olevan eniten hyötyä ensimmäisenä vuonna diagnoosin jälkeen. Kuitenkin ensimmäisen kahden vuoden aikana taudin relapsiriski on suurin, joten päädyimme suosittelemaan säännöllistä kuvantamisseurantaa kahden vuoden ajan diagnoosin jälkeen niille potilaille, joille on vielä taudinkulkuun vaikuttavaa hoitoa tarjolla.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Analysoimme Syöpärekisteriltä saadun aineiston, joka sisälsi tiedot Suomen aivolymfooman ilmaantuvuudesta ja kuolleisuudesta ajalla 2007–2017. Kyseinen aineisto ei sisällä mitään muita tarkempia tietoja potilaista esimerkiksi taustasairauksiin tai annettuihin hoitoihin liittyen.
Toisen aivolymfooma-aineiston keräsimme kahdeksasta Suomen sairaalasta retrospektiivisesti. Aineisto käsitti kaikki ajalla 2003–2020 diagnosoidut aivolymfoomapotilaat, joista löytyi seurantatietoa. Aineisto sisältää kaikki tarkemmat tiedot potilaista, mukaan lukien potilaille annetut hoidot ja taudin uusimisten määrät ja ajankohdat.
Lääketieteen lisensiaatti Inka Puhakan väitöskirja Trends in incidence and prognosis of primary central nervous system lymphoma (PCNSL) in Finland with special reference to MRI in follow-up (Aivolymfooman ilmaantuvuus ja ennuste Suomessa sekä magneettikuvantamisen hyöty taudin seurannassa) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Aki Hietaharju Tampereen yliopistollisesta sairaalasta ja kustoksena professori Outi Kuittinen Itä-Suomen yliopistosta.
