Kliinisen lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimuksen aihe on sydänpysähdyksestä elvytettyjen potilaiden neurologisen ennusteen arvioiminen verestä mitattavien aivovaurion merkkiaineiden avulla.
Menestyksekkään elvytyksen jälkeen suuri osa potilaista kuitenkin menehtyy hapenpuutteen aiheuttamaan aivovaurioon. Aivovaurion asteen arvioiminen hoidon alussa on haastavaa. Verestä mitattavat merkkiaineet ovat käyttökelpoinen ja kustannustehokas osa monitekijäistä ennustearviota. Käytössä olevalla merkkiaineella, neuronispesifisellä enolaasilla (NSE) on kuitenkin tunnettuja heikkouksia. Uusia, entistä paremmin ja nopeammin vakavan aivovamman vahvistavia tai poissulkevia merkkiaineita tarvitaan tarkentamaan ja nopeuttamaan ennustearviota. Tutkimuksessa verrattiin NSE:tä uusiin merkkiaineisiin, ubikitiinin hiilipään hydrolaasi L1:een (UCH-L1) ja neurofilamentin kevytketjuun (NfL).
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Uutena tutkimushavaintona totesimme NSE:llä uuden heikkouden. Sen kyky ennustaa aivovauriota oli heikko iäkkäillä ja lyhyesti elvytetyillä potilailla. UCH-L1:n ennustekyky ei ollut NSE:tä parempi. Sen sijaan NfL:n ennustekyky oli kahdessa eri potilasaineistossa erinomainen, ja merkittävästi parempi kuin NSE:n. NfL:n pitoisuudet nousivat merkittävästi jo 24 tuntia elottomuudesta aivovaurion saaneilla potilailla, kun taas NSE:n pitoisuudet nousivat selvästi vasta 48 tunnin kohdalla. NfL-pitoisuudet olivat huonosti toipuneilla potilailla jopa satakertaisia verrattuna hyvin toipuneisiin. Lisäksi matalan tai normaalin NfL-pitoisuuden perusteella pystyttiin tunnistamaan suuri osa potilaista, joilla ei todettu hapenpuutteesta aiheutunutta aivovauriota. Mielenkiintoisena lisähavaintona NfL-pitoisuudet olivat matalampia niillä potilailla, joita hoidettiin korkeammalla verenpainetavoitteella.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
NSE:n tulosten tulkinta iäkkäillä ja lyhyesti elvytetyillä tulee tehdä harkiten. NfL on toistaiseksi lupaavin aivovaurion merkkiaine. NfL-määritys voi auttaa toteamaan hapenpuutteesta johtuvan vakavan aivovaurion aiempaa nopeammin. Jos potilaalla ei ole mahdollisuutta toipumiseen, luovutaan raskaista elintoimintoja tukevista hoidoista. Jos vältytään jatkamasta hyödytöntä tehohoitoa päiväkausia, voidaan vähentää sekä inhimillistä kärsimystä että terveydenhuollon kustannuksia. Lisäksi matalien NfL-pitoisuuksien perusteella voitaneen poissulkea vakava aivovamma elvytetyillä. Verenpainetavoitteiden mahdollinen merkitys aivovaurion laajuuteen vaatii lisätutkimuksia.
NfL:n käyttö voi laajentua merkittäväksi osaksi elvytettyjen ennustearviota. NfL:n käyttöönotto potilastyössä on mahdollista jo lähitulevaisuudessa, mutta se vaatii kuitenkin vielä tulosten toistamista, raja-arvojen tarkkaa määrittämistä ja taloudellista panostusta laboratoriotekniikkaan.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimus koostui neljästä retrospektiivisesta laboratorioanalyysistä. Väitöstutkimuksen potilasaineisto kerättiin FINNRESUSCI- ja COMACARE-tutkimuksista, joissa tarkasteltiin elvytettyjä potilaita. Alkuperäisten tutkimusten aikana otettuja potilaiden verinäytteitä pakastettiin, ja myöhemmin niistä tehtiin laboratorioanalyysit. Alkuperäinen FINNRESUSCI-tutkimus kokosi kattavasti tietoa suomalaisilla teho-osastoilla hoidetuista elvytetyistä potilaista, ja COMACAREssa tutkittiin kahden eri hiilidioksidi-, happi- ja keskiverenpainetavoitteen vaikutusta päätemuuttujiin. Näistä tutkimuksista on tehty useita muitakin jälkianalyysejä.
Lääketieteen lisensiaatti Lauri Wihersaaren väitöskirja Neurobiomarkers for prognostication after out-of-hospital cardiac arrest (Aivovaurion merkkiaineet sairaalan ulkopuolella elvytettyjen ennustearviossa) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Susanna Melkas Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Matti Reinikainen Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
LL Lauri Wihersaari, lauri.wihersaari(a)pshyvinvointialue.fi, 0505713303
