Oikeuspsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimuksen aiheena on päihdeongelmaisten käyttämien lääkehoitojen tosielämän vaikuttavuus. Maailmanlaajuisesti yleistyvät päihdeongelmat aiheuttavat terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja ja lisäävät ennenaikaisen kuoleman riskiä. Vaikka päihdeongelmien lääkehoidolla hoitotuloksia voitaisiin merkittävästi parantaa, lääkehoito on alikäytettyä. Lääkkeiden määräämistä päihdeongelmaisille voi vähentää lääkkeiden vaikuttavuutta vertailevien tutkimusten puute. Alkoholiriippuvuuteen ja opioidiriippuvuuteen on olemassa viranomaisten hyväksymiä lääkkeitä, kun taas amfetamiiniriippuvuuden hoitoon ei virallisesti hyväksyttyä lääkehoitoa ole. Päihderiippuvuuksien lääkehoitojen tehokkuutta koskevat tutkimukset ovat usein pieniä, koskevat valikoitunutta joukkoa ja keskeytyvät usein. Tosielämän vaikuttavuutta ei ole juurikaan selvitetty laajoilla joukoilla ja pitkällä seuranta-ajalla toteutetuilla tutkimuksilla.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tässä väitöskirjassa selvitettiin alkoholi-, opioidi- ja amfetamiiniongelmaisilla käytössä olevien lääkehoitojen tosielämän vaikuttavuutta pitkän ajan päätetapahtumiin, kuten sairaalaan joutumiseen tai kuolemaan. Vastaavanlaisella tutkimusasetelmalla, pitkällä seuranta-ajalla ja kattavalla, kansallisella tutkimusjoukolla toteutettuja aiempia tutkimuksia ei juurikaan ole.
Alkoholiongelmaisista vain noin 25 prosenttia käytti jotain alkoholiongelmaan tarkoitettua lääkehoitoa. Naltreksonin käyttö yksin ja yhdistelmähoitona disulfiraamin tai akamprosaatin kanssa oli yhteydessä vähäisempään riskiin joutua sairaalaan alkoholiongelman tai muun syyn vuoksi. Disulfiraamin käytöllä ja alkoholiriippuvuuteen tarkoitettujen lääkkeiden yhdistelmähoidoilla todettiin yhteys vähäisempään riskiin joutua sairaalaan alkoholin käyttöön liittyvän somaattisen sairauden vuoksi. Vertailukohteena oli lääkkeettömyys.
Opioidiriippuvuuden hoitoon käytettyjen buprenorfiinin ja metadonin käyttö oli yhteydessä pienentyneeseen riskiin joutua sairaalaan opioidiriippuvuuden vuoksi tai kuolla ulkoisesta tai mistä tahansa syystä verrattuna siihen, ettei henkilö käyttänyt kumpaakaan lääkettä. Lääkehoidon pidempi kesto näytti parantavan ennustetta.
Amfetamiiniongelmaisten käyttämiä lääkehoitoja analysoinut tutkimus osoitti, että ADHD-lääke lisdexamfetamiinin käyttö liittyi merkittävästi pienempään kuolemanriskiin tai riskiin joutua sairaalaan päihdeongelman tai muun syyn vuoksi. ADHD-lääke metyylifenidaatin käytöllä oli yhteys matalampaan kuolleisuuteen. Vertailukohteena oli lääkkeettömyys kyseisen lääkeryhmän osalta.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimustulokset antavat tärkeää lisätietoa päihdehoidon kehittämistä varten etenkin lääkehoidon näkökulmasta. Nykyisin päihdeongelmien lääkehoito on vähäistä, minkä arvellaan johtuvan siitä, että vertailevaa tutkimustietoa lääkkeiden vaikuttavuudesta on vähän. Tehokkaammalla hoidolla päihdeongelmiin liittyviä haittoja voitaisiin ennaltaehkäistä ja vähentää päihdeongelmaisen ja hänen läheistensä kärsimystä ja myös yhteiskunnalle koituvia kustannuksia. Tämän laajoihin, tuhansia henkilöitä käsittäviin tutkimusaineistoihin perustuvan väitöskirjatyön tulokset voivat rohkaista lääkkeiden määräämiseen entistä useammin osana päihdeongelmaisen hoitoprotokollaa. Amfetamiiniongelmaisten lääkehoitoja koskeva julkaisu on uutuusarvoltaan suurin, sillä stimulanttiriippuvuuden lääkehoitoa on tutkittu varsin vähän kohdennetun lääkehoidon puuttuessa. Lisäksi aiheesta aiemmin tehdyt tutkimukset ovat kooltaan pieniä ja siten hankalasti yleistettävissä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimusaineisto kerättiin 1.7.2006–31.12.2016 väliseltä ajalta ruotsalaisiin kansallisiin rekistereihin, joista saatuja tietoja voitiin yksilöidyn tunnistusnumeron avulla yhdistää. Kolmanteen osajulkaisuun mennessä seuranta-aika pidentyi 31.12.2018 asti. Tutkimusaineisto koostui työikäisistä ruotsalaisista, joilla oli diagnosoitu alkoholi- tai amfetamiiniongelma (tutkimukset I ja III) tai jotka olivat ostaneet apteekista opioidiriippuvuuteen käytettyjä lääkkeitä (tutkimus II). Kaikissa väitöstutkimukseen liittyvissä kolmessa osajulkaisuissa pääasiallisena analyysimenetelmänä käytettiin niin sanottua within-individual-analyysiä eli tutkimusasetelmaa, jossa jokainen tutkittava henkilö toimii omana verrokkinaan, jolloin vain ajasta riippuvaiset muuttujat, kuten hoitojen ajallinen järjestys, muiden lääkkeiden samanaikainen käyttö ja sairauden kesto, tarvitsee vakioida. Pääasiallisia päätetapahtumia vertailtiin lisäksi myös henkilöiden välillä, jotta tulokset edustaisivat koko tutkimuskohorttia. Näin analysoitiin myös päätetapahtumat, jotka voivat tapahtua vain kerran, kuten kuolema.
Lääketieteen lisensiaatti Milja Hartikaisen väitöskirja Real-world effectiveness of pharmacological treatments of alcohol, opioid and amphetamine use disorders – Findings from Swedish national register-based studies (Alkoholi-, opioidi- ja amfetamiiniongelmaisten käyttämien lääkehoitojen tosielämän vaikuttavuus – Löydöksiä kansallisista ruotsalaisista rekisteritutkimuksista) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii emeritusprofessori Esa Leinonen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Jari Tiihonen Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
LL Milja Hartikainen, milja.hartikainen@niuva.fi
