Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Mies potee päänsärkyä sohvalla

LL Sari Räisänen, väitös 14.6.2024: Nuorena aivovaltimoaneurysmaan sairastuneilla taudinkuva poikkeaa tavallisesta

Neurokirurgian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.

Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia? 

Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin poikkeuksellisen nuorena aivovaltimoaneurysmatautiin sairastuneiden potilaiden aneurysmataudin ilmiasua sekä uusien, niin sanottujen de novo -aneruysmien muodostumiseen liittyviä riskitekijöitä ja sitä, voidaanko de novo -aneurysmien muodostumiseen vaikuttaa lääkkeellisesti.

Aivovaltimoaneurysma on useimmiten sakkulaarinen (sIA) eli säkkimäinen pullistuma, joka muodostuu yleensä aivovaltimoiden haaraumakohtiin. Aneurysman seinämän puhkeaminen aiheuttaa tappavan lukinkalvonalaisen verenvuodon (aSAV). Se on erityisesti työikäiseen väestöön kohdistuva sairaus, johon sairastuneiden potilaiden keski-ikä on noin 54 vuotta. 

Aivovaltimoaneurysmista vain 1–7 prosenttia esiintyy alle 18-vuotiailla, ja aneurysmat ovat harvinaisia myös nuorilla aikuisilla. Nuorella iällä ilmenevän aneurysmataudin ilmiasu tunnetaan vielä huonosti, mutta todennäköisesti sen taustalla vaikuttaa erilainen patobiologia kuin keski-iässä. Nuorilla potilailla tulisikin luultavasti olla toisenlaiset seuranta- ja hoitokriteerit kuin keski-ikäisillä. 

Sitä, miten sIA muodostuu, ei vielä täysin tiedetä. Hemodynaamisen stressin laukaiseman, itseään vahvistavan tulehdusreaktion ajatellaan olevan merkittävässä roolissa aneurysmien muodostumisprosessin taustalla. De novo -aneurysmat mahdollistavat uniikilla tavalla aneurysman muodostumiseen vaikuttavien tekijöiden tutkimisen potilaan seuranta-aikana.

Suurin osa muodostuvista aneurysmista ei koskaan vuoda. Toisaalta käytössä olevat hoitomenetelmät ovat invasiivisiä ja niihin liittyy komplikaatioiden ja kuoleman riski. Nämä riskit yhdessä taudin aiheuttaman psyykkisen kuorman kanssa tekevät haastavaksi valita potilaat, joille invasiivisesta hoidosta olisi hyötyä. Tehokkain keino ehkäistä aneurysmiin liittyvää sairastuvuutta olisi estää niiden muodostuminen. 

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot? 

Väitöskirjani koostuu neljästä osajulkaisusta. Ensimmäisessä arvioitiin aneurysmataudin ilmiasua eri ikäisillä potilailla. Tutkimuksessa havaittiin, että poikkeavan nuorella iällä aneurysmatautiin sairastuneilla potilailla taudin ilmiasu eroaa tyypillisistä aneurysmapotilaista. Riskitekijälaskurit, joilla voidaan arvioida aneurysman puhkeamisen todennäköisyyttä, eivät olisi heidän kohdallaan toimineet yhtä hyvin kuin aneurysmapotilailla yleensä. Lisäksi de novo -aneurysmien muodostumisen havaittiin olevan yleisempää nuorilla aneurysmapotilailla. De novo -aneurysmia myös muodostui nuorille aneurysmapotilaille jopa 20 vuoden kuluttua ensimmäisen aneurysman toteamisen jälkeen, joten nämä potilaat tarvitsevat todennäköisesti seurantaa niin kauan kuin heidän aneurysmiensa katsotaan olevan aktiivisen hoidon piirissä, ehkä jopa koko heidän elinikänsä ajan. 

Toinen osajulkaisu vahvisti ensimmäisen osajulkaisun havaintoa, että nuori ikä aneurysmataudin toteamishetkellä on riskitekijä de novo -aneurysmien muodostumiselle. Toinen erittäin merkittävä riskitekijä on tupakointi. 

Tämänhetkisen tiedon valossa aneurysmien muodostumisen merkittävänä taustatekijänä pidetään hemodynaamista stressiä, johon kohonneen verenpaineen ajatellaan vaikuttavan. Kolmannessa osajulkaisussa tutkimme, voidaanko de novo -aneurysmien muodostumiseen vaikuttaa verenpainelääkityksin. Riski de novo -aneurysmien muodostumiselle ei osoittautunut pienemmäksi verenpainelääkkeen käyttäjillä, mutta yllättäen epäsäännöllinen verenpainelääkkeen käyttö yhdistyi kuitenkin kohonneeseen de novo -aneurysmien muodostumisriskiin.

Neljännessä osatyössä selvitimme, voidaanko anti-inflammatorisilla lääkityksillä vaikuttaa de novo -aneurysmien muodostumiseen, sillä tulehdusreaktion ajatellaan olevan merkittävässä roolissa aneurysmien muodostumisessa. Tutkimuksemme ei osoittanut, että tavallisilla tulehduskipulääkkeillä voitaisiin vähentää de novo -aneurysmien muodostumista. Säännöllisellä aspiriinin käytöllä sen sijaan saattaa olla tällaisia vaikutuksia.

Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä? 

Väitöstutkimukseni tulokset toivottavasti auttavat kliinikkoja heidän miettiessään nuorten aneurysmapotilaiden seurantaa. Lisäksi löydökset syventävät ymmärrystä riskitekijöistä aneurysmien muodostumisen taustalla ja luovat pohjaa tulevaisuuden tutkimuksille aneurysmien lääkkeellisistä, kajoamattomista hoitomenetelmistä.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?

Tutkimus oli rekisteritutkimus. Aineistona käytettiin aivovaltimoaneurysmarekisteriä, joka sisältää yli 4000 Kuopion yliopistollisessa sairaalassa diagnosoitua aivovaltimoaneurysmapotilasta (www.kuopioneurosurgery.fi). Rekisteriin on yhdistetty tietoja useammasta kansallisesta rekisteristä, muun muassa Kelan lääkekäyttörekisteristä.

Lääketieteen lisensiaatti Sari Räisäsen väitöskirja Young saccular intracranial aneurysm patients and de novo aneurysm formation: risk factors and pharmaceutical treatment strategies (Nuoret aivovaltimoaneurysmapotilaat ja de novo aneurysmien muodostuminen. Riskitekijät ja lääkkeelliset hoitokeinot) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Angelika Sorteberg Oslon yliopistosta ja kustoksena professori Juhana Frösén Tampereen yliopistosta. Tilaisuus on englanninkielinen.

Väitöstilaisuus

Väitöskirja

Lisätietoja:

LL Sari Räisänen, smraisan@student.uef.fi

Avainsanat