Marja Sorvari venäjänkielisen kirjallisuuden ja kulttuurin professoriksi

Sota muutti tutkimuksen suunnan 

– Olemme tällä hetkellä vedenjakajalla. Tämä aika vaikuttaa ja tulee vielä pitkään vaikuttamaan kaikkeen, mitä omalla alallani tapahtuu. Näkökulman muutos on väistämätöntä, kuvailee venäjänkielisen kirjallisuuden ja kulttuurin uusi professori Marja Sorvari.

Hänen professuurinsa aloitus ei olisi voinut sattua ajankohtaisempaan aikaan. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan heijastelee jo nyt sitä, mitä Sorvarin omalla tieteen alalla tullaan tulevaisuudessa tutkimaan, mihin siinä keskitytään ja miten venäläiseen kulttuuriin ja kirjallisuuteen ylipäätään suhtaudutaan. 

– Vaikka muutos sinällään ei olekaan oman tutkimukseni fokus, tulee tämä aika vaikuttamaan koko tutkimusalan kehittymiseen ja suuntaan eli siihen, miten venäläistä kirjallisuutta tullaan tästä lähtien tutkimaan.

Kun itärajamme sulkeutui, ja rautaesirippu näyttää taas laskeutuvan Venäjän ja lännen välille, täytyy myös miettiä, millä termeillä asioista tästä lähtien puhutaan.

– On muun muassa pohdittava, puhutaanko nyt venäläisestä kirjallisuudesta vai venäjänkielisestä kirjallisuudesta. Kun kaikki muuttuu nopeasti ympärillämme, on asioita aluksi hankala sanallistaa. Etenkin kun ne harvoin ovat yksiselitteisiä. 

Ristiriitaisin tuntein

Venäjänkieliseen kulttuuriin suhtautuminen on ollut Suomessa oikeastaan aina, mutta etenkin viime aikoina, melko ristiriitaista. 

– Ja tämä vuosi on kärjistänyt asenteita entisestään. Se näkyy myös tieteen maailmassa. Tutkijat pohtivat nyt kuumeisesti, miten Venäjään liittyvä tutkimus oikein etenee, kun virallinen yhteistyö on täysin katkaistu. 

Myös opetuksen suhteen ollaan uuden edessä. Tämänhetkiset opiskelijat ovat Sorvarin mukaan ottaneet tilanteen ihmeen rauhallisesti vastaan, eikä kursseilla olla nähty minkäänlaista dramatiikkaa. 

– Odottelemme nyt myös, miten tilanne tulee mahdollisesti näkymään seuraavassa yhteishaussa. Toisaalta yhteiskunnassa selvästi tiedostetaan Venäjään ja venäjän kieleen liittyvän asiantuntijuuden arvo, mutta toisaalta taas Venäjän julma julkisuuskuva vaikuttaa tällä hetkellä myös intoon opiskella kyseisen maan asioita. Lisäksi meillä suomalaisilla on Venäjän suhteen historiallista taakkaa lähimenneisyydessä, ja se vaikuttaa myös uusiin sukupolviin. 

Yliopistossa on silti vahva luotto siihen, että aina löytyy niitä, jotka ovat kiinnostuneita perehtymään naapurimaan kulttuuriin ja kieleen ja kehittymään niissä asiantuntijoiksi.

Myös kirjallisuus murroskohdassa

Sorvarin omat viimeaikaiset tutkimukset ovat käsitelleet venäjänkielistä naisten kirjoittamaa kirjallisuutta, venäläistä monikielistä ja monikulttuurista kirjallisuutta sekä venäjänkielisen kirjallisuuden kääntämistä ja vastaanottoa Suomessa. 

– Monikielistä kirjallisuutta käsittelevä tutkimukseni keskittyy erityisesti Venäjältä tai entisestä Neuvostoliitosta Suomeen muuttaneiden kirjailijoiden tuotantoon sekä siinä kuvattuihin liikkuvuuden ja kulttuuristen kohtaamisten kokemuksiin.

Käännöskirjallisuudessa Sorvarin kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti olleet kääntämiseen liittyvät poliittiset, kulttuuriset ja ideologiset seikat, jotka muokkaavat käännöskirjallisuutta ja sitä kautta välittyvää kuvaa lähtökulttuurista.

– Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, millaista kirjallisuutta lähitulevaisuudessa lähdetään kääntämään ja mikä on sen aihepiiri. Tämä aika tulee varmasti olemaan omanlaisensa vedenjakaja myös kirjallisuudessa. Käännöskirjallisuuteen ovat aiemminkin vaikuttaneet poliittiset tilanteet. 

Esimerkiksi heti vuoden 1944 jälkeen venäläistä kirjallisuutta käännettiin suomeksi harvinaisen paljon. Vaikka sotien takia venäjänkieliselle kirjallisuudelle ei ollut juurikaan kysyntää, vaikuttivat diplomaattisuhteet asiaan.

– Neuvostoliitto vaikutti meihin yhä niin, että kulttuuristen suhteiden vaalimisen takia kirjallisuutta käännettiin suomeksi paljon. 

Kaunokirjallisuus heijastelee yhteiskunnallisia ilmiöitä

Vaikka venäläisellä nykykirjallisuudella on Suomessa melko pienet markkinat, pysyy taas venäläisklassikoiden kääntäminen vuodesta toiseen samalla tasolla poliittisista käänteistä huolimatta. Uusia käännöksiä tehdään ja painoksia otetaan lisää.

– Ja kyllä meillä näyttää olevan jonkinlainen tarve ymmärtää naapureitamme myös kirjallisuuden kautta. Venäläisessä kirjallisuudessa on kuitenkin viime aikoina ollut samanlainen suuntaus kuin suomalaisessakin eli että historiaa kirjoitetaan auki henkilötarinoiden kautta, ja sotakertomuksissa pääsevät nyt ääneen esimerkiksi naiset ja lapset. 

Tästä hyvä esimerkki on kirjallisuuden Nobelilla palkitun Svetlana Aleksijevitshin teos Sodalla ei ole naisen kasvoja, joka käsittelee toiseen maailmansotaan osallistuneiden naisten ja tyttöjen kohtaloita.

– Nyt kiinnostus kirjaa kohtaan on herännyt aivan uudella tavalla, koska se tuo esiin kuuluviin yksittäisten henkilöiden äänet sodan keskeltä. 

Pari viikkoa sitten Itä-Suomen yliopisto järjesti yhdessä kirjallisuuteen ja kieleen liittyvän tapahtuman yhdessä Suomi–Venäjä-seuran kanssa. Seminaari kokosi yhteen Venäjän kielestä, kirjallisuudesta ja nykyhetken tilanteesta kiinnostuneita henkilöitä. Sorvarin mukaan tapahtuman taustalla oli myös vahva sanoma ja viesti:

– Venäjä ja sen kieli eivät kuulu yksinään Putinille.
 

MARJA SORVARI

• Venäjänkielisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori 1.11.2022–
• Venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin dosentti, Tampereen yliopisto, 2010.
• Filosofian tohtori, Tampereen yliopisto, 2004.
• Filosofian lisensiaatti, Tampereen yliopisto, 2000.
• Filosofian maisteri, Tampereen yliopisto 1997.

Tärkeimmät tehtävät

• Venäjän kielen ja kulttuurin apulaisprofessori, Itä-Suomen yliopisto, 2018–2022.
• Venäjän kielen yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, 2010–2018.
• Venäjän kielen ja kulttuurin ma. professori, Tampereen yliopisto, 2012–2013.
• Post-doc -tutkija, Tampereen yliopisto, 2005–2010.

Marja Sorvarin kuvat:
https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/49669?encoding=UTF-8
https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/49670?encoding=UTF-8