”Menestyvässä organisaatiossa kyetään käsittelemään myös tunteita” – kampuspappi Tiina Belov eläkkeelle

– Kampuspapin tärkein tehtävä on olla. Ei suorittaa tai tuottaa, vaan vain olla paikalla. Se on nykypäivänä monelle vaikeaa ymmärtää, kun työn tuottavuus pitäisi pystyä laskemaan jollain tapaa. Papit tekevät paljon niin sanottua näkymätöntä työtä, jota on hankala mitata numeroissa, muotoilee kampuspappi Tiina Belov.

– Mutta voisiko olla tärkeämpää tehtävää, kuin tukea ihmisiä hyvään ja ihmisarvoiseen elämään?

Belov on jäämässä noin 40 työvuoden ja niistä 25 yliopistovuoden jälkeen eläkkeelle, minkä hän tekee rauhallisin ja iloisin mielin. 

– Olen erittäin valmis aloittamaan kolmannen elämänvaiheeni. Mikään ei jää kesken tai harmittamaan. Toivon vain, että seuraajani tulee olemaan hyvä tälle yhteisölle. 

Sillä yhteisöstä Belov on pitänyt. Itä-Suomen yliopisto tekee hänen mukaansa henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen erittäin hyvää työtä koko Suomen mittakaavassa. 

– Meillä on toiminut yhteistyö täällä todella hyvin, ja hyvinvointia varten muodostetut moniammatilliset yhteistyöryhmät ovat edistäneet asioita nopeammin ja paremmin kuin kukaan yksin pystyisi. Yhdessä on myös löydetty tapoja tukea opiskelijoita ja henkilöstöä niissäkin paineissa, jotka johtuvat ympäröivästä yhteiskunnasta ja maailman tilanteesta.

Työnjakona on ollut, että opiskeluihin liittyvissä asioissa opiskelijoiden apuna ovat olleet opintopsykologit, ja mielenterveyteen liittyvät haasteet hoidetaan YTHS:llä ja työterveyshuollossa. Kampuspapit taas ovat tukena elämänkulkuun ja elämänfilosofiaan kuuluvissa kysymyksissä. 

– Minun työni etujahan on se, että minun ei tarvitse noudattaa terapeuttista pidättyvyyttä eli voin kysyä keskustelukumppaniltani mitä vaan, Belov sanoo hieman virnistäen.

Mutta pakko ei tietenkään ole mihinkään vastata. Usein vain erilaiset ja yllättävätkin kysymykset saattavat saada solmut nopeammin aukeamaan. 

Yliopiston muutokset heijastuvat hyvinvointiin

Kampuspapin työhön kuuluu paljon henkilökohtaisia yksilötapaamisia. Lisäksi Belov tapaa yhteisöjä tai yksiköitä ja päivystää eri paikoissa. Henkilöstön kanssa hän tekee myös työnohjausta.

– Opiskelijoiden kanssa keskustelen esimerkiksi itsenäistymisestä ja elämän tarkoituksesta. Yhä enenevässä määrin opiskelijoita tuntuu ahdistavan se, etteivät he vielä vähän yli 20-vuotiaina tiedä, mitä tehdä elämällään ja mihin suuntautua. Paineet selkeisiin urasuunnitelmiin ovat nykypäivänä niin kovat. 

Osa opiskelijoiden paineista johtuu Belovin mukaan myös siitä, että sivistysyliopisto on muuttunut hänen uransa aikana ”yritysyliopistoksi”. 

– Ymmärrän toki, että tiettyjä asioita on tehtävä ja kilpailtava, jotta meillä ylipäätään olisi yliopisto Itä-Suomessakin. Mutta murheellisena katson esimerkiksi opiskelijoille asetettua kiirettä valmistumisen suhteen. Mielestäni myös tutkimuksen tekemistä määrittävät nykyisin liikaa tehokkuuden vaatimukset. Jatkuva kasvun ideologia ei tee hyvää opiskelijalle, henkilöstölle eikä myöskään yliopistolle instituutiona. 

Usein papin luokse siis tullaan kun opiskelut takkuavat tai elämässä on muuten kohdattu pettymyksiä tai eroja tai vaikeuksia ihmissuhteissa. Myös levoton tilanne maailmalla huolestuttaa. 

– Meille papeille voi puhua mistä vaan. Olemme kuuntelijoita, mutta myös kriisien kohtaamisten asiantuntijoita. Olen tänä syksynä esimerkiksi vienyt kuolinviestin kolme kertaa. Se on osa tätä työtä.

Miten Belov sitten itse jaksaa jatkuvasti käsitellä ahdistaviakin aiheita?

– Tässä vaiheessa työuraa ammattitaitoa on kertynyt jo sen verran, että minulla on tätä varten hyvät ja toimivat työkalut käytössäni. Osaan jättää työt työpaikalle, enkä murehdi niitä vapaa-aikanani.

Hiljentymisen tarve uskonnosta riippumatta

Vaikka kampuspappi on olemassa koko yliopistoa varten uskontokunnasta riippumatta, tietää Belov joidenkin jännittävän hänen pappeuttaan. 

– Joillakin saattaa esimerkiksi olla huonoja kokemuksia papeista, sillä meitäkin on moneen lähtöön. Lisäksi osa arvostelee sitä, että yliopistolla ylipäätään on mukana kirkon edustaja. 

Belov tunnistaa kuitenkin hiljentymisen ja keskustelun tarpeen yliopistonkin sisällä. 

– Tapasin alkusyksystä taas uudet tutorit. Heille tuntui olevan tärkeää, että kampukselta löytyy hiljentymisen tila, jonne voi kuka tahansa mennä rauhoittumaan. Tätä viestiä he vievät toivottavasti voimallisemmin muidenkin opiskelijoiden tietoisuuteen.

Tilalla Belov viittaa Joensuun kampuksella olevaan Genesis-kappeliin, joka sijaitsee Agora-rakennuksessa. Siellä moni käy päivän aikana istuskelemassa tai lukemassa rauhassa – ja otetaanpa siellä joskus päiväunetkin. 

Jokaiselle oma henkinen koti

Yksi kampuspapin tärkeistä tehtävistä on Belovin mukaan etsiä jokaiselle halukkaalle henkinen koti. Tämän hän myös tuo esiin joka syksy puhuessaan uusille opiskelijoille. 

– Yliopistolla on hyvät suhteet kaikkiin uskontokuntiin ja osaamme ohjata opiskelijat sinne, mihin he tuntevat vetoa ja kiinnostusta. 

Eräänä syksynä Belovia esimerkiksi lähestyi opiskelija, joka kertoi tuntevansa henkistä yhteyttä Wicca-uskontoon.

– Niinpä lähdimme etsimään siitä lisätietoa ja selvitin, että Joensuussakin oli ainakin silloin Wicca-yhteisö. Minulle pääasia on, että jokainen löytää itselleen henkisen ja turvallisen kotipaikan.

Tosin vahingollisiin uskonnollisiin yhteisöihin Belov vetää ehdottoman rajan. Ihmisarvoa loukkaaville tai syrjintää harrastaville yhteisöille ei anneta yliopistossa tilaa. 

Uran kohokohta?

Itä-Suomelle omaleimaista on elämä idän ja lännen kirkkojen yhtymäkohdassa. Tämä on näkynyt myös kampuspapin arjessa. 

– Käytännön tasolla ekumenia toimii meillä mainiosti. Siunaamme esimerkiksi tilat yhdessä. Meillä on välillä ronskiakin huumoria keskenämme, mutta tunnemme rajamme. Toistemme virkakäsityksiin emme puutu. 

Virkakäsitykset olivat itse asiassa syy, jolla Belov sai aikoinaan suututettua sekä ortodoksisen kirkon arkkipiispan että yliopiston rehtorin.

– Lukuvuoden avajaisjumalanpalvelus oli yliopistossa noina vuosina ekumeeninen niin, että se pidettiin vuorovuosin luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Tällöin kotikirkko järjesti liturgian, mutta saarnan piti toisen kirkon edustaja. Parin vuoden jälkeen tajusin, että saarnan pitivät aina miehet, koska ortodoksisessa kirkossa ei ole naispappeja, eivätkä ortodoksisessa kirkossa saa saarnata muunkaan kirkon naiset.

Belov on itse ensimmäisiä Suomessa vihittyjä naispappeja, ja naispappien puuttuminen avajaisjumalanpalvelusten saarnasta suututti häntä sen verran, että hän päätti muuttaa kyseistä mallia. 

Sen jälkeen palvelusten suhteen siirryttiin nykyiseen malliin eli avajaispalvelus pidetään vuorovuosin ortodoksisessa ja evankelis-luterilaisessa kirkossa, ja kumpikin voi pitää silloin perinteistään ja virkakäsityksistään kiinni. Ja naisetkin pääsevät saarnaamaan.

– Mutta tämäkös mallin muutos suututti alkuun kaikkia osapuolia! Sittemmin asiassa on toki lepytty, mutta olen sanonut, että tuo päivä oli urani kohokohta! Harva pappi on haukuttu puhelimessa saman päivän aikana sekä kirkon että yliopiston puolesta, Belov kertoo nauraen hersyvästi.

Tilaa peilata työasioita

Tiina Belovin eläkekahvit järjestetään kuun lopulla Joensuun kampuksella. Sinne ovat kaikki halukkaat tervetulleita. 

– Tapanani ei ole pitää itsestäni meteliä, vaan teen töitäni ennemminkin taka-alalla. En silti halunnut noin vain kadota näkyvistä. Olen ollut tekemisessä niin monen henkilön kanssa näinä vuosina.

Kysyttäessä, mitä Itä-Suomen yliopisto voisi vielä tulevina vuosina henkilöstön tai opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen tehdä, nostaa Belov esiin henkilöstön tilat. 

– Me jokainen tarvitsemme oman yhteisön, kenen kanssa peilata ja keskustella työasioista. Vaikka monitilatoimistot varmasti toimivat tietyssä mielessä ja säästävät rahaa, ei niissä pääse syntymään aitoa vuorovaikutusta, kun ihmiset vieressä vaihtuvat jatkuvasti. 

Jotta uusia ideoita syntyisi ja ihmiset voisivat hyvin, täytyisi siis yksiköiden päästä keskustelemaan rauhassa kasvokkain – muutenkin kuin Teams-yhteyden kautta. 

– Ja yleisellä tasolla muistuttaisin, että ainoastaan sellainen organisaatio pystyy kasvamaan ja kehittymään, jossa kyetään käsittelemään myös tunteita. Onneksi Itä-Suomen yliopistossa on tämä ymmärretty.
 

Tiina Belovin eläkekakkukahvit järjestetään Genesis-kappelissa (AT101) Agora-rakennuksessa tiistaina 29.10. klo 11.30–13.30. Belov pitää samana päivänä viimeisen päivärukoushetkensä kappelissa klo 12.00–12.15. Kanttorina Tiina Korhonen. Tilaisuus on avoin kaikille. Tervetuloa!