Suomen ympäristökeskus ja Itä-Suomen yliopisto
Mikromuoveja esiintyy kaikkialla vesistöissä sekä kaloissa, simpukoissa ja pohjaeläimissä. Mikromuovit aiheuttavat vesieliölle stressiä ja voivat altistaa ne haitta-aineille. Tulokset selvisivät juuri päättyneessä hankkeessa, jossa kehitettiin myös mikromuovien tutkimusmenetelmiä. Uusia tuloksia ja menetelmiä hyödynnetään mm. Itämeren tilan seurannassa ja suojelussa sekä terveysvaikutusten tutkimuksessa. Hankkeen päätösseminaaria voi seurata verkossa 24.8.2020 klo 12–14.30.
Kaikista tutkituista eliöryhmistä löytyi mikromuoveja. Eniten mikromuoveja kertyy tutkimusten perusteella sinisimpukoihin, jotka suodattavat vettä saadakseen ravintoa. Vähäisempiä määriä löydettiin merenpohjan yleisimmistä pohjaeläimistä eli liejusimpukoista, liejuputkimadoista ja surviaissääskien toukista. Mikromuovia päätyy vesieliöihin todennäköisimmin niiden ravinnonoton kautta. Altistumiseen vaikuttavat elinympäristö, ravinto ja ruokailutapa.
Kalojen mikromuovimäärissä oli suuria eroja sekä eri kalalajien välillä että alueellisesti. Tutkimuksen mukaan avomeren silakasta, kilohailista ja kolmipiikistä löytyi hyvin vähän muovia. Huomattavasti useammin tai enemmän mikromuoveja löytyi Suomen rannikon ahvenesta, salakasta ja kolmipiikistä sekä Kallaveden ahvenesta ja muikusta. Hankkeen aikana kehitetyn menetelmän avulla analyysitarkkuus parani, mikä mahdollisti entistä pienempien hiukkasten tunnistamisen.
Mikromuoveja löytyy kaikkialta vedestä ja vesieliöistä
”Kenttätutkimukset osoittavat, että mikromuoveja löytyy kaikkialta eli veden pintakerroksista, syvemmältä vesipatsaasta, meren ja järvien pohjalta sekä kaloista, simpukoista ja pohjaeläimistä. Mitä pienempiä mikromuoveja tutkitaan, sitä korkeampia pitoisuuksia havaitaan, koska muovit pilkkoutuvat ympäristössä jatkuvasti pienemmiksi”, kertoo hankkeen vetäjä, tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.
Pintavesistä mikromuoveja löytyi vastaavina pitoisuuksina sekä Suomen rannikkovesistä että Kallavedeltä Kuopion kaupungin läheisyydestä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että vesistöihin päätyvän mikromuovin lähteet sijaitsevat suurimmaksi osaksi maalla. Itämerellä kerrostuneisuus näyttäisi vaikuttavan mikromuovipitoisuuksiin eri vesikerroksissa.
Itämeren pohjan sedimentissä mikromuovia on suurempia pitoisuuksia kuin samalla alueella vedessä. Mikromuovihiukkasten pitoisuudet olivat suhteellisen korkeita paikallisesti rannikkosedimenteissä. Ne yltävät samalle tasolle kuin mm. Norjan rannikolla ja eteläisellä Itämerellä.
”Mikromuoveja kulkeutuu maalta vesistöön etenkin virtaavien vesien mukana. Näistä tärkeimpiin kuuluu hulevesi, joka on taajamissa valuvaa sade- ja lumensulamisvettä. Tulokset osoittavat, että kaupunkiympäristön hulevedet sisältävät mikromuoveja, joiden määrän ajallinen ja paikallinen vaihtelu on suurta. Tulevaisuudessa erityisesti liikenteen mikromuovipäästöistä tarvitaan lisää tietoa”, kertoo tutkija Julia Talvitie Suomen ympäristökeskuksesta.
Mikromuovit aiheuttavat vesieliölle stressiä
Muovi ja kierrätyskumi aiheuttivat stressiä planktoneliöissä ja liejusimpukoissa laboratoriokokeissa. Pienet planktonäyriäiset kuolivat tai eliöiden stressitasot nousivat, kun ne altistettiin autonrengaskumille ja ruuan tähteitä sisältäville pakastevihannespusseille (kevyt-PE). Autonrengaskumille altistetuista Itämeren liejusimpukoista havaittiin kumista peräisin olevia haitta-aineita kuten metalleja ja PAH-yhdisteitä.
Ympäristön mikromuovit ovat pääosin käytetyimpiä muovilaatuja
Hankkeessa kehitettiin spektroskooppisia analyysimenetelmiä, joilla selvitettiin ympäristönäytteistä löytyneiden hiukkasten muovilaadut. ”Yleisimmät näytteistä löydetyt muovilaadut olivat samoja sekä Itämeressä että Kallavedellä, sekä kaloissa ja pohjaeläimissä”, kertoo Itä-Suomen yliopiston osahankkeen johtaja, SIB Labsin johtaja Arto Koistinen.
Polyeteeni (PE) oli usein runsain muovityyppi näytteissä. Tämä on ymmärrettävää, sillä polyeteeni eri muodoissaan on maailman käytetyin muovin raaka-aine. Myös polypropeenia (PP) löytyi kaikista tutkituista näytteistä. Kolmas yleisesti näytteissä esiintynyt muovilaatu oli polyeteenitereftalaatti (PET). PP ja PET ovat laajasti kuluttajatuotteissa, mm. pakkauksissa, käytettyjä muoveja.
Ympäristönäytteissä kuidut olivat yleisempiä kuin hiukkaset. Koska muovikuituja ja -hiukkasia löytyy kaikkialta elinympäristöstämme, näytteenotto ja laboratoriotyöskentely vaativat erityistä huolellisuutta ja laadunvarmistusta, jotta tulokset pysyvät luotettavina.
Mikromuovit Suomen vesistöissä (MIF) -hanke (2016–2020)
Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa yhdistyivät laajat kenttätutkimukset, kokeellinen ravintoverkkotutkimus sekä kehittyneet materiaalintunnistusmenetelmät. Hankkeen tavoitteena oli kehittää menetelmiä ja tuottaa kansallista tietoa mikroskooppisen muoviroskan käyttäytymisestä vesiympäristössä sekä arvioida mahdollisia haitallisia vaikutuksia. Hanke oli Suomen ympäristökeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteinen.
Hankkeen aikana mikromuovitutkimus on tehnyt aimo harppauksia menetelmällisesti niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja tieto mikromuovipitoisuuksista ja mikromuovimateriaaleista on tarkentunut huomattavasti. Hankkeella on ollut suuri merkitys mikromuoveihin liittyvän tiedon kartuttamisessa ja levittämisessä.
SYKE jatkaa tutkimuksia mikromuovien vaikutuksista meriekosysteemissä ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat arvioivat mikromuovien vaikutusta ihmisten terveyteen.
Lisätietoa
Tutkimusprofessori, hankkeen koordinaattori Maiju Lehtiniemi, Suomen ympäristökeskus SYKE p. 0295 251 356, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
SIB Labsin johtaja, Itä-Suomen yliopiston osahankkeen johtaja Arto Koistinen, Itä-Suomen yliopisto p. 044 716 3260, etunimi.sukunimi@uef.fi
Johtava tutkija Outi Setälä, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 635, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Viestintäasiantuntija Katri Haatainen, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 295 251 135, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Linkkejä
Seminaari 24.8.2020 klo 12-14.30: Mikromuovit Suomen vesistöissä – mahdollisten uhkien selvitys -päätösseminaari
Hanke: Mikromuovit Suomen vesistöissä – mahdollisten uhkien selvitys (MIF)
Kuvassa: Mikromuovia mikroskoopissa © Kuva: Maiju Lehtiniemi SYKE